sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - 0sa 6

#pysykotona

Torstaina satoi eteläänkin niin paljon lunta, että treenit oli peruttava. Lähes koko talvi onkin mennyt ilman lunta ja sitten.... #pysykotona

Perjantaina Mikkelissä isolla kentällä pari ihmistä kerrallaan ja turvaväliä todellakin oli. Sää oli, noh se oli. Tuuli todellakin, onneksi vain pieniä kuuroja räntää, plussan puolella oltiin. Paleltanut ei, koska osaan pukeutua. Siis kaiken muun vaatetuksen päälle vedin toppahaalarin, pipo syvälle päähän ja tumppujen alle hanskat.
No hevonen otti ja pudotti satulasta sillä aikaa hoitajan pienen unohduksen takia (satulavyö unohtui kiristää). Se oli sitten kateissa tovin ja palasi tallille jalat naarmuilla, ohjat katki ja matkalla katosi myös jalustinremmit ja jalustimet. Että #pysykotona, olisi tullut halvemmaksi ja ei olisi tarvinnut hevosen olla puolisaikulla hetken taas.

Perjantaina aukesi Vihdissä yksinyrittäjien tuen haku. Lauantai aamuna sitten vietin muutaman tunnin hakiessa haluttuja tietoja ja laittaessa hakemusta eteenpäin. Kaksi tonniakin on kaksi tonnia. Meneeköhän siitä verot? Onko se alvillista tuloa?
Voi olla ettei tarvitse murehtia moista, katsotaan millä perusteilla ja kuinka monelle sitä jaetaan. Pelastaisihan se yhden kuukauden.

Agilityn arvokisat ovat tältä vuodelta peruttu. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa asiakasmääriin ja motivaatioon? Kuitenkin lopulta aika pieni osa on siellä huipulla. Täytyy ajatella positiivisesti ja koittaa vaan porskuttaa eteenpäin!

Treenailin eilen omia koiria meidän pihalla neljän hypyn voimin. Plus jotain muita juttuja. Meneehän se aika näinkin. Tosin tarvitsisin puomin...

Mikkelissä juteltiin, että on vähän omituinen fiilis. Korona siellä ja korona täällä. Kellään meistä ei ole siitä kuitenkaan heko kokemusta edes lähipiirissä. Se on olemassa, maailmanlopun meininki, pelko persiissä, huoli muista vahvana. Mutta kuitenkin me luemme siitä vain lehdistä.
Onneksi, todettiin. Ollaan hyvässä asemassa ja toistaiseksi erinomaisella tuurilla varustettuja. Joko ei ole tarttunut tai olemme sairastaneet sen oireettomasti tai ainakin melkein.

Minulla oli eilen pää todella kipeä. Ei migreeni kipeä vaan vain kipeä. Hetken mietin, että iskikö korona. Ei, niska- ja hartiajumi. Huomaan sen vieläkin.

Mies kävi eilen kotikonnuilla ja mökillä. Olin vähän kade vaikka en ollutkaan, sillä jos jaksaa ajaa sinne saakka ilman pysähdyksiä (kylmäasema tankkaus), vilkuttaa vanhemmilleen ikkunan läpi vaihtaessa heidän autoonsa kesärenkaat, käydä mökillä nukkumassa ja ajaa sitten takaisin kotiin...
Siinä mietittiin, että meilläkin on monta vanhempaa sukulaista. Nyt nämä aktiiviset vanhukset istuvat neljän seinän sisällä.
He eivät ole aktiivisia somettajia. Osa hyvä kun käyttää kännykkää. Käyvät kerran viikossa kaupassa tai ei edes sitä. Pää höpertyy, mieli mustuu ja kunto rapistuu. On tämä....
Yksi jo totesi, että selvisi sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. Kivisistä pelloista ja umpeen menneestä ainoasta lehmästä, tuhkarokosta ja poliosta. Kesti muuton maalta kaupunkiin. Nyt hän viruksen takia tuijottaa ulos ikkunasta tai telkkaria, hakee kauppaostokset rapulta. Ei saa mennä pihaansa (vanhaan kotiinsa) kevät kuntoon laittamaan, ei kuoroon, ei jumppaan, ei kahville sukulaisiin.
Uhkasi kyllä lumien sulettua mennä pihaansa (kotiinsa) ja olla siellä loppuelämänsä. Sama kuoleeko sinne saunaan, mielummin onnellisena ja vapaana kuin tuijottaen kaupungissa kiviseinää.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti