Tauko, onko se jotain syötävää?

Ajattelin, että Voltti jäisi pariksi viikoksi tauolle agilitysta. No miksi niin, ei mitään mielikuvaa. Koira voi hyvin jne. Kaipa se, että itsellä on aikamoista hei hulinaa ja kiirettä. Mutta milloin olisi niin kiire ettei ehtisia agilitya treenata? Kyllä sitä jaksaa pienemmilläkin yöunilla, nukutaan joulun pyhinä!

Torstaina normivuoro Sporttiksella. Nyt omien bortsujen seuraksi läksi Lasse The Kelpie.
Raisa oli tehnyt pari pätkää, jossa välistävetoja pitemmillä väleillä ja sulkukulmat pujotteluun & siitä päällejuoksu ja ehkä vähän vauhtia ja kiireen tunnetta parissa kohtaan.
Voltti nyt meni ihan ok. Vaikeaa on kääntyä putken jälkeiseltä hypyltä pienemmin. Pujottelussa se oli taas aika pro. Eikä nyt hullumpaa muutenkaan. Vaikkei ehkä ihan superhyperiä. Aika lyhyt treeni.
Lasse taas on niin nopea. Se ei tunnu tutulta käteen, mutta on kyllä tosi hauska vietävä. Pitäisi vaan treenata enemmän, että sitä ymmärtäisi ja etenkin se ymmärtäisi minua. Sen vahvuudet on minun koirieni heikkouksia ja toisinpäin. Toisaaltaan taas teki tosi kivoja pätkiä ja alkoi tuntua agilitylta.
Prim teki vähän pyörittelyjä ja olipa vaikea ohittaa putki ihan vierestä takaisin päin. Vaikea, siis melkein mahdoton. Muuten reagoi kyllä nopeasti ja toistaiseksi helposti jarruihin yms. Puomi ei nyt enää pelottanut.

Perjantaina Elinan treenin Pirjon ja Iriksen kanssa. Itseasiassa Anukin tuli, kivaa.
Kamala juoksurata. Piti juosta paljon ja ohjatakkin samalla. Hetken kaduin, että otin Voltin enkä Primiä.
Mutta, kappas. Kun läksi, oli ajoissa, antoi Voltin tehdä hommat, niin sehän onnistui. Eikä edes huonosti. Melkein ehkä hyvin. Kun oppisi olemaan noin rohkea kisoissa. Oppisi luottamaan koiraan. Kyllä se osaa, menee ja tekee kun antaa sen tehdä.
Oli taas kauhean kivaa. Oikeastaan koko viikon aksat ovat olleet tosi mukavat. Ihania ihmisiä, loistavia koiria (siis muutkin kuin omat ;o). Jaksaa taas hetken vähemmilläkin unilla!