Notten kanssa laatuaikaa Jaakolla. Pureuduttiin alkuun saksalaiseen pikkukoiralla, toimiihan se ihan niinkuin epäilinkin. Mutta vaatii hyvän takaakierron ja koiralta esteosaamisen, että ohjaaja ehtii pois alta.
Notte teki varsin mukavasti, ei niin reippaana kuin voisi, muttei myöskään ahdistunut niin paljoa että olisi jäänyt mulkoilemaan Jaakkoa häntä koipien välissä. Ehkä siitä ihan koira tuleekin!
Rytmityksissä itselläni on ongelmana ymmärtää pikkukoiran jalkojen tikitystä. Minä ohjaan aikalailla kuin maksia, omaa maksia. Koska koira jää esteelle suorittamaan yksinkin, omat jalat vievät jo seuraavaan pisteeseen ja siitä sitten tulee olotila, että jessus toi koira on hidas. Mutta elämääni on ilmestynyt persjätöt, jotka usein ovat Voltin kanssa nounou.
Mutta olihan pikkukoira pätevänä, siinä teki hienosti ihan vaativaa rataa omalla levelillään. Jos (ja eikös pitäisi sanoa kun) varmuus nousee ja herääminen tapahtuu, niin siitä voi tulla varsin makea pikkukiituri. Jos.
Olihan se taas ihanaa, olla ja treenata, avatautua ja höpistä. Terapeuttista, ihan parasta. Jos olisi aikaa ja mahdollisuus, tarvitsisin tuota niin paljon useammin. Parasta henkistä nollautumista.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti