möksältä kotiin

Sataa sopivasti, ehtii bloggaillakin :o) Tai jaksaa, ehtinyt varmasti olisi useammankin kerran.
Pari viikkoa helteitä pidelty mökillä. Lenkkeilyt yms. jäivät valitettavasti kovin vähäisiksi, eihän tuonne voi mennä edes pienille päivävaelluksille kun lämpötila huitelee +25-32°C tienoilla. Ollaan siis pääosin vain oltu, uitu (milloinkahan vesi on ollut noin lämmintä!) ja möllötetty. Joka on itseasiassa aika tylsää pidemmän päälle...
Prim saatii uimaan myös. Se on sellainen jänishousu ja epäluuloinen luonnostaan uusia asioita kohtaan. Mutta silleen lempeällä pakolla pari kertaa ja kappas, sehän ui. Ja hyvällä tyylillä vieläpä. Ei se siellä lenkkiä heitä, menee uimaan ja rantaan. Taas hyppää uimaan ja rantaan. Ihan kuin Volttikin, joka ui pidempään vain jos uin sen kanssa.
Koirat pääsivät myös soutuveneeseen sekä sellaiseen venottiin, kanootin ja veneen välimalliin. Voltti ei ollut moksiskaan, Prim luuli ensiksi taas että kuolema korjaa varmasti. Mutta muutamassa minuutissa olikin kiva katsella maisemia ja venottiin jo hyppäsi itse mielellään.

Uidessa onnistuin potkaisemaan polveni pois paikoiltaan. Onneksi se menee myös takaisin, mutta kipeänä ollut. Pari päivää meni ihan vaan potiessa, ihan kamalan ärsyttävää. Sitten teippailua ja kisaamaan.
Varkaudessa hellekisat, Kati ja Viuhkakin starttasivat ekaa kertaa. En ollutkaan ollut ennen Petteri Kermisen radoilla. Mitähän nyt sanoisi... aika ikäviä kohtia etenkin nopeille makseille, väkisin veti siksakkia. Hyppyradalla rima alas, prkle. Hankalahko kohta ok.
Ekalla agilityradalla en vaan ehtinyt osaksi syynä hetkellinen "kummalta puolelta pitikään ohjata". Eli hyl.
Kolmannella ikävässä kohdassa en tehnyt kunnollista päällejuoksua vinolla hypyllä "kun oli niin hel***in* kiire jatkoon ikävähkön jatkon takia. Kielto. Ja jälkiviisaana olisi vaan pitänyt ohjata niinkuin eka meinasin.
Kati ja Viuhka teki hienon agilityradan (hypärille eivät edes lähteneet), samassa hylly kuin minullakin ja muuten taisivat tehdä nollaa! Tokalla radalla Viupiu vähän sikaili lähdössä ja se siitä.

Sunnuntaina olikin kouluttamassa Joan kouluttajia. Kyllä minä vaan tykkään tuosta hommasta! Kivoja ohjaajia, kivoja koiria. Mikäs siinä sitten.
Tiistaina päivä meni sitten toisessa paikallisessa seurassa Poksilla ja samat sanat kuin edelliseen. Plus iso plussa heidän hallilleen, viileä!! Ihan piti pitkähihainen vetäistä päälle. Voltti pääsi tuolla vähän tekemään ja hyvinhän se teki, mikäs siinä.

Vähän tokoiltu pihassa ja siitä ajatus lähti, jos ilmoittaisi Primin avoimeen luokkaan. Mutta sitten se ajatus vielä sammui, eihän se mitään todista, että tekee häiriöttömässä tilassa keskellä ei mitään liikkeet edes sinnepäin. Että ehkei kai sittenkään. Ehkä.

Piti olla vielä hetki täällä, mutta lähdetäänkin huomenna kotiin tyttöjen kanssa. Toisella on maanantaina haastattelu harjoittelupaikkaan ja toinen vaan haluaa jo kotiin & miesväkikin vähän odottelee jo meitä. Ikävä on Riepuakin.

Minäkin hurahdin sellaiseen aktiivisuusrannekkeeseen. Onneksi on saanut päivän tavoitteet täyteen laiskana olosta huolimatta ;)