Pentujen kanssa menee yhä enemmän ja enemmän aikaa. Tahtomatta ja tahtoen. Ne ovat hereillä ja aktiivisia yhä enemmän ja enemmän, pentuaitaus on heille aivan liian rajoittunut tila valveilla ollessa. Se ilmaistaan mielettömällä kiljumisella, herää naapuritkin... Tosin kiljuminen on näköjään laitettu Viirun ja Letin hommaksi, muut lyö tahtia vieressä. Kunnon kuoro, tosin vielä vasta duetto. Kai muut ovat sen verran ujoja etteivät ole vielä uskaltaneet ääntään availla julkisesti.
Ulkona mennään hännät pystyssä jo kauas ja kovaa. Let juoksi päin puutakin jo... Leikkiputken saivat lahjaksi ja sen sisällä on kiva olla. Ei haittaa vaikka pyöriikin. Iso peitto saa kyytiä. Tai yritystä ainakin on, sillä ihan vielä tuollainen alle 2 kiloinen ei sitä mihinkään raahaa. Pallot eivät mahdu suuhun, mutta vierittäminen on hauskaa.
Sisällä ei ole soppea, mihin pennut eivät olisi uteliasta nenäänsä laittaneet. Kengät saa kyytiä... Vaikka lenkkarit ovatkin isompia kuin ne itse. Lapset pitävät ovensa visusti kiinni, fiksuja nuoria sanoisin.
Ruoka maistuu erinomaisen hyvin tarjoillaan sitten mitä vain. Kupit tyhjenee ennenkuin ehdit kissaa sanoa.
Voltti on siirtänyt pennuista päävastuun selvästi minulle. Käy ne pikaisesti imettämässä ja muuten pysyy kaukana naskalihampaista. Lenkillä onnellisena juoksee ja pihalla hakee palloa jonkun sortin työnteon toivossa. Jotain tokoliikkeitä ollaankin mielenvirkistykseksi tehty.
Tasaista porukkaa jengi on edelleen. Meillä on käynyt paljon vieraita pentuja palluttelemassa ja sosiaalisia, ihmisistä tykkääviä ovat kaikki. Lelut alkavat saada kyytiä ja pienistä ei oteta nokkiinsa.
Eroja silti alkaa tulla esiin. Esimerkiksi isompi tytöistä, kutsumanimeltään ehkä Let eli Letti, on kovin touhukas ja rohkea oman tiensä kulkija. Se on elohiiri, joka herää ekana ja menee vikana nukkumaan. Jota etsitään kuistin alta ja suusta kaivetaan kiviä.
Venus, eli kaiketi Sira, on reipas pikkutyttö. Mutta selkeästi vähän miettii ennenkuin tekee. Äitinsä tytär siltä osin.
Pojat sitten. Ne ovat kyllä hyvin samanlaisia. Viirusta lähtee ehkä eniten ääntä, eikä ole ihan tyhmänä menossa ensimmäisenä joka paikkaan. Mutta reippaasti liikkuu millä alustalla vaan ja menee muuten jo kovaa eikä näytä arkokan mitään ääniä. Sen päälle putosi taikinakulho eikä ollut onneksi moksiskaan.
Lokki ja Täplä ovat todella siamilaisetkaksoset. Äkkiä en edes erota kumpi on kumpi, tosin Täplällä on enemmän karvaa ja selkeä pitkäkarva. Mutta liikkuvat ja tekevät samalla tavalla, ovat hiljaisia poikia. Todella sosiaalisia ja reippaita. Peruspentuja.
MJ ja Viiru taas samanlaisia enemmän. Lyhytkarvaisia uskoisin, MJ on kevyin pojista ja jalkava. Tai no kaikki on. Ehkä se vaan näyttää.
Kuvia on Facebookissa nyt. Tähän aamun tilanne pentuaitauksessa kun pupsit pääsi ensin ulos. Ettei totuus unohtuisi....
Ruoka maistuu erinomaisen hyvin tarjoillaan sitten mitä vain. Kupit tyhjenee ennenkuin ehdit kissaa sanoa.
Voltti on siirtänyt pennuista päävastuun selvästi minulle. Käy ne pikaisesti imettämässä ja muuten pysyy kaukana naskalihampaista. Lenkillä onnellisena juoksee ja pihalla hakee palloa jonkun sortin työnteon toivossa. Jotain tokoliikkeitä ollaankin mielenvirkistykseksi tehty.
Tasaista porukkaa jengi on edelleen. Meillä on käynyt paljon vieraita pentuja palluttelemassa ja sosiaalisia, ihmisistä tykkääviä ovat kaikki. Lelut alkavat saada kyytiä ja pienistä ei oteta nokkiinsa.
Eroja silti alkaa tulla esiin. Esimerkiksi isompi tytöistä, kutsumanimeltään ehkä Let eli Letti, on kovin touhukas ja rohkea oman tiensä kulkija. Se on elohiiri, joka herää ekana ja menee vikana nukkumaan. Jota etsitään kuistin alta ja suusta kaivetaan kiviä.
Venus, eli kaiketi Sira, on reipas pikkutyttö. Mutta selkeästi vähän miettii ennenkuin tekee. Äitinsä tytär siltä osin.
Pojat sitten. Ne ovat kyllä hyvin samanlaisia. Viirusta lähtee ehkä eniten ääntä, eikä ole ihan tyhmänä menossa ensimmäisenä joka paikkaan. Mutta reippaasti liikkuu millä alustalla vaan ja menee muuten jo kovaa eikä näytä arkokan mitään ääniä. Sen päälle putosi taikinakulho eikä ollut onneksi moksiskaan.
Lokki ja Täplä ovat todella siamilaisetkaksoset. Äkkiä en edes erota kumpi on kumpi, tosin Täplällä on enemmän karvaa ja selkeä pitkäkarva. Mutta liikkuvat ja tekevät samalla tavalla, ovat hiljaisia poikia. Todella sosiaalisia ja reippaita. Peruspentuja.
MJ ja Viiru taas samanlaisia enemmän. Lyhytkarvaisia uskoisin, MJ on kevyin pojista ja jalkava. Tai no kaikki on. Ehkä se vaan näyttää.
Kuvia on Facebookissa nyt. Tähän aamun tilanne pentuaitauksessa kun pupsit pääsi ensin ulos. Ettei totuus unohtuisi....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti