Janitalla

Voltti ja piskuinen Prim. Joka ei ole pientä nähnytkään, iso möllikkä se on. Di sisko oli ihan rimpula hämähäkki :o)
Näimme siis Din pentutreeniä ennen omaa vuoroa. Hienolta näytti.

Voltti meni ihan hyvin. Minä en ihan joka hetki. Olen taas ajoittain ohjaamassa ihan esteitä enkä linjoja. Turhaa varmistelua myös, osaahan se. Osaa monta asiaa niin hyvin jo että ihan unohdan. Putkijarru oli kadonnut taivaan tuuliin. 65cm rimat pysyi kunhan en ollut edessä. Tämä tapahtui pari kertaa.
Eka rataa pätkissä, sitten vähän koulutusta, sitten koko rata alusta nollatreeninä. Huoh kun alkoi puuskututtamaan. Ikäväkyllä ei kaikkia 28 päästy, ekalla sain riman alas 15. esteellä huolimattomassa päällejuoksussa ja toisen kerran 23. samasta syystä. Kun ei ne jalat enää vaan menneet edestä... enkä enää muistanut, että pystyin ongelmitta irtoamaan pujottelusta sivulle ja taakse Voltin pujotellessa loppuun (vaikka oli aitaa päin!).
Mutta myönnettävä ettei asenne ihan sitä mitä olisi pitänyt. Pää on jotenkin niin täynnä kaikkea.

Prim aloitti hypyn tarjoamisella. Ei ole siis ikinä koskaan tehnyt. Aika fiksu se on, tajusi nopeasti mikä on homman nimi. Myös tasaisella muutama juttu ja nekin toimi. Mutta se, mikä ei todellakaan toiminut oli ettei vaan jahtaa minua juostessa eli ei tosiaankaan pysähtynyt lelun heitolle/ruokakupille. Paljon tätä treeniä. Janita piti remmistä, muuten ei olisi onnistunut koskaan.
Hallin pihassa piti haukahtaa toiselle koiralle, mutta sisällä reippaana uudessa paikassa mitään arkomatta meni ja puuhaili, leikki ja söi ahneena. Keskittyi ja pusutteli.

Prim nyt toistaiseksi jää meille. Katson rauhassa jos sille kävelee vastaan se oikea koti. En raaski lennättää sitä merten toiselle puolelle enkä nyt just Suomeenkaan.