Jouluko pehmittää pään vai mikä. Inhoan ostoskeskuksia, shoppailua yms. Nyt parin viikon sisällä olen ollut jo 3 kertaa ostoksilla. Tuhlaamassa rahaa. Sujuvasti surfailen muiden joukossa eikä edes ahdista. Joululahjoja ostettu jokunen, melkein kaikki kai. Plus lasten vaatevarastot päivitetty ajantasalle. Kannattaa miettiä sitten montako niitäkin haluaa ja tekee. Ihan vink vink joillekin, että pelkästään 3 talvitakkeihin upposi melkein 600€.
Mutta Jumbon kuusi on sitten komeampi kuin Ison Omenan. Ja niiden kaakao paljon parempaa. Parkkipaikatkin kätevämmät.
(Sain Isossa Omenassa vahingossa lämmitettyä maitoa kermavaahdolla. Se suklaakastike hämäsi hetken, mutta karu totuus paljastui hetken kuluttua, hyvä etten oksentanut)
Luulin ostavani Juhan ja minun yhteiseksi lahjaksi tuollaisen kapselikeittimen, vai mikä lie se on. No se onkin koko perheen lahja, sen verran ahkeraan on lapset kaakaota, lattea ja capuccinoa tehneet. Vähän pieniä kuppeja näin suomalaiseen makuun sieltä saa eli aina kaiken joutuu ottamaan tuplana. Kai siihen pienempäänkin tottuisi?
Meillä oli koirien kanssa eilen ehkä kauhean hauskaa. Ihana pakkanen ja lunta, lenkkeiltiin kaikki (paitsi Maliina, joka ei nyt halua luopua Juhasta, sohvapaikasta eikä ehkä muutamasta muustakaan asiasta). Koirat juoksivat hupsuina ja teimme metsätokoa kaikilla vuorotellen ja yhtäaikaa.
Pihalal jokaisella vuorotelle myös muka oikeaa. Kuka olikaan illan tähtioppilas? Kenen asenne oli kohillaan? Riepun. Tai sanotaan, että tähtenä loisti kyllä Voltti. Mutta asennetta ja iloa oli eniten Riepulla. Olkoot, että kaikki ehkei olisi ollut tokomaisen korrektia, niin iloa eikä vauhtia puuttunut. Sääli ettei saa osallistua enää avoimeen. EVL on liian hankala pala vanhalle rouvalle, VOI ehkä menisi vanhasta muistista. Onneksi ei ole pakko kisata, sillä oli vaan niin hauskaa ja oli tyytyväisen oloinen rouva sitten loppuillan. Tuli jopa hetkeksi olohuoneeseen muiden kanssa eikä vaan pötkötellyt takkahuoneessa pedillään. Mun tarttee kyllä ottaa se ennen joulua pikkujoulu aksaamaan hallille vielä <3
Ja Voltti. Silläkin oli asennetta. Ja se teki ja meni ja osasi ja loisti. Hip hei, maailman paras tokokoira omalla tiellä. Oli jopa aavistuksen vallaton, oho ;o)
Viuhka... Tekeehän se. Ilmeettömästi, omalla tavallaan. Ja niin kauan kuin namia tippuu, on se vaan tyytyväinen. Iloisin se kyllä taisi olla saadessaan vaan noutaa palloa ja etsiä sitä hangesta.
Prim sitten. Mopo keulii välillä, mutta ei se haittaa! Se ei lannistu. Aika perusjuttuja, jääviä ja niiden erottelua. Hankala on iältään pienen muistaa aina ettei saa hievahtaa kun ohjaaja palaa takaisin. Seuraamista työstetään, minulla on melkein ajatus millaisen haluaisin. En sellaista kenokaulaista maliseuraamista, minusta se on bortsulle luonnoton. Mutten myöskään maansa myyneen näköistä matkalaukkua. Siitä väliltä, vähän kuonoa ylöspäin olevaa.
Haastehan on taas. Kaukot avoimen tyyliin. Muttei ihan tartte 5m onneksi. Alettiin asentaa niitä nyt sitten. Siinäkin on jonkun tyypin visio, mutten ehkä saa sitä valmiiksi ainakaan videoon vielä. Mutta ehkä joskus? Tai sitten ei.
Kauheasti olisi kaikkea tekemistä siis, mutta mutta... mulla on ollut ja alkaa kiireisin työaika. Ei pelkästään kaupan auki pitäminen, ikävästi yrittäjällä on paljon muutakin siinä. Hitsi. Ja just joulun alla. No kukas käski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti