Leireilyä

Olin Kiteellä TaivaanNastassa Vain Agilityelämää-leirillä ti-su. Ihanaa seuraa, paljon tekemistä, heittäytymistä, "en ikinä ole"-asioiden listaa lyhyemmäksi, luovuuttaa, naurua, kyyneliä ja hulvatonta menoa. Uskallusta, kukaan ei mamoillut! Kisoja, tehtäviä, yhdessä oloa, paremmin tutustustumista ja itsensä ylittämistä. Tuosta porukasta löytyi kilpailuhenkeä ehkä keskivertoa enemmän. Mainittakoon, että Tuulian parina voitettiinkin yhden päivän kisaillut ;o) Mutta toinen päivä taas hävittiin toisessa joukkueessa, mutta mitä siitä, pääasia oli se tekeminen ja yhtä köyttä vetäminen (ei voitettu köyden vetoa)! Runsaasti ihanaa ruokaa, loistava sauna, pehmeä tyyny. Aurinko paistoi, sää suosi. Löytyy erinäinen määrä rusketusraitoja.


Voltti ja Prim mukana, molemmat olivat niin hienoja ja hyviä reissukumppaneita. Ollaan rauhassa kun ei tehdä ja kun tehdään niin tehdään sitten täysiä. Voltti nyt on niin Voltti, ei mitään yllättävää. Mutta Prim 3kk, oli sisäsiisti koko reissun. Tykkäsi kaikista, niin ihmisistä kuin koirista, ja kaikki tykkäsivät myös siitä. Osasi olla tarpeeksi matona isojen koirien edessä ja pusutella ihmisiä juuri sopivasti. Vielä tulee aina heti kutsusta, teki mitä teki. Minä niin tykkään siitä!
Ja Voltti sitten irtoaa 10 hypyn suoran ja vielä putkeen ohjaajan seistessä 1. hypyn takana. Ja hakee kepit n.40m matkasta. Kuka on hämmästynyt, että just mun koira irtoaa ;o)

Mutta tosiaan, yli 1300km tuli ajeltua reilussa viikossa. Mutta kilsaakaan en vaihtaisi pois. Enkä huomisen painajasmaisesta työpäivästä huolimatta olisi millään jäänyt pois leiriltä. Vaikka olenkin ihan puhki. Väsynyt. Kyljet kipeinä nauramisesta ja tekemisestä. Plus muutama mustelma ja paarman purema. Vieläkin alkaa hymyilyttää ja silmät kostuu.
Kiitos.