Hou hou hou, Hyvää Joulua

Hyvä ettei tämä jostain syystä oikein toiminut toissapäivänä kun yritin jotain kirjoitella. Olin ihan puhki, masensi tuo alkutalven sää ja pimeys (vaikka ei minua itse pimeys haittaa, mutta se märkä pimeys kun pitäisi olla lunta ja pakkasta), työputkea oli takana kolmatta viikkoa, koirat eivät olleet kuin pihalla ja pienillä lenkeillä.
Pesinkin omani neljä (Juha pesi Maliinan) ja niistä oikeasti valui likainen kuravesi. Ja kun ilma on mitä on, niin jos ne nyt pesisi uudestaan, olisi ne yhtä likaisia varmaan taas. Tai ainakin melkein. Meillä kun ne saa olla paljon pihalla ja rypevät siellä. Tosin bortsujen valkoiset kaulukset ovat taas valkeita!

Se siitä. Kummasti sitten kuitenkin alkoi piristyä, rakastan joulua. En tiedä mikä siinä on, ehkä se melkein ainakin kiirrettömyys ja rauha. Lapsetkin vielä suostuvat pysymään kotona ja puuhailemaan jotain meidän kanssa. Ruoka on hyvää ja kaikista ennakkopäätöksistä huolimatta sitä on liikaa.
Minulle joulu on myös sitä ruoan laittoa. En ole mennyt valmiiseen joulupöytään ehkä noin 22 vuoteen. Ihan itse on tehty, tosin monesti äiti on auttanut. Tänäkin vuonna teki piirakat pakkaseen vaikkei meille tullutkaan.

Eilen pääsi ehti valoisalla lenkille koirien kanssa. Oletin ettei lentokentällä olisi ketään enää iltapäivästä ja melkein oikeassa olinkin. Sarille & Jaksille koirineen sain vilkutella kun juuri läksivät kotiin :)
Koiria ei haittanut sade. Eikä sitten minuakaan. (Maliina oli omalla lenkillään Juhan kanssa, keskittyivät todennäköisesti pallon heittelyyn)

Lahjoja annettiin ja lahjoja saatiin. Kilttejä selkeästi olivat olleet kaikki. Koiratkin, jotka tosin pääosin saivat syötäviä lahjoja. Maliina nyt sai uuden lelun, se on vähän erikoisasemassa ja pitäähän lapsen saada lelu.

Yllätys, yllätys, Maliina oli myös meidän perheen piparihaasteen ihan paras lenkki. Syystä kai ettei voi sietää piparia. Eli ei halua syödä sitä, tosin kuin muut. Voltti nyt tietysti piti kun kerta käskettiin. Prim oli jo nielaissut ennenkuin edes ehdin päästää irti siitä. Viuhkalla oli sen verran ronski ote, että pipariksi meni hento Annas piparkaakku (en leiponut itse lainakaan pipareita tänäkään vuonna). Riepu mielestä ihan höpö juttu, veti koko purkin ettei tartte sitten pelleillä enää.

 

Tänään voisi pienet tokotreenit tehdä. Sari taisi lupautua ainakin lenkille mukaan ;) 

Huomenna olisikin normit agilityt ja perjantaina joululahjaksi ihanille kasvateille perheineen kimppatreenejä kouluttajalla Ojakkalan hallilla. Vähän tokoa ja hiukan enemmän aksaa. 

Sunnuntaina kisat, onkin ehkä isoimmat missä olen Voltin kanssa ollut. Ainakin jos osallistujamäärä lasketaan, makseja taisi olla jossain luokassa yli 90! Ja ne aloittaakin… pitäisi muka olla virkeänä Lahdessa 7.30 aamulla. Haukotus jo etukäteen. 

Ja hah, tässä eräänä päivä haasteen myötä (jota ei olla siis vielä selätetty) yritin Primin kanssa tehdä hyppyä. Sen kolmannen kerran. Hyppää jo… mutta. Katsokaa ;)

Syystä tai toisesta on tullut aika monta pentutiedustelua niin Pirkon kuin Voltin pennuista. Mahdollisista pennuista siis. Mukavahan niihin on vastailla, paljon potentiaalisia koteja. Mutta ihan varmaa ei ole mikään. Pirkko ehkä ensi kesänä ja nehän ovat Lauran & Pasin pennut, Voltti todennäköisesti vasta vuonna 2015. Primistäkin jo kysyttiin, no siitä ei tiedä yhtään mitään! Kunhan kasvaa ja saa terveystulokset ja näkee millaiseksi kehittyy ja lähisukulaiset & niiden kaikki terveysjutut ja muut asiaan liittyvät asiat.  Mutta hyvähän se on olla ajoissa ;) 

ps. Mutta ehkä jo ensi talvena toteutetaan unelma mummolan joulusta. Eli siitä mökille menosta (eli minun vanhaan mummolaan) ja oikeasta joulusta. Ahdasta on, mutta niin oli ennenkin.