torstai 17. maaliskuuta 2016

hoitokoiria

Meillä oli muutaman viikon pari ylimääräistä bordercollieta hoidossa, omille koirilleni vieraita. Meni hienosti ellei loistavasti. Pari päivää jaksoi uros vokotella Volttia enemmän kuin oli tarpeen ja sen pari päivää Voltti huiteli sitä käsilaukulla päähän. Sen jälkeen pelisäännöt olivat ilmeisen selvät ja nämä kaksi pötköttelivät tyytyväisinä kylki kyljessä. Välillä uros yritti nuolaista Volttia naamasta, mutta se oli ainakin julkisesti vielä liikaa.
Maliinalle nämä koirat olivat aika yhden tekeviä. Se ei enää onneksi stressaa muutoksista niin, iän kanssa on massan lisäksi kasvanut korvien väli.
Notte ja nuori narttu taas menivät ja riekkuivat keskenään, samalla aaltopituudella selkeästi. Mikäs siinä oli sitten paria ylimääräistä koiraa pitää kun omaan laumaan sujahtivat niin helposti.

Kaksi lähti, yksi tuli.  Tämä kun lähtee, seuraava tulee... Toukokuussa vielä kolme. Koirahoitolasta Saija hei ;o)
Kun omat koirat ovat noinkin suvaitsevaisia, piha on aidattu eikä hoitokoirien hoitaminen vie tuhottomasti ylimääräistä aikaa eikä vaivaa, niin pystyy ottamaan niitä. Kuitenkin rajansa kaikella, oman perheen kaksijalkaisten hermoilla. Kun minä olen töissä, joutuvat he päästämään niitä ulos ja sisään, ottamaan vastuuta asioista, joista eivät oikeasti halua. Ruokkimaankin, kuka söi mitä ja paljonko. Kuratassuja ja koiran karvaa on enemmän. Aina pari päivää asiat sekaisin kun uusi koira tulee.
Myös joidenkin naapureiden hermoja voidaan koetella jos koirat ovat haukkuvaista sorttia pihalla. Vaikka kuinka komennan ja otan ne heti sisään, ehtivät ne huutaa asiansa julki. Muutama naapuri jo ihmettelee ääneen meidän koirien lukumäärän ja näön muuttumista... Minulla ei ole aikaa eikä jaksamistakaan lenkittää koiria erikseen, eri kokoonpanoissa. Useimmiten lastaan ne autoon ja ajan jonnekin, missä uskallan laskea ne irti juoksemaan. Hoitokoirien kanssa se on vähän riski eli ne joutuvat useimmiten hihnan päässä olemaan, ainakin alkuun.
Meillä kun koirat ovat perheen kanssa, vapaina sisällä. Ihan senkin takia, että jos yritän sulkea hoitokoiran esim. takkahuoneeseen yöksi, joudun kuitenkin aamuyöllä heräämään mahdottomaan ulinaan ja haukkuun. Mielummin sitten silputut ratsastushousut kuin aina menetetyt yöunet. Tai ehkei sittenkään, ehkä opin pitämään tavarani pois koirien hampaista.

Omat koirani eivät ole koskaan olleet vierailla hoidossa. Koskaan en ole ilennyt kysyä, eikä ole niin paljon tarvettakaan tullut. Kerran olivat hoitolassa ja pari kertaa meille on hommattu (rahasta) hoitaja.

Älkää ymmärtäkö väärin, nämä sovitut hoidan mielelläni. Mutta pliis, älkää kysykö muita koiria meille hetkeen. Perheen pinna ei välttämättä kestä... Autan mielelläni, olen niin helkatin huono sanomaan ei.




2 kommenttia:

  1. Mä niin ymmärrän sua. Mutta mun koirat taas ovat olleet (usein) hoidossa ja olen kauhean kiitollinen näille hoitopaikoille. Meillä koria hoidossa selvästi harvemmin ja nekin useimmiten olleet omien koirien jälkeläisiä eli solahtaneet laumaan hyvin. Mutta aina siinä on enemmän hankaluutta. Mahtuuko autoon, missä päästät ulos, yksi labbis ei miellyttänyt Suviannea ja piti vahtia varsinkin ruoka-aikaan. Ja mulle ei keskenään toimeen tulevat koirat oli uusi asia (ja hankalaa, vaikka labbis tosi kiva koira olikin). Eli mä olen kauhean kiitollinen niille, jotka mun koiria suostuvat hoitamaan. Ja kauhean huono tekemään saman vastapalveluksen takaisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vähän niin, että kyllähän minä ne ottaisin, mutta nuo muut ;) Eivät ihan yhtä suopeasti sopeudu kuin meidän koirat! Kummaa porukkaa.

      Poista