Kuukausipäivitys

Hups, taas meni kuukausi että hurahti!
Agilityn saralla ei omassa elämässä Voltin kanssa mitään uutta. Kävimme yhden kisaviikonlopun tekemässä hurjan kivoja yhden virheen ratoja. Tai yhdessä tulla kaksikin.
Treenannut olen melko vähän, selkä vähän kiukuttelee ja juokseminen ei just nyt oikein onnistu. Kävellen viime viikon treenirata läpi. Lauantaina olisi pitänyt mennä ATT:lle kilpailemaan, mutta selkä ja muu elämä kertoivat aikaisen aamuherätyksen olevan turha.

Mutta ihanat ystävät, koulutettavat ja silloin tällöin mun treeneissä käyvät tahkosivat sellaisia tuloksia viikonloppuna, jotta HUH! On mielettömän hienoa seurata niin näitä "en ikinä kilpaile" kuin jo vuosikausia melkolailla huipulla olleita koirakoita. Edelleen, ei se minun ansioita ole, mutta mukavahan se on paukutella virtuaalisia henkseleitä täällä blogissa ;o)
Monet treenaavat ja valmentautuvat säännöllisesti myös/ja/tai muualla, mutta syystä tai toisesta tulee huomattua heidän tuloksensa helpommin mm. Facebookista. Edelleen pääasia on kuitenkin kisoissakin se, että siellä on hauskaa koiran kanssa. Ettei ole pakko vääntämistä ja hampaiden kirskuttelua. Se ei ole kivaa eikä reilua kummallekkaan, ei koiralle eikä ohjaajalle. Mutta onhan se nolla aina väliin edes aina nolla, mitäs sitä valehtelemaan...

Kisoihin olisi kiva päästä itsekkin, mutta minulla on se agilityyn hurahtaneiden mielestä melkein myyttinä pidetty muu elämä myös. Itseasiassa työ (agility!) vie nyt monta monituista kisaviikonloppua, mutta en valita siitä. Perhe ottaa oman aikansa, sen sisällä tapahtuu välillä vähemmän mukaviakin asioita. Hevonen ja ratsastus, vie hyvin tekemisen pois koirista ja agilitysta välillä, tasapainottaa vapaa-aikaa (tai vie sen vähäisenkin). Koirien kanssa muukin tekeminen (tosin taka-alalla). Lisäksi ajoittain olen vaan niin rampa etten oikein pysty juoksemaan, onneksi todella harvoin nykyään.
Monesti harmittelen kuinka ei jää nykyään aikaa kavereille ja ystäville, näen heitä välillä treeneissä ja pidetään yhteyttä Facessa... Elämän rytmini on aikalailla erilainen kuin ns. normi päivätyötä tekevillä, minä olen vapaalla kun he töissä ja toisinpäin. Kuitenkaan en olisi valmis sellaiseen 8-16 työhän, vilpittömästi pidän tämän hetkisestä elämästäni aikalailla.
Saan tehdä asioita, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Amerikkalaiseen tapaan sanoisin, että rakastan työtäni, jota on vaikea sanoa edes työksi. Mutta sitähän se on, siitä ne eurot tilille ilmestyy.
Ajoittain tämä työ asettaa myös paineita, osaanko ja pystynkö tekemään hyvä, kelvollisia treenejä. Sanoa oikeita asioita. Ilmeisesti edes joskus kun kerta edelleen näyttäisi siltä, että töitä on :o)

Kotisivutkin ovat, mutta syystä tai toisesta en saa niitä nyt liitettyä sinne domainin alle... ja ei ole ollut aikaa ja energiaa selvittää asiaa. Jos kohta.
Mutta TÄÄLTÄ löytyy.

Jos seuraava päivitys maaliskuun lopulla, kohti kevättä!