Flunssaa

Kummallisen sitkeää flunssaa liikkeellä. Sairastan aika harvoin, mutta nyt on ollut jo yli kaksi viikkoa flunssaa muuttuvinen muotoineen. Kun yrittäjähän ei töistä pois jää ellei ole ihan pakko, niin koulutuksia olen pitänyt normaalisti ja vielä vähän päälle. Melkein jo peruin Jyväskylän keikan, mutta en sitten kehannut. Oli hiljainen sunnuntai kun lauantaina ajelin 6 plus puhuin 8h köhien.

Tällä viikolla on ollut neljä päivää vapaata, kiitos Katin. Hän veti minun torstain viikkotreenit ja normisti perjantai kurssit. Minä sain heppailla Mikon valmennuksissa.
Eihän se järkevää tietysti ollut, hiki virtasi ja Buranaa meni. Mutta hyvä valmennus, hyvä hevonen ja parempi mieli.

Viikolla kokeilin myös hiukan agilitya Voltin kanssa, selvisin. Mutta keuhkot meinasivat sanoa itsensä irti, happi ei kulkenut ja kamala pistos lapaluiden välissä. Kun tämä olotila ei kohentunut viikonloppuna, luovutin jo toiset agilitykilpailut... turha edes yrittää juosta kun ei vaan pysty.

Jospa ensi viikolla jo olisi parempi olo, alkaa kyllästyttää. Kaikkia, niin koiria kuin itseäni.

Sponssikoirakoksi haku auki

Melkein unohdin, voinhan mainostaa täälläkin.
Haku vuoden -17 kevätkauden (tammi-huhtikuu tai -toukokuu) Sponssikoirakoksi on auki vielä 15.10.2016 saakka. Lisää asiasta Little Step's - agility sivulta!


ps. eli yksi paikka koulutuksiin Lägi Areenalle sponssataan sopivalle koirakolle, saa ehdottaa itseään hyvin perusteluin tai  suositella jotakuta toista, joka paikan tarvitsisi syystä tai toisesta.
Hakemuksia on tullut jo tosi paljon, mutta lisää mahtuu. Todennäköisesti tulen jakamaan paikan eli tarjolla joka toinen viikko treeniä ohjatusti. Ja paikka/paikat tullaan valitsemaan arpomalla, sillä kaikista hyvistä hakemuksista on mahdoton valita.

Päivitystä

Blogi laahaa niin paljon jäljessä kun ei vaan olevinaan ehdi päivittää. Paljon kaikkea ja vielä kivat syysilmat.

Voltti ja Notte molemmat treenaavat 1-2 kertaa viikossa hiukan. Voltilla ihan ratatreeniä, pysy suunnitelmassa jne. plus eri tekniikoiden kokeilemista. Myös kontaktit aiheuttavat lisätreeniä, mutta niinhän ne aina.
"Kotona" puomi on jo hyvä ja nopea. Kisoissa käskytän liian aikaisin/kovaa pysähtyymään ja pysähtyy/himmailee liian aikaisin. Täytyisi päästä tästä irti ja antaa mennä, katsoisi mitä tapahtuu.
A'lla vahvistusta ajatusta alas. Jos matka jatkuu kovalla vaihdilla suoraan eteenpäin, voi tulla koikkaloikka.
Keinu on treeneissä jo liian nopea, samaa käynyt jokusen kerran kisoissakin... Siispä tulee varmisteltua sitä liikaa ja suoritus ei ole sitä mitä ihanne maailmassa.
Muutenhan Voltti tulee mukavasti ohjauksiin eikä liitele ihan mahdottomia. Eihän se ole mikään jarrutan-kokoan-käännyn versio luonnostaan, mutta kääntyy kun tietää tai käännetään.

Notte opettelee aikalailla esteitä. Pieniä tekniikka/vauhti pätkiä sekaan. Puomi ja A on juoksareina molemmat, yritän vahvistaa ajatusta alas.
Mietin myös mattotreeniä sen kanssa, mutta toistaiseksi mennään tällä jos se kerta toimii.
Pujottelussa on ohjurit, välillä menee hienosti ja välillä ei malta. Ajatusta ja rytmiä alkaa olla kivasti. Jokusen ohjurinkin voi ottaa jo pois.

Voltti kisasi Varkaudessa kaksi rataa, nopea vitonen (A) ja mun pöllöily hyppis virhe (väärin sijoittunut, en ohjannut estettä). Hyppis muuten oikein hyvä. Mutta harmittihan nuo virheet.

Käytiin sunnuntaina P-Haun kisoissa ja radat olivat aika tylsiä.... aika helppoja. Ekalta 0 himmailupuomilla ja 2. Tokalta yksi rima ja vikalta kielto linjan ohituksesta.
Ärsytti taas, ei voi mitään. Harmittaa tuollaiset tyhmät vitoset.

Aika rientää, täytyy lentää

Aika rientää, täytyy lentää! Pieni kiire kantapäillä kokoajan. Mutta en valita, sillä kiire on aikalailla positiivista kiirettä vaikka ajoittain huono omatunto kolkuttelee mm. tekemättömien kotitöiden takia.

Viikkotreenit ovat pyörähtäneet käyntiin todenteolla ja itsekin on päässyt treenamisen makuun. Tosin ihan virkuimmillaan ei ole illalla myöhään, mutta pääasia saada treenata hyvässä, siistissä ja valoisassa hallissa. Lägin pohja on ainakin toistaiseksi ollut hyvä, toivotaan sen myös pysyvän sellaisena.
Illat siis täyttyvät agilitysta, päivät hevosesta ja juoksevista hommista.  Noita ns. juoksevia hommia riittää, on kirjanpitoa, viesteihin vastaamista, treenien suunnittelua ja ihan perhejuttujakin. Viikonloppuisin hiukan lisää agilitya muodossa tai toisessa. Yritän edes kerran kuussa pitää vapaan viikonlopun kaikesta, tai ainakin yhden päivän.

Notten kanssa olemme tehneet yksittäisiä esteitä ja pätkiä radoista vähitellen. Sen mörköikä alkanee vähitellen laantua, tutulla hallilla viipottaa jo ihan kivaakin vauhtia. Pujottelua ja juoksareita vähitellen. Saa nähdä millainen agilitykoira siitä kehkeytyy.
Voltti on niin voltti. Taas alkaa yhteinen rytmi löytyä ja alan saada kiinni sen vauhdista. Sillä se menee etenkin Lägin hallilla kovaa. Hiekalla on selkeästi hitaampi, jää "sutimaan" enemmän.

Voltin kanssa olin Alen Marekovicin koulutuksessa, hän on vanhastaan tuttu ja Voltin isän Tipin kasvattaja. Väännettiin kovassa vauhdissa valsseja yms. Hiki tuli, kunto loppui lopussa kun piti juosta se 38 estettä ratana... ensiksi olimme jo kahteen erään treenanneet aikalailla. Mutta hienoa oli, siisti pieni hullu suomalainen pikakiitäjä. Tai jotain sinnepäin.

Janitallakin kävimme pitkästä aikaa, molemmat koirat pääsivät matkaan mukaan. Mustaan vihkoon en saanut aikaiseksi kuin pari sanaa. Täytyy sitä täytellä treenien jälkeen. Tosin eilen treenasin enkä muista mitä sinne pitäisi laittaa.... Syytetään myöhäistä iltaa, kello oli jo 23.30 plus kun läksin kotiin hallilta.

Kisoihinkin päästiin vihdoinkin. Vaikka kovasti pisti vastaan joku, mikä lie. Rankkasade oli täyttänyt tietkin vedellä niin että liittymiä oli suljettu. Siinä sitten myöhässä mietin mistä ja mihin suuntaan täytyy suunnata, että Hurtta Areena löytyy Konalassa.
Kisat olivatkin sitten yli tunnin myöhässä eli ehdin ensimmäisellekin radalle paremmin kuin hyvin.
Kaksi ensimmäistä rataa menikin aika nappiin, molemmilta nollat ja voitot kaupan päälle.  Pysyin suunnitelmassa ja suunnitelmat näköjään toimivat. Mitä sitä kieltämään, hyvältä tuntui.
Sitten olin jo myöhässä muualta ja eipäsjuupas pään sisällä, jäädäkkö vai ei viimeiselle radalle. Jäin ja hyllytin alussa, huolimaton päällejuoksu pujottelussa ja väärään päähän putkea. Sitten annoin Voltin juosta puomin tietäen sen vetäisevän hypyn kautta putkeen ja sen sille sallin. Vielä hyvällä A:n kontaktilla suorinta tietä maaliin.
Hyllystä huolimatta ei harmittanut, muistanpa seuraavan kerran olla tarkempi. Voltti on sen verran nopea ja lukitsee, että meni jo jos edes kerkeät tajuta virheen mahdollisuuden.

Alkuvuodesta toivottavasti ei tarvitsisi matkustella pitkin maakuntaa, siksi pidämme treenipäiviä Lägi Areenalla noin kerran kuussa. Tykkään kyllä käydä muualla kouluttamassa, mutta talvella ajaminen pimeässä ja mahdollisesti ikävässä kelissä ei houkuttele niin paljoa.
Kevättä kohdin ja valoisuus lisääntyy, sitten voi taas mennä kauemmaksikin jos joku haluaa.

Voltin voittonollat, Esa, outi ja Marko kuvannut & laittanut nettiin, KIITOS.

LINKKI

Treenejä, kisoja, kuvauksia

Lomalta on siis palattu takaisin kotiin ja hommiin. Kevyesti töihin paluu, vain pari iltaa kouluttaen. Ensiviikolla onkin sitten jo täysi puhina koulutustenkin kanssa, viikkoryhmät pyörähtävät käyntiin. Kivaa!

Mutta tosiaan treenattiinkin tällä viikolla yhtä paljon kuin koko heinäkuussa. Keskiviikkona oli LS-kimppatreenit pienellä porukalla. Ekasta pentueesta 2, seuraavasta 1 ja vikasta 2. Plus tietenkin omistajien muut koirat.
Kivaa oli, videoitakin saatiin ja jonkun moisia koosteitakin.

Lennokkaasti Volttia.

Muidenkin videoita löytyy minun YouTube kanavalta.

Ja TÄSTÄ ettei aina ihan mene niinkuin pitäisi/luulisi/toivoisi/olettaisi ;)

Kävimme kokeilemassa Lägin uutta pohjaa ja nopsalta vaikutti. Voltti teki vain muutaman minuutin "koeajoa" ja Notte treenasi yksittäisiä esteitä. 

On se vaan aina näpsä, Notte siis. Rengas joka kerta oikein, myös putken kautta. Tehty kai pari kertaa talvella niin että oli ihan maassa kiinni. Puomilla Anu palkkaili, saatiin aika hyviä osumia. Juoksupuomi projekti etenee....

Ja pujottelun puolikas, laitoin ohjureita vinon pinon kiinni niihin. Muutaman kokeilun jälkeen keksi mitä halutaan ja mistä tuli palkkaa. Pätevä pieni, aloitellaan tästä vähitellen.

Keinu on liiankin kiva, voi kun nyt pysyisi tuollaisena. Siis juoksee päähän ihan täysiä ja malttaa. Anu palkkaili ja laski keinun hitaasti alas, sitäkin taidettiin tehdä ensimmäisen kerran. 

Lauantaina Lägillä kisat, olikin Petteri Keminen vääntänyt aikamoiset radat. En nyt sano ettenkö olisi tykännyt, mutta aikalailla oli haastetta etenkin nopean ja lentävähkön koiran kanssa. 

Ensimmäinen menikin 9 ensimmäisen esteen kohilla just niin kuin pitikin, paremmin ei pystytä. Sitten vähän levähti, mutta takaisin kartalle ja siististi poikkarilla puomille. Jossa sitten kiire jatkoon ja käskytin liikaa = Voltti hiippaili ne vikat metrin. Ja se aiheutti takaraivossa ohjaussuunnitelman muutoksen, joka aiheutti taas sen, että kadotin keinun ja koiran ja ehkä koko radankin. Keinulta 15vp., pistäkääpäs paremmaksi. Muuten virheettä, että niin :D 

Tokalla voi meitä = minua. Oleta, älä ohjaa.... siistiä menoa, vähän kaarroksia muttei mainittavaa. Tykkäsin omasta valinnasta alussa, vaikka itse sanonkinkin niin vippaus oli vaan hieno ja toimiva putken jälkeiselle hypylle vähän kauempaakin. 

Oletin, että kyllähän Voltti irtoaa suorasta putkesta hypylle. Ehdin nähdä kuinka tuomari juoksi hypyn edestä, kerkesin ajatella ehtiiköhän alta pois, aloin jo ennakoimaan käännöstä ettei tulisi pahaa kulmaa puomille ja tadaa - Voltti kääntyi hypyltä pois kuvitellen kai viittomakielestäni, että ai takaakiertona. Turha kai mainita, että loppuradasta ei pahaa sanaa (paitsi yksi kaarratus, mutta sentään ei ottanut väärää hyppyä niinkuin moni muu siinä). Puomillekin laitellaan sydämmiä Voltille.

Voihan hyppyrata, mun tutustuminen meni melkein kokonaan alkuun. takaakierto-päällejuoksu-takaakierto-persjättö vaiko valssi? Vai sittenkin takaakierto-päällejuoksu-japsi. Vaiko eikö sittenkin pakkovalssi-ota kiinni-anna mennä. Millä kulmalla menee pussiin, miten ehtii ohjaamaan takaakierron seuraavalle esteelle eikä käänny siihen liian aikaisin tai mene edessä olevaan putkeen. 

Tuli sitten takaakierto-päällejuoksu-takaakierto ja leikkaus pussilla, ei ehtinyt/uskaltanut mennä eteen. Mutta se toimi paremmin kuin hyvin ja voi kuinka melkeinpä tyylikäs olikaan meidän rata. Ikäväkyllä putkijarru ei ihan toiminut, Voltti tuli pituudelle hiukan vinosta ja osui siihen. Mutta niin hienosti kepit itsenäisesti loppuun ja ehdin ongelmitta, ehkä ainoana joka niin teki, jatkoon valssaamaan. Nopein aika reilusti eli kyllä se liikahtaa. 

Kivaa oli virheistä huolimatta ja ilmoitinkin sitten Porvooseen... täytyy vähän fiksailla menoja.

Voltin pennut ovat nyt vuoden ja pari viikkoa päälle. Let, narttu, kävi virallisissa kuvissa torstaina ja perjantaina oli jo lausuttu lonkat A/A ja kyynäret 0/0. Olat siistit eikä kuvannut eläinlääkäri löytänyt selästäkään huomautettavaa, tosin lausunto tulee myöhemmin.

Trip kävi sitten perjantaina ja lonkat, olat, kyynäret siistit. Selässä LTV3 (ei virallista lausuntoa vielä). Tämähän sitten julkistettiin tietysti heti niinkuin sekä uroksen omistajan että omiin tapoihini kuuluu. 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Itsekin jouduin googlettelamaan ja saimme sekä Iris että minä useampia yksityisviestejä asian tiimoilta, kiitos teille kaikille. Minkäänlaista syytä epätoivoon tai koiran pitämiseen pumpulissa ei ole, ei kannata harmitella eikä voivotella eikä edes ottaa osaa. 

Trip on täysin ns. käyttökuntoinen koira tasan niin kauan kun ei oireile. Eli toivottavasti loppuikänsä. Nyt tiedetään tämän sillä olevan ja tottakai tarkkaillaan tilannetta. Iris hoitaa ja hoidattaa koirat muutenkin viimeisen päälle eli fyssarit yms. ovat muutenkin koiran elämässä kokoajan, eli hekin osaavat reagoida heti jos on reagoimista. 

Ilman muuta tiedämme myös pahimmat kauhuskenaariot, mutta niitä on turha etukäteen surra. 

Kennellitos sivuilta:

"Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbalisaatiosta. Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasemmalla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Diagnoosi tehdään usein lonkkakuvasta, josta voidaan nähdä koiran ristiluu ja lanne-ristiluuliitos yhdestä suunnasta (”ylhäältäpäin”). Joillain koirilla lannenikamien lukumäärä on poikkeava, normaalin 7 nikaman sijaan näillä koirilla on 8 tai 6 lannenikamaa. Tämä on yksi LTV:n muoto ja se voidaan nähdä sivusuunnasta otetusta röntgenkuvasta (koira on kuvattaessa kyljellään), jossa ristiluun lisäksi näkyy koko lanneranka.

LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma.

LTV:stä voi saada lausunnon 12 kuukautta täyttänyt koira. Arvostelun perusteet ja kuvaesimerkit eri asteista löydät sivun alalaidasta. Arvostelussa käytetty asteikko:

LTV0	Ei muutoksia
LTV1	Jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1–S2)
LTV2	Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama
LTV3	Epäsymmetrinen lanne-ristinikama
LTV4	6 tai 8 lannenikamaa

LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1–LTV4 -tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa."

Entäs Voltin ja Tuurin mahdollinen jalostuskäyttä jatkossa? Kumpikin meistä, Iris ja minä, tottakai mietimme ja pohdimme tätä. Mielestäni vielä yksi löydös ei sulje kumpaakaan jalostuskäytöstä, katsotaan kun on useampi kuvattu ja mietitään sitten uudestaan. Tietenkään yhdistelmää ei uusita eikä todennäköisesti kannata yhdistää edes samansukuisia keskenään vaikka ei varmaksi tiedetä kuinka tämäkään periytyy. 

Ollaan vaan onnellisia ettei vielä ainakaan muuta. 

Notte 10kk

Notte on kesän rallatellut Öllölän metsissä ja uinut höpönä. Kerran kävi vähän tekemässä Pärnävaaralla, parilla esteellä. Minusta se ei osaa mitään eikä liikahda oikein, mutta osaahan se jotain ja menee minkä tällä hetkellä fysiikaltaan pystyyn. Silleen järkevästi.

Linssilude ja elohiiri