lauantai 30. tammikuuta 2016

Kisaamassa

Olemme nyt pääseet kilpailemisen makuun Voltin kanssa. Mikäs siinä kisatessa, pääosin meno tuntuu hyvältä, ehkä paremmalta kuin koskaan ennen. Mikä toisaaltaan tuntuu oudolta, treenataan ehkä vähemmän kuin ikinä. Kaipa jotain on tullut siis tehtyä oikein alussa ja nyt pentujen jälkeen.

KKK kisoissa Suomalaisen Jarin vauhdikkailla radoilla oli aika makeakin fiilis, huolimatta tuloksista. Ennen nuo nopea tahtiset radat ovat olleet myrkkyä, mutta nyt alan oikeasti jopa nauttia niistä!
Ensimmäisellä radalla alku meni vaan ihan kuin itsestään. Loppupuolella askeleen myöhässä ja hulahti väärään päähän putkea. Ois ehkä voinut saada huutamalla pois, mutta kun meni jo. Muuten aikalailla hieno rata, ihan itse sanottuna.
Toinen oli nolla, mutta aikalailla pelastelu sellainen. Oli siinä kohtansa, alku ja loppu. Keskellä rataa en ehtinyt/osannut leikata ajoissa Aan jälkeen, hyppäsi väärään suuntaan ja melkein meni putkeen, mutta kalastelin sen sieltä jatkoon. Jonka jälkeen leieröin aikalailla isosti ja melkein törmäsin tuomariin, vippaus pelastuksena ja nollalla maaliin. Vieläpä sillä reilun 10m ylimääräisellä lenkillä palkintopallille toiseksi.
Hyppis oli mukava, alussa oli se kohta, jossa hyllytin ja sen melkein 99% varmuudella myös tiesin etukäteen. Mikä on kiukuttavaa, en valinnut ohjausta, millä olisin sen voinut estää. Syynä se, etten luottanut ehtiväni sitten jatkoon ohjaamaan oikein. Olisin ehkä ehtinyt, mutta ja jos ja kun sanoja käytetään liikaakin. Voltti luki siis rataa ja läksi, se on sen vahvuus ja heikkous.
Voltti teki siis kolme nollaa, minä hyllytin niistä kaksi.

ATT:llä oli Sari Mikkilä ja jälleen oli luvassa vauhtia ja putkia. Paljon putkia, paljon putkesta putkeen ja sitten putkesta jarruta ja käännä.
Ensimmäisellä radalla ajatus ei ollut radassa, agilityssa eikä koirassa (älä vastaa puhelimeen hetkeä ennen starttia). Meni putkesta putkeen ja irtosi edessä olevalle hypylle kun olisi pitänyt kääntyä. Hetki rallateltiin ja tultiin sitten pois.
Tokalla oma ajatus jo siellä missä piti ja nolla. Ikäväkyllä, tai ehkä onneksi, en uskaltanut antaa juosta puomia ja himmaili hurjasti. Siis oikeasti käveli alastulon puolesta välin. Mutta nolla on nolla ja toiseksi sillä silti, Jaakko ja Dao teki omat lukunsa.
Hyppis oli käännä putkesta, käännä putkesta ja vielä kerran käännä putkesta ja mennään kovaa, älä vaan mene putkeen... Harmitukseksi yhdessä takaakierrossa en sitten katsonut koiraa ja ottanut mukaan, luki putkea takana. Ehdin ottaa mukaan, mutta 5vp. kiellosta. Hitsi. Muuten nollalla. Tupla niin lähellä, mutta niin kaukana.

Voltti irtoaa, mutta on myös kuulolla. En edes yritä tehdä sillä mitään super käännöksiä, se ei käännyt ilmasin mistään ja jos menee edellä, niin hyppää edes oikeaan suuntaan ja se on paljon se. Sen kanssa on hyvin mukava mennä jos oma ajatus on kasassa.
Yli vuoden tauon jälkeen nyt on kisattu neljänä päivänä, jokaisesta yksi nolla ja paljon hyviä ratoja.
Ehkä ensi viikonloppuna taas, sitten joutuu vähän taukoilemaan töiden ja muiden asioiden takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti