Matkalla ehdin ajatella jo, että käännyt takaisin. Ajan tien sivuun ja torkahdan. Menen tyttären luo pilkkimään. Lähempänä kisapaikkaa henkinen minä nosti hännän pystyyn ja päätti piristyä, ei ole Voltin syy, että sen omistajaa väsyttää ja kisat alkavat kukon laulun aikaan.
Paikan päällä oli myös ihania ystäviä ja tuttuja, mieliala nousi heti. Tuomari Esa Muotka, luvassa baanausta ja koiran osaamisen tsekkausta. Niistä radoista nopealla koiralla ei yleensä tuurilla selviä.
Verkkalenkki ihanan ystävän kanssa, jota näkee nykyään aivan liian harvoin. Sisarukset painelivat metsässä tuttuun tapaan, kenties myös sopivat yhdessä kisastrategian. Se oli molemmilla kovaa ja villinä, selvisi kolmen radan jälkeen.
Ensimmäinen rata (kuva pöllitty FB ryhmästä)
Nollaa pukkasi, villillä menolla... Alussa otin 2 takaa vähän sellaisella niistohkolla ja persjättö, pakkovalssi-jaakotuksella näin Voltin lentävän 3 taakse (niin joillakin kävikin). 5 niisto ja menoksi luottaen koiran osaamiseen kontakti-putki erottelussa. Puomi oli juoksuhko, oli yksi tassu selkeästi osunut ja sehän riittää :) 7 putkesta oli pakko hetken odottaa kun koiran eka looginen este oli pujottelu ja tunnetusti koirani hakee sinne aina kun mahdollista.
10-11 oli vaikea, siinä tuli paljon hyllyjä ja vähältä piti-tilanteita. Yritin tehdä, tai teinkin, flipin, mutta silti Voltti latasi 10 hypyn täysiä eteenpäin ja pääsi keinulle silleen just ja just. Tässäkin oli onni, että se on joskus opetettu suoristamaan linjansa kontakteille!
Olin siis keinun vasemmalla puolella, siitä koira nanosekunnksi hanskaan ja leikkaus pituudella, irtosi putkeen ongelmitta. Noukin Voltin mukaan 14 hypyn takaa ja putkijarru toimi, pujotteluun ongelmitta. Vastakäännös 17 hypylle ja menoksi. Sitten olikin niin paljon töppösissä vauhtia etten muistanut jarruttaa ennen 20 hyppyä, whiskyleikkaus venähti... Kilttinä koirana Voltti noukkiutui mukaan ja suoritti loputkin kaksi estettä puhtaasti maaliin.
Eli nolla ja riitti 2. sijaan Revon ja Raisan jälkeen.
Toisella radalla tapahtu sitten vaikka mitä... Villi Voltti jatkoi ja teki ehkä kummallisimman virheen ikinä, lopetti pujottelun kesken syystä että ei aavistustakaan. Sitä ennen teki tyylikkään pujotteluun menon ja kesti tiukan leikkauksen niillä hienosti. Kun päälle laitetaan lentokeinu, melkein sain kopin koirasta, niin oli parasta tehdä keinu uudestaan ja kiittää tuomaria.
Kolmas rata, hyppis, oli vauhdikas ja kiva! Nolla ja ihan ok sellainen, mutta kamala emämoka itseltäni. Oletin Voltin lukinneen putken ja eipäs ollutkaan, pyörähdys. Vei aikaa ihan kauheasti ja olimme sitten vasta 5. Sillä nyt mitään väliä ollut, mutta ärsyttävää huolimattomuutta ja oletusta itseltäni.
Alku olisi pitänyt ottaa liikkeellä ja saksalaisella... noh, jälkiviisaus on sitä parasta, not.
Iriksen salakuvaama video hyppyradalta, näkee hyvin tuon virheen... ja muun menonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti