perjantai 26. tammikuuta 2018

Pentuja vai eikö pentuja

Voltti täytti seitsemän vuotta joulukuussa. Sillä on ollut kaksi hyvän kokoista pentuetta. Se synnytti helposti, hoiti pentunsa esimerkillisen hyvin ja toipui nopeasti. Pennut ovat hienoja harrastuskoiria tai niiden alkuja, keskiverroin terveitä.
Tosin ensimmäisessä on kahdet C/C lonkat ja yksi selkämuutos LTV3. Lonkat tuskin ikinä koiria haittaavat. Selän muutokset voivatkin haitata, mutta ainakin toistaiseksi koira on tekevä, nopea ja oireeton agilitykoira.
Toisen pentueen pennut ovat vasta 8kk eli niitä ei ehditä virallisesti kuvata ennen mahdollisen seuraavan pentueen alulle laittamista. Kolme kuudesta on nyt ns. välikuvattu etuosasta ja terveitä ovat sen osalta. Yksi on kivesvikainen. Kaikki vaikuttavat oikein mukavilta koirilta niin arjessa kuin harrastuksissa.

Löytyi uroskin, josta pidän kovasti. Sukutaulu on sellainen molemmin puolin, että olen erittäin kiinnostunut jo aiemmin. Jotain uutta, jotain vanhaa ja tuttua. Uroksen omistaja antaisikin koiraansa Voltille.

Voltin kanssa kisatavoitteita ei ole, mennään ja pidetään hauskaa kun ehditään. Treenaaminen sen kanssa on niin kivaa, kun se oikeastaan lukee ajatuksia. Toki ne minun ajatukset ajoittain harhailevat kovin.
Se on terve, hyvässä kunnossa ja mitään iän tuomaa ongelmaa ei näy. Varpaatkin kuvattiin talvella kun ontui hetken (jumi selässä) ja ei rikkoa. Silmäpeilata se toki pitäisi.

Tässä nyt on muutama kuukausi aikaa pohtia asian mielekkyyttä ja punnita ne monelta taholta. Mutta kovasti alan olla sillä kantilla, että miksei. Onhan uroksillakin lukuisia jälkeläisiä, ehkä yhdet pikku voltit vielä mahtuu tähän maailmaan.


2 kommenttia:

  1. Jos koiranpaikka olisi auki niin pikku Voltti kelpaisi meillekin! ;)

    VastaaPoista
  2. Mäkin voisin ottaa jos olis paikka auki. En meinannut vielä pariin vuoteen...

    VastaaPoista