tiistai 11. helmikuuta 2014

kisaa ja ajatuksia

Olisi paljon ajatuksia, mutta harvoin ne ovat mitenkään loistavia.
Kisat meni niinkuin meni. Ekalla radalla tehtiin loistavat 3 estettä. Sitten Voltti kääntyi aivan liian hyvin ja minä kadotin seuraavan esteen (hyvä Voltti ja huono minä). Siitä vielä selvittiin, keinulla oli taas lentävä beecee. Voihan vomps, mikä ihme siinä on kisoissa. Loppu se rata siihen.
Toinen aiheutti jo etukäteen päänvaivaa ja ehdinkö vai en-fiilistä. Katselin kuinka joku ehti, joku ei. Siinä kohtaa poispäinkäännöksellä koirat pujahti putkeen, kun ei vielä ollut tarkoitus. Minä en edes sitten uskaltanut edes yrittää ehtiä, poispäinkäännös ja Voltti tuli sinne minne oli tarkoituskin, jee. Ikävä kyllä en sitten ihan ehtinyt/osannut tehdä backlapia ja Voltti pyöri esteen ympäri ja hyppäsi sen väärinpäin. Loppurata oli aika helppoa menoa. Kunnes keinu ja porsas lensi sen taas :/ Ei tarvinnut hypätä 2 viimmeistä estettä maaliin.
Hyppis oli luukutusta. Mutta mehän sitten hyllyteltin alkuunsa, pujottelu veti enemmän kuin putki. Että niin. Loppurata meni huisaa vauhtia ja kaiketi ihan kelvollisesti.
Voltti toimii ihan hienosti lukuunottamatta keinua just taas nyt. Ei auta itku markkinoilla jne., pakkohan sitä on jotain asialle keksiä. Kaipa se on osaksi viretila juttu, osaksi jotain muuta. Osaamattomuutta ei pitäisi olla. Tai sitten on epäselvyyttä.
Loppupäivä ja -ilta meni tuomarinsihteerin hommissa pitkästä aikaa. Väsyttävä, mutta ihan mukavaa.
Ja kuinka kukaan ei kuittaillut kuin teen hommia kun vaan mulle sopii, itsekäs possu kun olen ;o)

FB:ssa jaetaan ahkeraan Lotta Vuorelan ihan hyvää blogikirjoitusta. Kommentoidaan siellä ja blogeissa. Toki se ajatuksia varmasti herättää ja muutenkin tällä hetkellä tuntuu aikalailla olevan pinnalla agilitykoirien terveys- ja hyvinvointi ja juurikin nuorena treenausta osoitellaan aikalailla sormella.
Minulla nyt ei ole mitenkään rakentavaa kannanottoa tähän, vain omia mielipiteitä. Minusta pentuja saa treenata kunhan pitää järjen mukana, ei liikaa eikä liian rankkaa treeniä. Leikkien ja opettaen. Se ei tarkoita pumpulissa pitämistä tai mm. korkeita hyppyjä, A-estettä nuorena tai pujottelua suorana. Mutta miksi ei esim. 2on-2off treeniä, kehikon läpi juoksemista, ohjausharjoituksia siivekkeillä/matalilla rimoilla, pujottelua riittävän leveänä kujana, paikalla pysymistä jne. Näihin kaikkiin ei edes tarvita esteitä.
Toivottavasti myös vapaana juoksemista erilaisissa maastoissa, leikkimistä ja yhdessä tekemistä. Mistään ei tule mitään ellei ole yhteistyötä, koiralla ja ohjaajalla halu mennä ja tehdä yhdessä. Siksi ei koskaan saisi unohtaa yhdessä tekemisen riemua ja oikaista yhteistyön & suhteen luomisessa.
Se, että koira menee "rikki" on todella ikävää. Osalla syy voi todellakin olla agility. Ja/tai huono tuuri. Liika treenaaminenkin. Tai vääränlainen sellainen.
Osalla se on rakenteellinen asia, helpommin rasittuu joku osa ja oireilua ei välttämättä huomata ajoissa. Osallahan on valmiiksi jotain feelua jossain ja rankemmassa lajissa se tulee esille. Kotikoirana ei ehkä koskaan vaivaisi ainakaan niin että huomattaisi.
Jotkut särkevät itsensä lenkillä, leikkiessä toisten koirien kanssa, metsässä. Oireilevat kenties sitten agilityssa, mikä todella onkin raskas laji koiran fysiikalle.
Osalla ei ole riittävää lihaskuntoa, osa on jopa lihavia.
Jos koira on valmiiksi "rikki", niin eiköhän muut lajit ole sen juttu silloin. Siksi haluan, että koirat kuvataan melko nuorena ja läpikotaisin jos mahdollista. Sillä onhan noita tapauksia ollut, joissa ei  oireita ole ollut, tai huomattu, ja kuvauksissa käynyt ilmi, että esim. koiran etupää on aika sökö. Miksi siis sellaista sitten rasittaisi agilitylla lisää?
Siis mitään järkevää tai uutta ulosantia ei siis minulta tullut. Vain omia ajatuksia.

Ja omat koirat treenaa kyllä. Näin talvisin Voltti pääosin 2 kertaa viikossa & mahd. kisat. Joskus treenaa vain kerran ja joskus jopa kolme tai ei laisinkaan. Prim taas ehkä kerran viikossa, joskus kaksi. Joskus ei yhtään. Voltti ei tarvitsekaan enempää, Prim varmaan tarvitsisi pieniä toistoja kun uuden opettelua on niin paljon. Mutta ehtiihän tuota ja kummasti se monia juttuja tekee ilman isompia treenejä.
Lisäksi paljon vapaana kirmailua ja joskus jopa tokoa ;o) Sitä tosin tarttis tehdä paljon, paljon enemmän.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti