pentutiedustelut ja kodin valinta

 Olen ymmärtänyt, että bordercollien pennuilla on tälläkin hetkellä valtava kysyntä. Facebookista luin, että joillakin kasvattajille tulee jopa sata kyselyä eivätkä sitten ehdi vastailla kaikkiin tiedusteluihin. Samaan aikaan saa lukea kuinka mahdotonta on saada pentua mistään tai edes kasvattajaa kiinni kun kukaan ei vastaa. 

Minun kasvatteja on kyselty aina melko tasaisesti. Enimmäkseen on hyvin asiallisia kyselyjä, osa sähköpostitse, osa face to face ja toki joku vielä soittaakin. Tottakai sinne joukkoon mahtuu muutama ei ehkä niin potentiaalinen kotivaihtoehto. Yleensä saan vain pari sellaista yhteydenottoa, jotka kertovat minulle heti ettei todellakaan. Nämä ovat tyyliin "haluan bordercollien sijoitukseen" tai vain hintatiedustelu.
Kaikesta huolimatta, pyrin vastaamaan kaikille ainakin parilla sanalla ihan vaikka vain kohteliaisuutta. Jos olen ilmoittanut julkisesti, että pentuja on tulossa enkä ole samalla laittanut, että ei yhteydenottoja kiitos, niin onhan sitä nyt edes jokunen sana kirjoitettava. 
Puhelimitse minua voi olla melko vaikea saada kiinni, ehdin vähän huonosti vastaamaan ja en aina muista soittaa takaisin. Plus koska suurinosa vieraista numeroista on lehtimyyjiä tms. Puhun kyllä mielelläni myös puhelimessa kun vaan siitä etukäteen sovitaan.

Kasvattajat ovat aika itseriittoista porukkaa, me haluamme, että pentu halutaan juuri tästä yhdistelmästä ja juuri meiltä. Sellaiset joka ikiselle kasvattajalle laitetut kiertomailit saavat useimpien niskakarvat pystyyn. Ainakaan ei kannata sitä ilmaista ja kertoa tiedustelussa, koska etusijalla toki ovat he, jotka haluavat sen koiran just meiltä. Tai on minultakin odotettu Voltin pentua, välittämättä niinkään isästä. Tottakai se hivelee (itserakkaan 😉 ) kasvattajan mieltä.

Ensimmäistä bordercollieta ilman suosituksia tai jonkun muun rodun kanssa aktiivisesti harrastaneena tai tuntematta kasvattajaa ennestään, voi olla ilmeisen vaikea saada Suomesta nyt. Tämä on ikävää uusien harrastajien kohdalla, mutta ehkä kasvattajalle hyvä asia. Toisaaltaan kun kysyntää ja hyvältä kuulostavia koteja enemmän kuin pentuja millään tulee, niin millä sitä osaa valita ne parhaat kodit? Toki voi valita, että myy vain tutuille jos se on mahdollista. Tai ainakin tutun tutulle. 
Onko se aktiivinen kisakoti paras vaihtoehto vaiko aktiivinen harrastaja tai ehkä kuitenkin se aktiivinen, liikkuva perhe? Koira ei kisoista tiedä, monipuolisesta liikunnasta, hyvästä hoidosta & sosiaalisesta elämästä kylläkin. Toisaaltaan nämä eivät mikään sulje toisiaan pois.
Kisakoira näkyy muillekin ja mahdollisesti "tuo nimeä". Ihmisille muotoutuu tietynlainen mielikuva sen ja sen kasvattajan koirista. 
Toisaaltaan terveystulokset muodostavat myös mielikuvia, osa on julkisia ja osa kuulopuhetta. Osa julkistaa kaiken mahdollisen, myös ne vähemmän mukavat epilepsiat ja ocd't jne., osa vain pakollisen. Osan kuulee huhupuheena ja osan saa selville kysymällä jos sille tiedolle on tarvetta. 

Millainen on hyvä tiedustelu pennuista? 
Vieraammalta sähköpostitse on minulle paras. Ei tarvitse kirjoittaa romaania, mutta lyhyt esittely on aina paikallaan. Koirakokemus ja miksi bordercollie, miksi juuri meiltä kiinnostaisi. Kertoa minkalaiseen tarkoitukseen kaveria etsii ja minkä tyyppinen olisi toiveissa.
On hyvä myös olla ottanut hiukan selvää minkalaista koiraa kysyy, noista minunkin koirista kyllä löytyy tietoa, sukutaulut, terveystulokset, videoita, tuloksia, kuvia jne. jos vaikka ihan vain googlaa. 
Kannattaa kysyä suoraan asiat, jotka kiinnostavat ja ovat merkityksellisiä. 

Olen ainakin tietääkseni vastannut kaikille, suurimmalle osalle kertonut koirieni taustat, sairaudet, tietämäni riskit ihan ensimmäisenä. Myös vastannut mahdollisiin kysymyksiin niin hyvin kun pystyn. Varsinaisesti en kenellekään voi varmaksi mitään luvata, ensiksi toki pitää tietää onko narttu edes kantavana ja toiseksi mitä sieltä syntyy. 
Minä myös yleensä valitsen mikä pentu menee mihinkin, toki mahdollisemman paljon yhteistyössä ja -ymmärryksessä tulevan perheen kanssa.

Meiltä ei saa pentua ellei sitä vakuuta LähiTapiolassa tai Agriassa (mahdollinen ocd-operaatio ja muutenkin ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu suurinosa tapaturmista yms.). Sen sanon aina heti ja laitan tähänkin. En myöskään sijoita enää koiria, mahdollisesti olen kiinnostunut leasingistä tai muusta yhteistyöstä myöhemmin. Niin kuin nytkin Lillin kanssa. 

Kauppasopimus tehdään Kennelliiton soppareilla. Pennut ruokitaan laadukkaasti & monipuolisesti, madotetaan, sosiaalistetaan, rekataan, pentutarkistus tehdään jne. Pyrin niiden kanssa käymään myös kodin ulkopuolella (muuallakin kuin eläinlääkärissä) saamassa hyvää kokemusta ja myös tottumaan autoiluun eka turvallisesti emon kanssa.
Uskon vahvasti hyvään emolinjaan eli ainakin meillä hyvät, tasapainoiset emon ovat esimerkillään viestinneet pennun alkuelämään turvaa ja luottamusta. 
Pennut lähtevät meiltä 7-8 viikon iässä ja siitä alkaa se isoin harppaus kohti tulevaa, millainen koirasta sitten tuleekaan. Geeneillä ja alkumetreillä tottakai on merkitystä, mutta kyllähän se isoin homma ja muokkaus alkaa sillä sekunnilla kun pentu pihasta kohti tulevaa elämää lähtee. 
Pentu on mikä on, siinä sitä sitten yrittää ihmiset muokata, vahvistaa haluamaansa jne. eli vaikka emo ja isä ilmentäisi jotain ulkopuolelle, niin se voi olla ihan opittua, koulutettua ja oikein vahvistettua. Tai väärin. 

Meille on pentuja päässyt katsomaan aika aikaisessakin vaiheessa koska emot ovat olleet rauhallisia ja luottavaisia. Toisaaltaan ei niistä mitään varsinaisesti ensimmäisinä viikoina näe, sellaisia marsuja. Järkevintä kai olisi joskus 4-5 viikoisina käydä katsomassa ja sitten ennen luovutusta. Tai kerran jossain välissä, riipuu missä asti asuu jne. Ihan näkemättä tulevia omia ihmisiä en myy koskaan. 
Olen ottanut pennuista kuvia ja videoita, laitellut mahdollisiin koteihin niitä. Pyrkinyt kertomaan millaisia ovat. 

Niin ja teen vain sellaisia yhdistelmiä, joista haluaisin itse pennun. Yleensä teenkin pentuja vain kun itsekin voin ottaa. Nyt on poikkeus, Lillin omistajalle "tehdään pentua". Haluaisin, mutten pysty kyllä nyt millään.... kai.

Mikä tilanne nyt on?
Lillin ja Ykän pentuihin on nyt ainakin enemmän potentiaalisia koteja tarjolla kuin mitä tuskin pentuja syntyy. Tottakai tilanteet elää puolin ja toisin, riippuu myös sukupuolijakaumasta ja paljonko niitä pentuja lopulta syntyykään. Joku on voinut saada pennun jo muualta tai jostain syystä minusta pentu ei sovikaan perheeseen. Kaikkea voi tapahtua.
Toki voi olla, että syntyy vain yksi pentu tai kymmenen. Tai kaikki menehtyy, tulee vain yhtä sukupuolta tai tai tai... kaikki on mahdollista. 

Lilli tulee tänne etelään ensi viikolla rauhassa tutustumaan synnyinkotiinsa, meidän bakteerikantaan ja laumaan niin ei tule liikaa stressiä. 

 

Pentuja laitettu tilaukseen

 Niin Lilli ja Ykä saivat toisensa romanttisesti Joensuussa lumen valkaistaessa maan 26.-27.11. Ensitreffeillä meni tutustumiseen 10 minuuttia ja kävivät vielä pikaisesti uusinnan seuraavana päivänä jolloin ei enää tarvinnut keskustella tulevaisuuden näkemyksistä vaan homma hoitui muutamassa minuutissa. On se helppoa joskus, kun on tolkun uros ja narttu vaikka olivat ensikertalaisia. Arvostan kovasti. 
Tästä on nyt pari viikkoa ja vielä hetki pitää odotella tietoa tuottiko reissu toivottua tulosta.

Lillin geenitestikin tuli ja tuloksetkin olivat toivotunlaisia eli terve tyttö eikä kanna mitään sairauksia, mitä tuolla testillä pystyi testaamaan. Eli CEA, CL, TNS, IGS, hampaiden hypomineralisaatio (RS), MDR1, sensorinen neuropatia (SN), myotonia (MH) sekä glaukooma terve/normaali! 

On kysytty millaisiin perheisiin myyn bordercollien. Vaikea on sitä sanoilla kuvailla, mutta en karsi pois lapsiperheitä, en myöskään niitä jotka eivät suoraan sano tähtäävänsä jossain lajissa huipulle. Puhtaasti paimeneksi en myy enkä suosittele. Perusaktiiviseen kotiin, jossa toivottavasti saa tehdä ja harrastaa, olla mukana perheen touhuissa. Ehkä en ihan ensimmäiseksi koiraksi vaikka nämä minun pääsääntöisesti ovat aika perushelppoja koiria. Toivoisin ihmisten myös ymmärtävän ettei bordercollie ole oikotie onneen, aikalailla päinvastoin. 
Myös toivon ymmärrystä, että koira voi olla sairas, sillä voi olla ei toivottuja ominaisuuksia ja joskus sekä terveyden että käytöksen eteen joutuu tekemään extraa niin taloudellisesti kuin ajan käytön kanssa. 
Toki iso plussa jos tunnen ennestään tai ainakin joku hyvä tuttu tuntee. 

Vaikka kuinka haluaisi sellaisia täydellisiä koiria, niin ikäväkyllä sellaisia ei ole olemassa ja joudun tekemään kompromisseja myös terveyden kanssa. Esimerkiksi en tiedä yhtään ocd-vapaata linjaa jos tunnen koirien taustoja yhtään enempää. Valitettavasti. 
Ja vaikka on geenitestit ja kaikki, aina ei ihan 100% voi niihinkään luottaa. 

Myös vaikka yrittää saada aikaiseksi tasapainoisia, tekeviä bordercollieita, niin siinäkin voi mennä metsään ja rajusti. Myös ihmisten odotukset ja näkemykset voivat olla erilaisia. 

No kuitenkin, mentiin metsään tai pysyttiin tiellä, toivottavasti tammikuun lopulla pentuja syntyisi!

kerta kiellon päälle - pentuja suunnitelmissa!

 Uusi Little Step's bordercollie pentue suunnitelmissa! Vaikka jo sanoin ettei ikinä enää... Juoksua odotellaan alkavaksi mikä hetki hyvänsä.

Emä LITTLE STEP'S VIDA "Lilli" ( FI KVA TVA AVA-H AVA RTVA DK TVA TSM-11 M-14 M-15 Tending Hotspur x FI AVA AVA-H TVA Little Step's Volt)

Isä PROMILLEN ISOKAATO "Ykä" (Littleland's Uri Geller x FI AVA Aisknekht Godsend)

Yhdistelmä Koiranetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI54213/17&ReknoE=ER35299/17

Emä sekä isä hieno luonteisia, aktiivisia koti- ja harrastuskoira, jotka osaavat ottaa rennosti kun sen aika on. Perusterveitä, luontaisesti hyvin hyppääviä ja järjen kanssa menijöitä. Vauhtia ei kuitenkaan kummaltakaan puutu. Helposti motivoitavia, hyvä ellei erinomainen koulutettavuus.

Kiva sikäli, että Ykänkin isälinjan koirat tunnen henkilökohtaisesti sinne kolmanteen polveen ja ylikin saakka!

Kummastakin suvusta tulee bordercollie vitsauksia, sille asialle en voi mitään ja vaikka kuinka tuijotan sukutauluja, ynnään ja mietin ja lasken. Tässäkin pentueessa riski ocd:lle on, varmaan teoriassa epilepsiallekin. Plus mitä lie... kaikkea ei voi tietää miten ne geenit napsahtaa.

Elättelen kuitenkin vahvana toivetta, että olisi terveitä ja mukavia pentuja kun molempien koko pentue on vapaa vitsauksista ja mukavia, tekeviä koiria. Mikä parasta, myös kamalan mukavia kotikoiria ilman terävyyttä, sähläämistä, ylireagoimista mihinkään.

Ykä on kuulemma jopa ylisosiaalinen ja Lilli tykkää kaikista työajan ulkopuolella. Hommissahan se ei näe eikä kuule ketään muita kuin ohjaajansa.

Pentue tehdään yhteistyössä Lillin omistajan

Sari

Korhosen kanssa, pentue syntyy meillä Nummelassa. Lillistä voi kysyä enemmän Sarilta suoraan ja seurata Instassa @sardeaux

kuvat Sari Korhonen

syksyn tuulahduksia

 Vielä on kesää jäljellä.... aurinko jos pääsee pilkahtamaan pilvien takaa, niin se lämmittää vielä todella. On ollut syyskuun lopuksi todella lämpimiä päiviä! 
Alkaa olla keltaisia lehtiä, viljat on kohta pelloilta puitu ja matkalla tallille näkee joka päivä peuroja syömässä siellä. 
Koirathan ovat kyllä sopeutuvaista sakkia,  taas ollaan niidenkin kanssa arjessa ja aamulla ei juostakaan häntäsuorana rantaan vaan tyydytään omalla pihalla spurttailuun ennen kuin lähdetään mihinkään. Jos lähdetään. 

Työt alkoivat ja onhan se kyllä oikeasti kivaa, nähdä ja tavata innostuneita, mukavia koirakoita! Porukkaan mahtuu kaikenlaista harrastajaa ja se tottakai on hiukan haastavaakin välillä, mutta samalla pitää hereillä ja pistää oman osaamisen ja muuntautumiskyvyn koetukselle. 

Muutaman viikon totuttelin ihan tässä Lägi Areenalla työntouhuun ennen kuin aloittelin vierailevana kouluttajana muualla käymisen. Tykkään käydä muuallakin, mutta kieltämättä se ajaminen on etenkin syyspimeällä ja talven lumisateissa haastavaa ja ikävää. Tämänkin takia alan jättää talven reissuja vähemmälle mahdollisuuksien mukaan. 

Me aloitimme myös treenaamisen. Kaikki ovat päässeet tekemään, Voltti kerran pari ja nuoremmat muutaman. Vinkin kanssa tuntuu ettei ehkä mikään ole muuttunut, Voltilla oli vauhtia paljon ja Vänkä... no en tiedä, lomalla ei sen kanssa ainakaan olla edistytty. Kiltisti se yrittää parhaansa, aika osaavakin se toki on. Mutta on niitä muttia, en ole päässyt kiinni miten saisin sen menemään isommalla vaihteella. 
Koetan nyt tehdä pienempiä täsmätreenejä ja palkata paljon mm. käännöksistä. Vänkä siis kääntyy kyllä hyvin, paremmin kuin kukaan noista muista, mutta siihen menee luvattoman paljon aikaa. On kaikenlaista muutakin, katsotaan.
Onneksi Vänkä on ihan mielettömän kiva, kiltti ja herttainen poikakoira! 

Kävin Vinkin kanssa Jaakollakin ja oli niin mukavaa nähdä hänet! Treenitkin olivat kivat, onnistuminen on aina mukavaa, Pohdintaa miten saisimme koirat ymmärtämään kauempaa milloin mennää hyppy ristiin ja milloin enemmäns iivekkeen ympäri kun ovat ohjaajan ulkopuolella. Pientä ajatusta tuli kokeilulla seuraavana päivänä, mutta täytyy vielä paljon kokeilla lisää ennenkuin voin sanoa sen olevan enemmän vakio kuin tuuria. 

Kisattu ollaan pariin otteeseen. I-Hahilla Juni Koutun radoilla oli tähdet melkein kohdillaan Vinkin kanssa, kaksi 0-voittoa ja hyppyradalla kielto renkaan ohituksesta. Voltti meni hypärin ja vika rima alas, sillä 3. sija. Vänkä starttasi kaksi rataa, voitti molemmat muttei nollilla. 

Lägillä olimme Savikon ja Semkatin pitkillä, vauhdikkailla radoilla. Ei jäänyt jälkipolville brassailtavaa, yksi vitosella voitto ja muuten hyllyä hyllyn perään. Ärsyttää kun antoi kiireen vaikuttaa päähän ja tekemiseen. Oikeasti nyt ehkei edes olisi ollut niin kiire. Ehkä.
Olisi myös ehkä pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kisata ainakin toinen päivä Janakkalassa. Tai no, kokemusta ja leuka rintaan, kohti uusia ratoja. 

Mites sitten korona? Kyllähän se vaikuttaa. Minulla on treeneissä 0-toleranssi ulkomaan vierailujen suhteen, kaksi viikko karenssia treeneistä. En millään pysty kontrolloimaan, enkä haluakaan, kuka on käynyt missäkin ja mitä kautta, onko maa nyt keltainen, punainen vai vihreä. 
Myöskään ei tietenkään flunssaisena treeneihin.
Itsehän niiskutan hallissa kokoajan... ilmeisesti olen sen verran herkistynyt sille korkille ja sen pölylle. Tosi tylsä juttu, pohja on kuitenkin todella hyvä koirille ja omankin tossun alle. 

Katsotaan miten tästä syksystä taittuu talvia. Treeni intoa on ja ehkä kisojakin.... kunnes jotain rajoituksia tulee. 

loma - karenssiloma, sairausloma, KESÄLOMA

 Niinhän se alkoi oma lomani ennen aikojaan kun oli altistuksen altistus koronavirukselle. Virallisesti ei olisi mitään ilmoitusta tarvinnut asiakkaille antaa eikä treenejä keskeyttää, mutta pieni rehellinen minäni siinä kohtaa nosti päätään ja ilmoitti, että näin nyt on sattunut käymään.
Tästähän vielä sain jonkun sortin flunssaoireita (yskää ja kurkkukipua), yhden viikon treenit peruttiin ja sain passituksen koronatestiin.
Testitulos oli negatiivinen, niin kuin oli myös tällä astistuneella tuttavallanikin. Että sellaista onneksi. 

Tästä "pakkolomasta" siirryttiin liukumalla kesälomaan mökkimaisemiin koko katraan kanssa. Kuukausi vaaramaisemissa, yksi viikonloppu vähän kouluttamista ja muuten vaan me ollaan. Ei agilitya, ei treenejä, ei muuta kuin uimista, juoksemista, samoilemista ja marjojen syömistä. Tässä koirat ovat kyllä ihan petranneet kunnolla, joka osa-alueella.
(Tokihan itse koneella teen jo vähän työjuttuja, vastailen viesteihin ja suunnittelen kautta.... mutta paljon vaan olemista ja tekemättömyyttä, positiivisessa mielessä.)

Koirat ovat selvinneet mainiosti ilman agilitya. Minä samoin. Ihan melkein alkaa huolestuttaa, ei naputa maastojuoksukenkä malttamatomana maata, että milloin sitä pääsisikään aksakentille! Automaattisesti tykkään kaikista, tai niistä jotka huomaan, agilitypäivityksistä. Jopa osan videoista katsonkin. Onnittelen. Mutta en ole vilkaisutkaan kisakalenteria. 

Samalla kun osa minusta henkisesti kahlitsee meidät tänne maalle, niin osa taas jo kovasti odattaa syyskauden alkamista! Kovasti on muka suunnitelmia ja ajatusta. Vähän on tullut teollisuusvakoiltua maailman menoa ja miettinyt asioita vaaran rinnettä kavutessa. Nähtäväksi jää miten ja kuinka nämä ajatukset muuttuvat toteutukseksi. 

Vänkä on muuten vahvistunut ihan hirveästi fyysisesti! Vinkki on nopea, ihan järjettömän nopea juoksuvauhdissa (ihan nyt on mitattu hienolla trackerilla!), mutta Vänkä alkaa laittaa kovasti kampoihin ja ne sen tekemät suunnan vaihdokset täydessä vauhdissa.... vau. Jos saan siitä osan agilityyn, niin huh huh. Nähtäväksi jää sekin asia. 
Voltti rakas on niin hienossa kunnossa myös ettei ikinä uskoisi sen olevan kohta 10v.! Sille tämä maalla oleminen tekee enemmän kuin hyvää, liikkuu paljon enemmän. 

Liikkumiseen, sen puute alkoi ahdistamaan jo valmiiksi. Täällä on helppoa, ulos ovesta ja vapaat lenkkimaastot ovat missä vain minne nyt satun haluamaan mennä. Tietä pitkin, metsään vaaralle, suolle, rantaan... ei tarvitse miettiä hihnoja. Koirat liikkuvat niin paljon enemmän vaikka emme edes lenkkeilisi, ne vaan viuhtoo mukana.

Minulle jo ehdoteltiin jos jäisin tänne. Kovasti vakuutettiin, että varmasti riittäisi töitä täälläkin. 
Ehkä, mutta se muuttaisi paljon. Pitäisi löytää paikka, missä töitä tekisi. Uusi asiakaskunta. Riski. Ajokilometrejä. Perheestä osa kaukana. No aikalailla kaikki muukin kaukana.
Ehkä ei ihan vielä. Ehkä kohta. Tai ei koskaan. 

Mutta nyt me nautitaan vielä viikko ennen kuin pakataan tavarat, koirat ja hevonen. Ajomatka on taas pitkä ja tylsä. Toisaaltaan sanoinko jo, että osa minusta kovasti odottaa pääsevänsä jo hommiin. 

Korona päiväkirja - osa 7 (joko kohta lukko päälle?)

Vielä ei uskalla sulkea ajatusta koronasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Suomi on selvinnyt lopulta ihmeen vähällä, tottakai jokainen sairastuminen, saati kuolema, on tregedia.

Kirjoitan ja ajattelen nyt edelleen tässä yksinyrittäjän näkökulmasta, en kansanterveyden tms. 

Minä selvisin. Ilmeisesti selvisi ainakin suurinosa muistakin agilityn parissa työtään tekevistä yrittäjistä. Monen kanssa olen jutellut ja viestitellyt, osalla ahdistus oli oikeasti todella suuri ja aiheellinen. Konkurssi on ollut lähellä ja ei kai ihan mahdoton vieläkään. Yksi kertoi käteen jääneen koronan suljettua hallit ja asiakkaiden kadottua pari sataa euroa. Tulevaisuus oli yhtä mustaa tyhjää ja joutui miettimään mistä ruokaa, bensaa, rahat vuokraan. Entäs jos hän sairastuu, mitä sitten. 

Hain itse sitä yksinyrittäjän tukea, 2000€. Josta toki verot menisi. En saanut, en pystynyt todistamaan tarpeeksi vakuuttavasti etteikö tulot olisi pudonneet viime vuodesta sen 30%. Siinä ei auttanut mustaa valkoisella, että maaliskuussa lopulta menoja ja tuloja oli yhtä paljon, huhtikuu meni pahasti miinukselle ja koko kesän tulot ovat paljon pienemmän kuin normaalisti monestakin syystä. 

Rehellisesti sanottuna tähän kyllä vaikutti heidän tapansa laskea tämä erotus. Olin lähes lomalla viime kesänä 2kk ja ei pahemmin tuloja. Se vaikutti vuoden tulokseen ja siispä kun laskivat keskiansiot, yhden kuukauden miinus merkkinen tulos ei hetkauta siinä kun oletusarvo oli, että teen sitten koko kesän töitä normaalisti tai ainakin lähes.

Mikä on normaalisti? Kesällä asiakaskunta vähenee jne. Myös koronan vaikutus näkyi, ja näkyy, nyt ryhmissä. Olen pitänyt kaikki treenit enemmän yksäreinä kuin ryhminä, menee enemmän aikaa, aika on rahaa kun olen vuokralla hallissa, myös minuutteja tulee enemmän työpäivään. 

Niin sanottua ilmaista työaikaa on mennyt tuhottomasti kaikkien säätämisien takia eli paikat vaihtuu, ryhmät vaihtuu, ajat vaihtuu. Teet, kokoat, viestittelet, korjaat, viestittelet ja taas mennään. Jossain on virhe kuitenkin. 

Myös maksuliikenne on ihan sekaisin ja kirjanpitäjältä tulee isompaa laskua kokoajan koska joutuu tarkastamaan kuka maksoi, mitä maksoi, minne maksoi vai pitääkö maksaa ollenkaan. Asiakkaat ovat sekaisin, minä olen sekaisin, kirjanpitäjällä menee hermot jos ei ole mennyt jo.

Syksylle olisi ollut taloudellisesti korotuspaineita hinnoissa, mutten tehnyt sitä. Itseasiassa pienensin ryhmiä, koska koronan uhka, ja teen siis pidempää päivää saadakseni asiakkaat mahtumaan. 

Taloudellisesti moni asiakas ehkä on kärsinyt myös ja siispä en vaan pysty nostamaan hintoja, agility on jo kallista muutenkin ja ei me mitään aivokirurgeja olla.... agilitykouluttajia, opetetaan ja valmennetaan koiria ja ohjaajia hypähtelemään esteitä mahdollisemman nopeasti, tehokkaasti ja turvallisesti. Noin kärjistettynä. 

Positiivista on, että syksyn ryhmiin oli hienosti hakijoita! Paljon jää pois, paljon tulee uusia tilalle. 

Osan kanssa katson asiaa niin, että olen ns. työni tehnyt ja heidän onkin aika siirtyä eteenpäin. Tai miten sen nyt sanoo, paketista on alkanut tulla varsin valmis paketti ja on ilo ja ylpeys seurata heidän matkaa siitä eteenpäin. 

Tottakai on myös heitä, jotka menevät ja tulevat. Tuulien ja mielen mukaan. Tämäkin on täysin normaalia vaihtuvuutta. 

Osalla on mennyt motivaatio pakkaselle ja ehkeivät lopeta, mutta hakevat sitä sitten esim. seuran treeneistä.

Tottakai on myös heitä, jotka varmasti kokevat saavansa paremman ja tehokkaamman koulutuksen muualta. Tämäkin on normaalia, osalle täysin totta ja siitäkään ei tule paha mieli.

Paha mieli siis, osa asiakkasta ajattelee, että minulle tulee paha mieli elleivät he ilmoittaudu vakkaripaikoille. Ei tule. Tottakai on aina ilo kouluttaa kaikkia, tai ainakin melkein kaikkia (en viitsi valehdelle, sillä tottakai on ihmistyyppejä, joiden kanssa on vaikeampaa eikä se ole heidän vika), mutta ei minulle tule paha mieli enkä murehdi miksei joku tule tai lopettaa. 

Paha mieli ja huoli tulisi, jos ei olisi asiakkaita. Se tilanne ei onneksi ole nyt.

Motivaatio kouluttaa, viedä asioita eteenpäin, koittaa keksiä uusia juttuja on korkealla. Toisaaltaan samaan aikaan on myös hiukan väsymys, ehkä huoli tulevaisuudesta alkaa hellittää ja pää sanoo, että pitäisi relata. 

Nythän en teekään kuin n.13h viikko töitä nämä muutamat viikot. Välissä on viikon loma ja sitten taas 3 viikkoa ennen syksyn puristusta.

Syyskaudella Lägi Areenalla on viikkoryhmät joka toinen viikko maanantaisin, joka viikko tiistai aamu ja ilta, keskiviikko ja torstai illat. Käyn noin kerran kuussa Mikkelissä muutaman tunnin perjantaina ja lauantaina. Lisäksi Lägi Areenalla ison radan treenit n. kerran kuussa.

Ilokseni nämä kaikki ovat tupaten täynnä. Kiitos <3 

Treenaaminen on ollut super kivaa kyllä, Vinkin kanssa on niin hienoa treenata. Vänkä kehittyy myös, kyllä se siitä. Ehkä se pääsee kisaamaankin kohta. Tai molemmat.

Olen ollut superlaiska Vänkän kontaktien kanssa.... en siis ole treenannut juoksareita oikeastaan lainkaan viikkoihin. Ehkä tänään. Ehkä. 

Korona päiväkirja - 0sa 6

#pysykotona

Torstaina satoi eteläänkin niin paljon lunta, että treenit oli peruttava. Lähes koko talvi onkin mennyt ilman lunta ja sitten.... #pysykotona

Perjantaina Mikkelissä isolla kentällä pari ihmistä kerrallaan ja turvaväliä todellakin oli. Sää oli, noh se oli. Tuuli todellakin, onneksi vain pieniä kuuroja räntää, plussan puolella oltiin. Paleltanut ei, koska osaan pukeutua. Siis kaiken muun vaatetuksen päälle vedin toppahaalarin, pipo syvälle päähän ja tumppujen alle hanskat.
No hevonen otti ja pudotti satulasta sillä aikaa hoitajan pienen unohduksen takia (satulavyö unohtui kiristää). Se oli sitten kateissa tovin ja palasi tallille jalat naarmuilla, ohjat katki ja matkalla katosi myös jalustinremmit ja jalustimet. Että #pysykotona, olisi tullut halvemmaksi ja ei olisi tarvinnut hevosen olla puolisaikulla hetken taas.

Perjantaina aukesi Vihdissä yksinyrittäjien tuen haku. Lauantai aamuna sitten vietin muutaman tunnin hakiessa haluttuja tietoja ja laittaessa hakemusta eteenpäin. Kaksi tonniakin on kaksi tonnia. Meneeköhän siitä verot? Onko se alvillista tuloa?
Voi olla ettei tarvitse murehtia moista, katsotaan millä perusteilla ja kuinka monelle sitä jaetaan. Pelastaisihan se yhden kuukauden.

Agilityn arvokisat ovat tältä vuodelta peruttu. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa asiakasmääriin ja motivaatioon? Kuitenkin lopulta aika pieni osa on siellä huipulla. Täytyy ajatella positiivisesti ja koittaa vaan porskuttaa eteenpäin!

Treenailin eilen omia koiria meidän pihalla neljän hypyn voimin. Plus jotain muita juttuja. Meneehän se aika näinkin. Tosin tarvitsisin puomin...

Mikkelissä juteltiin, että on vähän omituinen fiilis. Korona siellä ja korona täällä. Kellään meistä ei ole siitä kuitenkaan heko kokemusta edes lähipiirissä. Se on olemassa, maailmanlopun meininki, pelko persiissä, huoli muista vahvana. Mutta kuitenkin me luemme siitä vain lehdistä.
Onneksi, todettiin. Ollaan hyvässä asemassa ja toistaiseksi erinomaisella tuurilla varustettuja. Joko ei ole tarttunut tai olemme sairastaneet sen oireettomasti tai ainakin melkein.

Minulla oli eilen pää todella kipeä. Ei migreeni kipeä vaan vain kipeä. Hetken mietin, että iskikö korona. Ei, niska- ja hartiajumi. Huomaan sen vieläkin.

Mies kävi eilen kotikonnuilla ja mökillä. Olin vähän kade vaikka en ollutkaan, sillä jos jaksaa ajaa sinne saakka ilman pysähdyksiä (kylmäasema tankkaus), vilkuttaa vanhemmilleen ikkunan läpi vaihtaessa heidän autoonsa kesärenkaat, käydä mökillä nukkumassa ja ajaa sitten takaisin kotiin...
Siinä mietittiin, että meilläkin on monta vanhempaa sukulaista. Nyt nämä aktiiviset vanhukset istuvat neljän seinän sisällä.
He eivät ole aktiivisia somettajia. Osa hyvä kun käyttää kännykkää. Käyvät kerran viikossa kaupassa tai ei edes sitä. Pää höpertyy, mieli mustuu ja kunto rapistuu. On tämä....
Yksi jo totesi, että selvisi sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. Kivisistä pelloista ja umpeen menneestä ainoasta lehmästä, tuhkarokosta ja poliosta. Kesti muuton maalta kaupunkiin. Nyt hän viruksen takia tuijottaa ulos ikkunasta tai telkkaria, hakee kauppaostokset rapulta. Ei saa mennä pihaansa (vanhaan kotiinsa) kevät kuntoon laittamaan, ei kuoroon, ei jumppaan, ei kahville sukulaisiin.
Uhkasi kyllä lumien sulettua mennä pihaansa (kotiinsa) ja olla siellä loppuelämänsä. Sama kuoleeko sinne saunaan, mielummin onnellisena ja vapaana kuin tuijottaen kaupungissa kiviseinää.