Mökillä ei vain maata reporankana, tekemistä riittää jopa enemmän kuin on tarpeen. Kokoajan jotain. Nytkin paneelien lakkausta, huonekalujen siirtelemistä, tiiliseinän kaivamista rappauksen ja maalikerrosten alta, remontti jälkien siivousta.
Vesi nostetaan vanhanaikaisesti kaivosta pitkää seivästä ja sankoa hyväksi käyttäen ( kesällä on käsikäyttöinen pumppu). Löytyy uusia lihaksia kun sieltä nostaa ylös myös saunavedet, sellaiset 150-200l, ja kiikuttaa ne 50m päähän saunalle pataan ja korvoihin.
Puita saa hakea hellaan ja uuniin, mutta on se lämpö erilaista. Tällä kertaa oli niin lämmintä, että mökin lämmitys oli nopeaa ja vaivatonta. Pahimpina, tai normaaleina, talvina oma alkulämpö haetaan kaivaessa ensiksi rappuset ja ovi esiin. Sitten patterit ja "hurisijat" eli lämpöpuhaltimet täysille. Hella tarvitsee alku maanitteluja. Jos ei ole tarpeeksi kärsivällinen tai hella on vaan ottanut jostain nokkiinsa, pössäyttää se mahtavat savut sisään. Jolloin availlaan ovia kiroten ja se vähäkin lämpö karkaa Pohjois-Karjalan tuuliin.
Kovilla pakkasilla saadaan parissa tunnissa mökin lämpö plussalle ja yötä vasten jo sopiviin lämpöihin. Oma viehätys on kylmissä petivaatteissa, vintiltä haetuilta, ja ulkohuussilla pihan perällä. Ja maailman parhaalle saunalle. Vaikka onkin vain kylmä pukuhuone ja ei suihkua.
Mutta se rauha, metsät, järvi. Ei tarvitse koirilla remmejä, eipä ole tainnut ketään vastaan koskaan tulla.
Toissailtana oli tähtikirkas taivas ja hienot revontulet, ei keinovaloa näkyvissä. Olisin voinut jäällä ihastella luonnon valoilmiöitä vaikka kuinka kauan.
Tänään upea aurinko ja pari astetta pakkasta, mikä ulkoiluilma!
(Tosin pääosin koko päivä meni hakatessa sitä rappausta. Vasara ja mikä lie-työkalu apuna. Nyt sormet ei meinaa taipua ja komeat rakot. Kamala siivous urakka päälle. Sitä pölyä oli joka paikassa)
Agility nyt vaan on kivaa. Koirien kanssa puuhaamista. Opettelua, draivia, koskaan ei ole valmis. Selvästi mieluisaa myös koirille, joskin tietysti melko rankkaa fyysisesti.
Puuhaminen, opettelu, yhdessä oleminen. Koskaan ei ole tylsää tai ole yksin.
Paljon tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Osa tietysti häviää taka-alalle, osasta tulee hyviä ystäviä. Ja kaikkea siitä väliltä.
Voisilmäpulla nyt vaan yksinkertaisesti hyvää. Punaiseen maitoon ja oikeaa voita. Nam.
Pääsin eilen agilityakin treenaamaan Katin ja Nooran kanssa. Näin Viuhkankin :) kuulemma ei vieläkään tule kotiin kun saa kaiken huomion suunilleen ja treenata paljon.
Tein melko teknisen radan, jossa oli sitten vauhtiakin. Voltti meni kyllä melkoisen mukavasti. Ja Prim ei säntäillyt omiaan. Teki paljon hyviä pätkiä. Hyvin pysyi kasassa vaikka meinasi käydä tervehtimässä Nooraa monesti ja lelusta luopuminen oli mahdoton tehtävä.
Kivat treenit, hauska treenata välillä muiden kanssa ja nähdä erilaisia koiria. Viuhka nyt on tuttu ja Katilla on aikamoinen opettelu sen rytmiin. Muutaman pätkän tein sen kanssa myös ja jessus kuinka kääntyi rytmityksellä.
Nyt lisäämään saunaan puita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti