SM tokot ja muuta höpinää

Pe iltana oltiin helteisessä Mikkelissä joskus lähempänä klo 23. Äidin asunto oli sauna... Ikkunat ja parvekkeen ovi auki, kauhea meteli ulkoa ja lämpötila sisällä lähempänä 40 astetta. Nukkumisesta, minun tai Voltinkaan, ei meinannut tulla mitään. Lopulta koitin torkkua 2 istuttavalla sohvalla parvekkeen oven edessä.
Aamulla ylös 5.30. Pirteenä ihme kyllä, ainakin melkein. Ja kohti Pieksämäkeä.
Onneksi sain auton aika lähelle. Pakkasin parit kevythäkit, tuolin ja kylmälaukun pieniin vetokärryihin, Voltti ja Prim hihnojen päähän ja etsimään telttojen keskeltä Hi-Han telttaa. Onneksi molemmat koirat käyttäytyivät nätisti ja fiksusti hihnassa kaiken keskellä... Tartti muutaman puhelinsoiton, sillä kukaan muu ei ollut vielä tullut ja niitä vihreitä & harmaita telttoja oli vierekkäin useampia.
Heti aamusta helle, me ekassa erässä heti. Voltti tuntui todella väsyneeltä ja nihkeältä. Hanna oli onneksi auttamassa koko ajan, iso kiitos!
Listan mukaan paikalla makuu oli ekana. Valmistelin Voltin siihen. Liikkuri sanoi että istuminen. Kuulinko oikein? Sitten jo liike alkoi ja siis istuminen. Hämmennyksissä kävelin ohi piilonkin ja jouduin palaamaan takaisin pari askelta. Mutta Vomps istui täydellisesti, 10!
Maahan meni nopeasti, mutta tassu alla. Oli painanut pään maahan heti. Siis ikinä opetettu siihen! Sitten nostellut päätä jokusen kerran. Nousi onneksi tosi hyvin. 8,5p.
Sitten ohjattu ja luoksetulo. Hyvällä vireellä kehään. Mutta sitten ei mentykään, korjasivat jotain. Vähän lopahti. Mutta kohtalainen merkki, hyvin läksi oikealle, ok palautus. Oisko ollut 8?
Luokaetulossa napakasti maahan, ihan hieno stoppi. Mutta sitten alkoi ennakoida maahanmenoa... Sivulle ok. 7.
Suoraan seuraamaan ja Voltti käveli jo mun perässä kehään. Saman tien perusasento ja menoksi. Ällö kaavio, käännös ja käännös ja käännös. Tuhottoman pitkä hidas ja muutenkin. Voltin huonoin seuruu ikinä :( 7,5p.
Nyt vauhdilla seuraava, ruutu. Ok merkki, pienellä kaarteella ruutuun keskelle, hyvä stoppi ja ekalla maahan. Kutsuessa käännyin ihan liika sitä kohden. Tyhmä minä. 5,5p. Huoh. Oli vaikea ruutu kuulemma, paljon punaista korttia.
Z vire, mikä vire? Ei istunut, ei seurannut. En muista, 5?
Hyppynouto sentään normaali, 8.
Ihan yöks ololla tunnariin ja kaukoihin. Tunnari ok, reippaammin olisi saanut tuoda. 8.
Kaukoissa ei noussut ekalla. Liikkui 5cm. 5,5.
Siis II- tulos, 45./yli 120 koiraa.
Joukkue 18./70.
Voltti raukka. Mietin jälkeenpäin miksi oi miksi oli niin vetämätön ja nihkeä. Kiire kehästä toiseen, jännitys, väsymys, juoksun jälkeinen olotila. Mikä lie, kaikki.
No, ei ne huonoimpia oltu. Ei yhtään nollaa, kyläkisoissa olis saatu 1-tulos. Riittääkö se? Entäs jos vaan en saa ilia ja intoa kokeeseen? Seuraaminen on se isoin murhe ehkä nyt. Apua. Kuka osaa auttaa tuossa vireen nostattamisessa? Aiemmin itsellä kokemusta vain rauhoittamisesta muilla koirilla.
Prim turisteli mukana reippaana. Paljon tuli kyselyjä miksi se on palautunut ja yhtä paljon kehoituksia pitää itse. Ehkä se on vaan uskottava :) sielläkin keskittyi tekemiseen hienosti, iloisena tervehti ihmiset, ei välittänyt koirista. Yhtä kelpie pentua yritti hiukan pomotella, mutta hyvinhän sitten meni.

Onnea menestyjille :) erittäin iloisia oltiin tietysti tutumpien hienoista tuloksista. Kyllä ne hyvät on hyviä oli sitten helle tai ei.

Ajoin Mikkelin kautta vielä mökille. Voltti saa uida ja henkäistä muutaman hetken rauhassa.
Prim on leikkinyt, harjoitellut hiukan noudon alkeita ja jahtaamisen katkaisua.
Se on superahne, mutta leikkii hyvin ja vaihtaa lelun namiin ja namin leluun.
Kamala se on paimentamaan... Luulisi saavan supernopean maahanmenon kun nyt jo latasee täysiä maahan!

tokon SM lähestyy

Ja mitä me tehdään? Ei niin oikeastaan yhtään mitään.
Eilen oltiin tosin kimppatreeneissä meille ihan uudella paikalla ja tehtiin jotain. Voltilla oli ekaksi liiankin kivaa ja vähän vauhtisokeus iski ;) Tosin se on vaan positiivista se Vompan kanssa, en jaksa uskoa koepaikalla sellaista niin helposti tapahtuvan.
Luoksetulo suoraan ja ekaksi odotti pysäytyksiä. Tosin vauhti oli kohtuullisen reipas siitä huolimatta, juuri sellainen joista vielä olisi kyennyt pysähtymään. Mutta kun stoppia ei tullutkaan, niin vauhti kiihtyi niin että meni vähän pitkäksi sivulle tulo...
Ruutu oli vähän hankalahko, mutta Voltti selvitti sen ongelmitta ja painui vielä suoraan sisään. Kutsuttaessa sivulle veti täysiä ohi, ohops. Uudestaan ja löytyi ne jarrutkin ja siisti sivulle tulo. Tässä pätee meillä agilityssä käytetty "katso koiraan".
Z:ssa keuli ekan välin, mutta oikeat jäävät.
Ohjattu ok.
Tunnarissa tapahtui jotain mitä ei mielestäni ikinä koskaan milloinkaan. Voltti toi väärän! Uskomatonta. Tosin taas en ollut ihan sata varma oliko kapulat minun viimeksi käyttämiä. Mutta ihan sama, vahvempi haju olisi pitänyt olla oikeassa. Uudestaan ja toi oman. Tosin maisteli väärään. Voihan... Täytyy nyt tehdä muutamia tunnareita joka päivä.
Kaukoja kun muut teki jotain muuta. Otti häiriötä, joka näkyi pään kääntelynä. Mutta jokainen vaihto ok silti.
Paikallaolot. Maahan tassu alla. Mutta pysyi asennossa kokoajan ongelmitta. Oli vaan laittanut silmiä kiinni kun häiritsi takana koirien haukkuminen ja Marikan häiriöinti. Nousi loistavasti ylös.
Istuminen ja oli vahva, hyvä istuminen.

Eli sellaiset. Jos koittaisi vähän tehdä nyt jotain kivaa vaan. Ja hyppynouto me tehtiinkin pihalla muistaakseni toissapäivänä.

Meidän starttinumero taisi olla 5! Heti alussa, ekassa ryhmässä, aamutuimaan. Ou jee, ei ole vielä hiki, ei ehdi jännittää itseään kipeäksi (no milloinhan jännitän niin paljon, mutta kerta se olisi ekakin). Tiinan Jaime menee just ennen meitä ja uskoisin Voltin tykkäävän katsella vauhdikasta poikaa.
Kaikki on mahdollista tuossa kokeessa. Rutiini ei vielä riitä, yllätyksiä voi tulla. Voltti voi ottaa häiriötä turhaan tai paineistua suorittajaksi. Unohtaa osan liikkeistä. Jumittaa kaukoissa. Tuoda näköjään väärän tunnarin. Ei osaakaan hypätä kapula suussa. Vetää ohi tuhatta ja sataa ruudusta tullessa. Seurata kuin laamannin lehmä. Z tehdä kaikki jäävät väärin. Istuessa mennä maahan. Maassa paikalla olossa mennä lonkalle, ottaa häiriötä.
Pieni juoksun jälkeinen plääh-olotila näkyy myös.

Mutta tänään käydään kokeilemassa agilityn kisaamista :o) Ens viikolla superporukassa viettämään aikaa agilityn ja muun kivan parissa. Siinä välissä ehtiikin olla pari päivää mökillä.

Prim tuntuu kokoajan enemmän ja enemmän omalta. Sen kanssa tekeminen on niin kivaa. Keskittyy niin kivasti tarvittaessa. Mitäänhän se ei osaa, mutta ei vielä tarvitsekkaan!

Sisko ja sen pikkusisko

Juhannus

Ei sitten tehty oikeastaan yhtään mitään. Voltin varpaiden välissä ollut pieni känsä irtosi/repesi ja vaikkei se ontunut, niin jätettiin kisat väliin. Siitä vuosi verta helposti ja yritin nyt pitää reiän puhtaana. Rupihan siihen tuli ja jo pelkästä nurtsilla riekkumisesta alkoi vuotaa. Mutta tosiaan kipeä ei näytä olleen.
Nyt aamulla päällä oli jo sileä, kylläkin ohut, vaaleanpunainen iho. Nopeaa paranemista.

Prim teki muutamia hypyn tarjoamisia yms. pentujuttuja. Hauskahan sen kanssa on puuhata kun tykkää tehdä ja oppii nopeasti. Sulavaksi sitä ei voi kyllä vielä sanoa, sellainen karhunpoika :)

Prim siskot Di ja Whoopy kävivät kylässä sunnuntai aamuna. Pennut olivat yhtä jalkaa ja reippaita & tekeviä pikkuisia. Jotain pientä tekivät, mutta pääasiassa vain leikkivät ja hengailivat.

tokoa ja primiä

Tokoa Lilun, Sarin ja Satun kanssa. Nurtsi oli kaamean pitkää, mutta hyvät treenit saatiin.
Voltilla oli seuraamisessa niin asennetta ja tekemisen riemua, voi kuin saisin sen saman viikon päähän!
Tunnari ok.
Luoksetulo ei niinkään... stoppi oli löysä.
Ohjattu oli haastavahko. Kapuloita ei nähnyt lainkaan heinikosta! Mutta Voltti teki töitä paremmin kuin hyvin ja molemmat puolet löytyivät.
Paikallaolot oli hyvät.
Häiriötä paljon ja Lilun kovan äänen käskytystä. Korvat luimussa, mutta ei tehnyt väärin.
Kaukot toimi!

Prim on leikkinyt ja tehnyt pentujuttuja. Lunki pentu, josta lähtee kyllä välillä vähän liikaa ääntä.
Agilitykuvia tähän kun en viitsinyt niitä FB albumiin laittaa ;o)
On siis tehnyt nyt 2 kertaa aksajuttuja, Janitalla ja kotona kotiläksyjä.

Janitalla

Voltti ja piskuinen Prim. Joka ei ole pientä nähnytkään, iso möllikkä se on. Di sisko oli ihan rimpula hämähäkki :o)
Näimme siis Din pentutreeniä ennen omaa vuoroa. Hienolta näytti.

Voltti meni ihan hyvin. Minä en ihan joka hetki. Olen taas ajoittain ohjaamassa ihan esteitä enkä linjoja. Turhaa varmistelua myös, osaahan se. Osaa monta asiaa niin hyvin jo että ihan unohdan. Putkijarru oli kadonnut taivaan tuuliin. 65cm rimat pysyi kunhan en ollut edessä. Tämä tapahtui pari kertaa.
Eka rataa pätkissä, sitten vähän koulutusta, sitten koko rata alusta nollatreeninä. Huoh kun alkoi puuskututtamaan. Ikäväkyllä ei kaikkia 28 päästy, ekalla sain riman alas 15. esteellä huolimattomassa päällejuoksussa ja toisen kerran 23. samasta syystä. Kun ei ne jalat enää vaan menneet edestä... enkä enää muistanut, että pystyin ongelmitta irtoamaan pujottelusta sivulle ja taakse Voltin pujotellessa loppuun (vaikka oli aitaa päin!).
Mutta myönnettävä ettei asenne ihan sitä mitä olisi pitänyt. Pää on jotenkin niin täynnä kaikkea.

Prim aloitti hypyn tarjoamisella. Ei ole siis ikinä koskaan tehnyt. Aika fiksu se on, tajusi nopeasti mikä on homman nimi. Myös tasaisella muutama juttu ja nekin toimi. Mutta se, mikä ei todellakaan toiminut oli ettei vaan jahtaa minua juostessa eli ei tosiaankaan pysähtynyt lelun heitolle/ruokakupille. Paljon tätä treeniä. Janita piti remmistä, muuten ei olisi onnistunut koskaan.
Hallin pihassa piti haukahtaa toiselle koiralle, mutta sisällä reippaana uudessa paikassa mitään arkomatta meni ja puuhaili, leikki ja söi ahneena. Keskittyi ja pusutteli.

Prim nyt toistaiseksi jää meille. Katson rauhassa jos sille kävelee vastaan se oikea koti. En raaski lennättää sitä merten toiselle puolelle enkä nyt just Suomeenkaan.

tokoilua

Nurtsitreenit Sarin ja Satun kanssa.
Voltilla vaikeahko ruutu (paljon häiriö merkkejä ja koirahäiriö ja vähän puitakin matkalla & hiukan ylipitkä matka eikä tainnut olla ihan suorassakaan). Se teki sen niin hienosti etten uusinut lainkaan. Ainut, että kun nyt onneksi on jopa liian kivaa, niin ruudusta juostessa vauhti oli vähän liian kova ja meinasi mennä pitkäksi sivulle tulo.
Ohjattu pitkähköllä nurtsilla. Ei haitannut, kumpikin puoli ok. Merkille lähetykset molemmissa liikkeissä minun mittapuun mukaan hyvät.
Z. Vähän keulii seuratessa, mutta sekin annetaan olla vaan. Kaikki liikkeet oikein.
Tunnari. No nyt tapahtu jotain ekalla... otti häiriötä Sarista, otti oman ja pudotti ja tarkasti kaikkia. Toi oman. Mitä ihmettä. Uudestaan kaksi kertaa eikä mitään ongelmaa. Vaihdoin kapulankin välissä. Täytyy tätä nyt treenata ajatuksella ehkä mielummin enemmän kuin kerran!

Voltti sai lopettaa siihen, koitan välttää nyt jankkaamista.

Prim pääsi mukaan paikallaoloihin. Malttia ei vielä riitä täyteen aikaan ;o) Mutta muutaman palauttelun ja palkkaamisen kanssa pysyi kyllä hyvin kun ajattelee, että se on nyt aloittanut odottamisen vasta just. Ja siistiä, se ei ota häiriötä muista.
Tehtiin vähän luoksetuloja, leikkimistä, imuttamalla seuraamista. Ja leikkimistä. Kokeiltiin ohittaa toisia koiria ihan vierestä, ei ongelmaa, pitää kontaktin.
Aika ihana pentu <3 mutta äänekäs, voi hitsi vie siltä on unohtunut äänenvaimennin asetuksista. Ei se siis tokoillessa ääntele lainkaan, mutta leikkiessä ja välillä muutenkin haukkuu muille kun ei ehdi tarpeeksi kovaa mukana taikka ne ei leiki ja sitä leikittäisi.
Isompien nenille ei edes yritä hyppiä, tietää tarkasti paikkansa. Mukavaa on, että se kestää myös sanomista eikä ota nokkiinsa lainkaan.
Voihan pentu, ei kai se meille jää ;o)

Viuhka teki omalla pihalla suunilleen täydellisen tunnarin ja hömpötteli kaikkea temputusta. Sai myös tehdä hiukan matalilla hypyillä agilitya. Kuntoutetaan hiljalleen pennuista.

Malit taas vetivät metsässä hullun rallia, onneksi iltamyöhään metsä on melko tyhjä muista ulkoilijoista. Ei ne nyt mitään tekisi, mutta vauhtia ja meteliä oli jostain syystä enemmän kuin ennen. Riepu oli kyllä aika puhki poikki sen jälkeen ja aamulla kankea :o(

viikonloppu

Prim on harjoitellut harjoittelemaan. Se on superahne eli naksuttelu on ollut helppoa.
Koitin nyt opettaa targetin koskettamista ja se mätkähtää siihen mahalleen.
Tunnarin nostoa ja tais tajuta edes koskea sitä.
Luoksetulo on aika siisti. Imuttamalla seuraamista. Istu on jo sisäistetty. Maahan meneminen vaatii käsiavun. Odottaa jo paikallaan hetken nin istuen kuin maaten.
Leikkii  taisteluleikkejä hyvin, menee kuolleelle lelulle muttei tuo sitä. No ei oikeastaan tuo mitään lelua nyt just...
Hauska pentu :o)
Eilen myös näin super ihquja sisaruksia. Voi kuinka ne olivat kasvaneet! Ilopissathan sitä pääsi, mutta se ei haitta akun ovat niin ihania. Tosin vaikea kuvitella niiden olevan samasta pentueesta. Di on sellainen koipeliini lyhytkarvainen ja Whoopy supersöötti pehmonalle. Ja Prim siitä väliltä, tosin taitaa olla jytkyin noista selvästi.

Voltin kanssa agilitya eilen hiukan. Rimat 65cm ja saatii heti toka rima päällejuoksussa alas. No ei sen jälkeen yhtään eli hyvä hyvä. Teki ihan näpsäkän nollan 27 esteen radalla, mutta toisaaltaan se oli tosi helppo. Mutta välillä niin.
Ainut, että tuntuu tahmealta. Ei liiku oikein draivilla jne. Täytyy katsoa huomenna Janitalla onko tämä taas mun kuvitelmaa, hiekkakentän aikaan saannosta vai juoksun jälkeistä nössöilyä.
Prim kävi leikkimässä ja hiukan keskittymässä kentällä sekä juoksemassa Ninjan perässä putkeen (sorry!). Sai kiertää pari siivekettä (ei osannut) ja mennä putkeen (osaa liiankin hyvin).
Lopuksi koko revohka uimaan. Viuhka ja Voltti uivat hyvin ja mielellään. Prim vielä uikuttelee ja kiukuttelee rannalla. Etenkin pudottuaan kerran veteen...

Illalla Voltin kanssa pihatokoa. Saisikohan jotenkin pullotettua sen innon ja reippauden kaikkeen tekemiseen?