Primin tokoilua

Prim on hiukan tokoillut täällä. Hiukan tarkoittaa, että joka päivä jotain vähän.
Minusta sen seuraaminen on alkanut olla parempaa ja parempaa. Sivulle ei enää tulla keilaamis-tyylillä, mutta nopeasti ja melko täsmällisesti ja heittää aina kuono ylös kiinni. Seuraamaan ei pysty siinä asennossa, liian pysty. Näyttää tyhmältä minusta plus se pärskii ja myös etuilee liikaa siinä. Ehkä ollaan löydetty kompromissi pään paikalle, tosin se elää vielä hiukan.
Kaukoja ei ehkä saada koskaan ikinä milloinkaan valmiiksi. Pääsen ehkä metrin kahden päähän ja sitten vaan jumittaa maassa. argh. Toisaaltaan menee kaukaa istumaan ja maahan käskystä, mutta ei nouse ylös.
Toinen, minkä epäilin olevan tehtävä täysin mahdoton, on tunnarit. Mutta mutta.... se teki nenätöitä, rauhallisemmin, tarkemmin. Ja toi omaa ilman kaikkien maistelua! Ja hiljaa, ei ääntäkään. Ehkä mun mielitilan oikeaksi saaminen alkaa tuottaa tulosta. Hiljaa hyvä tulee, ei räkä poskella ja mahdollisemman nopeasti. Oikeasti ei tästäkään tule vauhtia puuttumaan kunhan se valmiiksi saadaan joskus.
Ruutua on tehnyt aika vähän ja ilman selkeää suunnitelmaa. Ei lelua kuin ihan pentuna, en tykkää niiden juoksevan aivottomana sinne lelulle. Prim on kiihkeä muutenkin, haluan se ajattelevan tehdessä. Lätkä taisi olla joku kerta, mutta nyt ei löytynyt kassista enkä jaksanut lähteä hakemaan sisältä. Mutta hei, mun koirathan osaa ruudun aina ;o) Sinne se juoksi, keskelle ruutua! Ou jee, se erotteli itse merkin ja ruudun (näitä sekoittanut aika tehokkaasti tähän saakka).
Metallinoutoa ja onneksi se ei vierasta sitäkään. Ei se siihen yhtä tiukasti nappaa kiinni kuin puiseen (jota ei enää pureskele, ihanaa!), mutta tuo. Plus nyt alkaa tajuta ettei sinne saa lähteä tai edes yrittää lähteä ilman kontaktia.

Onko mun Primille kasvanut aivot? Ainakin malttia tekemiseen hurjasti. Se jopa ajattelee välillä ;o)

Ui se ei. Muut polskii ja ui, se kyttää rannalla.