keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 7 (joko kohta lukko päälle?)

Vielä ei uskalla sulkea ajatusta koronasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Suomi on selvinnyt lopulta ihmeen vähällä, tottakai jokainen sairastuminen, saati kuolema, on tregedia.
Kirjoitan ja ajattelen nyt edelleen tässä yksinyrittäjän näkökulmasta, en kansanterveyden tms. 

Minä selvisin. Ilmeisesti selvisi ainakin suurinosa muistakin agilityn parissa työtään tekevistä yrittäjistä. Monen kanssa olen jutellut ja viestitellyt, osalla ahdistus oli oikeasti todella suuri ja aiheellinen. Konkurssi on ollut lähellä ja ei kai ihan mahdoton vieläkään. Yksi kertoi käteen jääneen koronan suljettua hallit ja asiakkaiden kadottua pari sataa euroa. Tulevaisuus oli yhtä mustaa tyhjää ja joutui miettimään mistä ruokaa, bensaa, rahat vuokraan. Entäs jos hän sairastuu, mitä sitten. 

Hain itse sitä yksinyrittäjän tukea, 2000€. Josta toki verot menisi. En saanut, en pystynyt todistamaan tarpeeksi vakuuttavasti etteikö tulot olisi pudonneet viime vuodesta sen 30%. Siinä ei auttanut mustaa valkoisella, että maaliskuussa lopulta menoja ja tuloja oli yhtä paljon, huhtikuu meni pahasti miinukselle ja koko kesän tulot ovat paljon pienemmän kuin normaalisti monestakin syystä. 
Rehellisesti sanottuna tähän kyllä vaikutti heidän tapansa laskea tämä erotus. Olin lähes lomalla viime kesänä 2kk ja ei pahemmin tuloja. Se vaikutti vuoden tulokseen ja siispä kun laskivat keskiansiot, yhden kuukauden miinus merkkinen tulos ei hetkauta siinä kun oletusarvo oli, että teen sitten koko kesän töitä normaalisti tai ainakin lähes.
Mikä on normaalisti? Kesällä asiakaskunta vähenee jne. Myös koronan vaikutus näkyi, ja näkyy, nyt ryhmissä. Olen pitänyt kaikki treenit enemmän yksäreinä kuin ryhminä, menee enemmän aikaa, aika on rahaa kun olen vuokralla hallissa, myös minuutteja tulee enemmän työpäivään. 
Niin sanottua ilmaista työaikaa on mennyt tuhottomasti kaikkien säätämisien takia eli paikat vaihtuu, ryhmät vaihtuu, ajat vaihtuu. Teet, kokoat, viestittelet, korjaat, viestittelet ja taas mennään. Jossain on virhe kuitenkin. 
Myös maksuliikenne on ihan sekaisin ja kirjanpitäjältä tulee isompaa laskua kokoajan koska joutuu tarkastamaan kuka maksoi, mitä maksoi, minne maksoi vai pitääkö maksaa ollenkaan. Asiakkaat ovat sekaisin, minä olen sekaisin, kirjanpitäjällä menee hermot jos ei ole mennyt jo.

Syksylle olisi ollut taloudellisesti korotuspaineita hinnoissa, mutten tehnyt sitä. Itseasiassa pienensin ryhmiä, koska koronan uhka, ja teen siis pidempää päivää saadakseni asiakkaat mahtumaan. 
Taloudellisesti moni asiakas ehkä on kärsinyt myös ja siispä en vaan pysty nostamaan hintoja, agility on jo kallista muutenkin ja ei me mitään aivokirurgeja olla.... agilitykouluttajia, opetetaan ja valmennetaan koiria ja ohjaajia hypähtelemään esteitä mahdollisemman nopeasti, tehokkaasti ja turvallisesti. Noin kärjistettynä. 


Positiivista on, että syksyn ryhmiin oli hienosti hakijoita! Paljon jää pois, paljon tulee uusia tilalle. 
Osan kanssa katson asiaa niin, että olen ns. työni tehnyt ja heidän onkin aika siirtyä eteenpäin. Tai miten sen nyt sanoo, paketista on alkanut tulla varsin valmis paketti ja on ilo ja ylpeys seurata heidän matkaa siitä eteenpäin. 
Tottakai on myös heitä, jotka menevät ja tulevat. Tuulien ja mielen mukaan. Tämäkin on täysin normaalia vaihtuvuutta. 
Osalla on mennyt motivaatio pakkaselle ja ehkeivät lopeta, mutta hakevat sitä sitten esim. seuran treeneistä.
Tottakai on myös heitä, jotka varmasti kokevat saavansa paremman ja tehokkaamman koulutuksen muualta. Tämäkin on normaalia, osalle täysin totta ja siitäkään ei tule paha mieli.
Paha mieli siis, osa asiakkasta ajattelee, että minulle tulee paha mieli elleivät he ilmoittaudu vakkaripaikoille. Ei tule. Tottakai on aina ilo kouluttaa kaikkia, tai ainakin melkein kaikkia (en viitsi valehdelle, sillä tottakai on ihmistyyppejä, joiden kanssa on vaikeampaa eikä se ole heidän vika), mutta ei minulle tule paha mieli enkä murehdi miksei joku tule tai lopettaa. 
Paha mieli ja huoli tulisi, jos ei olisi asiakkaita. Se tilanne ei onneksi ole nyt.

Motivaatio kouluttaa, viedä asioita eteenpäin, koittaa keksiä uusia juttuja on korkealla. Toisaaltaan samaan aikaan on myös hiukan väsymys, ehkä huoli tulevaisuudesta alkaa hellittää ja pää sanoo, että pitäisi relata. 
Nythän en teekään kuin n.13h viikko töitä nämä muutamat viikot. Välissä on viikon loma ja sitten taas 3 viikkoa ennen syksyn puristusta.

Syyskaudella Lägi Areenalla on viikkoryhmät joka toinen viikko maanantaisin, joka viikko tiistai aamu ja ilta, keskiviikko ja torstai illat. Käyn noin kerran kuussa Mikkelissä muutaman tunnin perjantaina ja lauantaina. Lisäksi Lägi Areenalla ison radan treenit n. kerran kuussa.
Ilokseni nämä kaikki ovat tupaten täynnä. Kiitos <3 


Treenaaminen on ollut super kivaa kyllä, Vinkin kanssa on niin hienoa treenata. Vänkä kehittyy myös, kyllä se siitä. Ehkä se pääsee kisaamaankin kohta. Tai molemmat.
Olen ollut superlaiska Vänkän kontaktien kanssa.... en siis ole treenannut juoksareita oikeastaan lainkaan viikkoihin. Ehkä tänään. Ehkä. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti