löpinää

Astutukset ovat onnistuneesti takana ja nyt vaan odotellaan. Minä ja muutama muu.
Voltti käyttää tämän tuttuun tapaan hyväkseen ja ilmoittaa tarvitsevansa paljon lisää ravintoa. Tai jotain hyvää, kaikki kelpaa. Hyvin omatoiminen on tässä....



Notte on edelleen treenannut huimaan tahtiin kerta viikko. Täytyisi ottaa itseä niskasta kiinni ja ottaa sitä hallille mukaan pari kertaa viikossa... mutta kun se aika mukavasti tekee tuollakin treenimäärällä, pujottelua vaan täytyisi hioa ja paljon.
Pääsiäisenä jos kokeilisi miten se uskaltaa liikkua vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten ja koirien keskellä.


Tässä samalla seurailen EO 2017 karsintojen Tornion LiveStreamiltä maksien hyppäriä. Kivalta näyttää, mutta ihme kyllä ei harmita vaikkei itse olekaan siellä. Ihana vaan täältä kotoa tsempata ystäviä. Ja tuloksista katsoinkin, että Di & Kati olivat huiman hienon tuloksen tehneet ekalta radalta! Tässä jännitän seuraavaa...
Jotenkin saan yhä enemmän ja enemmän hyvää mieltä & onnistumisen tunnetta kouluttamisen & valmentamisen kautta. Heidän kehittymisen, itsensä ylittämisen, kisaamisen ja harrastamisen ilon jakaminen on jotenkin vaan niin fiilistä nostattavaa joka tasolla.
Vaikka välillä miettii mikä minusta tulee "isona", mitä teen.... niin kyllä tämä nyt antaa niin paljon ja en halua tehdä mitään muuta just nyt. Ehkä joskus sitten. Kunhan pystyisin olemaan heidän arvoisensa.

Olevinaan on kokoajan vähän kiire, osaksi se on ihan tehtyä sellaista ja täysin myös vapaaehtoista. On aikaa vievät harrastukset, työt. Ei tunnu olevan aikaa tavata ketään noiden ulkopuolella. Usein koen huonoa omatuntoa kun perhe jää vähän sivuun, mutta lohduttelen itseäni lasten olevan jo aikuisia. Mutta eiköhän tämän kanssa paini lähes jokainen, luulisin.