Teimme hienon vitosen, ohjausvirhe ja yhden esteen ohitus. Kamalasti paloi aikaa ja tietysti se virhe napsahti siihen. Mutta muuten, enpä paljoa olisi enempää pystynyt tekemään.
Rata oli simppeli, nopea ja kuitenkin aiheutti hiukan ohjaussuunnitelmien pohtimista. Kummalta puolen puomia, leikkaus sen edessä vai seuraavalla hypyllä, juostako loppusuora (joka ei siis ollut suora...) ulkoa vai sisäkautta, ehdinkö ohjaamaan vikaa hyppyä. Ohjausvalinnat olivat meille oikeat, virhe tuli kun olinkin pitemmällä kuin oletin puomin jälkeisessä elämässä, vein liikkeellä Voltin ohi yhden hypyn.
No, elämä on. Välillä onnistuu ja välillä ei. Muuten fiilis oli hieno ja ison kasan sydämiä ansaitsee pieni, musta salamani, joka oikeasti luki loppua enemmän kuin hyvin ohjaajan huidellessa jossain siellä perässä.
Ihan nousi kisakuume ja tulikin selailtua kalenteria heti, lupasin Voltille sen pääsevän kisaamaan vähän useammin. Sillä se on koira, joka selkeästi siitä nauttii. Tai ehkä se tykkää ihan yhtä paljon myös treenaamisesta ja yhdessä tekemisestä. Kuitenkin kisoissa sillä on se joku, hyvä ilme. Innokas.
Osaisinkohan tähän laittaa kisaradan... Anu oli kiltti ja kuvasi sen.
Kiitos Niina, Anu ja Kati huipusta seurasta ja siitä, että onnistuitte ylipuhumaan minut mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti