En päivääkään vaihtaisi pois

Facebook on katala some kanava, se vie blogin kirjoittamisen "tarpeen" ainakin omassa mielessä hyvin helposti. Helppo päivittää kuvia ja pikkuisia uutisia sinne.
Pennut kasvavat ja muuttuvat hetki hetkeltä liikkuvaisimmiksi ja äänekkämmiksi. Ne jo murisevat, vinkuvat, haukahduskin on kuulunut. Istuvat ja melkein sujuvasti kävelevät, sellaista vähän huteraa menoa. Nujakoivatkin keskenään.
Voltti on kärsivällinen, mutta aavistuksen kyllästynyt emo. Se jo viettää pitkiä aikoja pois pentukopasta, makoilee siinä vieressä ja seuraa pentuja hypätäkseen laatikkoon heti jos tarve on.

Pennuille on valikoituneet toivottavasti heille just parhaat kodit! Kuka menee kenellekin, se on vielä epäselvää hetken aikaa. Antaa pupsien hiukan kasvaa ja kehittyä niin luonne erot tulevat paremmin selville. En edes osaa sanoa kuka meille jää!

Viikon päästä pakkaamme ne ja paljon muuta autoon, suuntaamme nokat kohti Pohjois-Karjalaa ja toivomme pysyvämme järjissämme sen noin 7h matkan.... kun perässä kulkee vielä hevostraikku niin matkan vauhti ei päätä huimaa.


***********

Töitä on vielä viikko. Tai vain viikko. Eilenkin oli niin huippu kivaa, että suorastaan melkein harmittaa jättää kaikki pariksi kuukaudeksi! Minulla on mielettömän ihanat ryhmät, koirat ja ihmiset.
Toivon, että jokainen itse ymmärtäisi kuinka paljon edistymistä onkaan tapahtunut taas kevätkauden aikana. Eilenkin huippufiiliksiä kun "meidän junnut" vetäisivät rataa melkein niinkuin tosta vaan. Kiihkeät nuoret koirat, joiden kanssa tekeminen ei ole ollut helppoa.
Tai kuinka SM-kisoihin valmistautuvat tekivät viimeistelytreeniä ja hyvillä mielin saavat lähteä viikonlopun koitoksiin.
Näiden väliin mahtuu lukuisia, jotka ovat ylittäneet itsensä muuten lajin parissa. On heitä, jotka uskaltautuivat kilpailemaan ja vieläpä menivät menestymään siellä. Koirakoita, jotka ovat painineet jonkun ongelman kanssa ja se on saatu selätettyä.
En edes pysy perässä kuinka monta luokkanousua, sertiä, valiota, SM-lipun napanneita jne. onkaan matkassa ollut mukana. Yhtä arvokkaita ovat he, jotka lajia harrastavat muuten kuin kilpailullisesti (onko tuo edes oikea sana?). Kaikki tekeminen yhdessä rakkaan lemmikin ja perheenjäsenen kanssa mielekkäästi on niin hienoa.
Tottakai matkaa on paljon jäljellä, sillä eihän se koskaan agilityssa lopu. Siksikin laji on niin ihana ja koukuttava!
Kaiken muun lisäksi olen saanut monia uusia kavereita ja mielettömiä tuttavuuksia. Tapio Rautavaaraa lainatakseni "En päivääkään vaihtaisi pois".

************

SM-kisoihin kasvateista starttaa kolme. Ensimmöisestä pentueesta Pirkko ja Laura, toisesta molemmat elossa olevat koirat eli Whoopy & Anu sekä Di & Kati. Hurjasti onnea ja menestystä kolmikolle <3