1-luokan kisat

Notte siis pääsi aloittamaan kilpailu-uransa Hiiden Haukkujen kilpailuissa. Odotuksia ei ollut, lähinnä jännitys siitä lähteekö koira radalle ja jos, pystyykö se siellä tekemään mitään. Monta monituista muttaa, joista osaa voi ihan syyttää itseään ja osa on vain koiran päänsisäistä elämää.
Ulkokenttä, hiekka, vieras paikka, mittaus. Paljon vieraita ihmisiä ja koiria.

Mittaus oli jo elämää isompi kysymys, se oli niin jännittävää ettei voinut seistä suorassa ja mittaustulos heitteli 33-36cm sisällä eli Henkka ei sitten laittanut kirjaan mitään vaan sanoi, että menet mineissä ja mittauta joskus uudestaan. Johanna mittaustuloksen mukaan siis mentiin. Se, että näin voi tehdä oli minulle ihmetyksen aiha, mutta ei minulla ole koskaan ollut selkeästi mitattavaa koiraa.
Ja kyllä, mittausta on treenattu eikä se tuota ongelmia kun teen sen itse.... Ja ei, sitä ei ole treenattu vieraiden kanssa ainakaan tarpeeksi. Arvatkaapas mitä tällä viikolla tehdään.

Radat olivat ensi silmäyksellä mukavan virtaavan helppoja. Toisella silmäyksellä aloin ajatella, että nämähän on 1-lk ratoja, täytyy jo vähän jotain osata ja tehdäkkin. Kolmanneksi ehdin jo miettiä, että aika kiva kun on pikkukoira.

Ensimmäisellä hypyn kautta pakkovalssilla putkeen ja siitä pujottelemaan puomin ja hypyn välistä. Ei ongelmia, paitsi mitä nyt Notte jätti pujottelun kesken. Korjauksen jälkeen jatkoimme ihan kelvollisella menolla tokavikalle, joka oli keinu. Keinu on siis Notten aikalailla lempieste ja porhalsi sinne innolla. Kunnes kaiketi näki takana olevat ihmiset ja pomppasi pois ja kääntyisi siinä edestakaisin. Kuitenkin lopulta oikein tyylikäs keinu ja just ja just viimeinen hyppykin.
Olin tyytyväinen, Notte läksi radalle ja heilutti häntää sen jälkeen! Plus myöhemmin tajusin olla tosi iloinen onnistuneistä juoksareista, puomilta piti kääntyä n.90° vasemalle ja onnistui.
Isolla kasalla virheitä 2.

Toinen rata alkoi hyppy ja keinulle päällejuoksu, hyppy ja valssi, muuri ja lyhyt putki. Notte ja sydän, hän meni ja teki, lisäksi kohtuu vauhdilla! Tuli kohta, jossa hiukan empi taas menemistä kohti isompaa ihmisryhmää, mutta sain tsempattua. Nollalla maaliin ja se oikeutti vieläpä voittoon. Etenemä 4,11m/s antoi viitteitä, että ehkä se tästä. Kunhan oikeasti uskaltaa plus saadaan pujotteluun varmuutta.

Kolmas rata, hyppis oli helppo juostava. Alku menikin ihan tyylikkäästi, sitten jäi putken jälkeen katselmeaan ratahenkilö ja pituuden sivusta. Mokasin seuraavan ohjauksen kun en tietenkään ollut siellä missä piti olla. 10vp ja aikavirheet, sill taas 2.

Kilpailin myös koulutettavani sheltti Romeolla medi-1 yhden radan. Oli hienoa ja kivaa, voitto nolla sieltäkin :) Huvittavaa, etenemä sillä radalla Notten kanssa ihan sama.

Henkan kanssa juttelinkin mm. ratojen tekemisen vaikeudesta. Kun niistä pitäisi turvallisesti suoriutua myös he, jotka aloittavat kilpailemisen ja kuitenkin tekemistä pitäisi olla myös niille, jotka kisaavat jo ties kuinka monennen koiransa kanssa. Onneksi en ole tuomari.
Olkootkin, etteivät agilityradat ehkä olleet niistä helpoimmista päistä 1-lk ratoja, niin minä tykkäsin. Jos koirat hyllyttivät, se ei tapahtunut vaarallisesti väärälle esteelle sinkoamisen takia. Niitä ns. ansaestetä oli, mutta ne olivat turvallisesti suoritettavissa.
Näki paljon myös ns. vallattomia koiria, jotka ensimmäistä kertaa pääsivät ulkokentälle ja tyyliin sokka irti. Hiekka tassujen alla ja paljon tilaa. Muutama vaarallisen näköinen kontaktisuoritus, mutta niitä näkee muuallakin ja kaikissa luokissa.

Eli uskaltaudumme starttaamaan myös nyt viikonloppuna, katsotaan mitä mieltä Notte ja minä olemme kisaamisesta sen jälkeen. Ehkä käydään treenaamassakin joku ilta.


ps. oli hyvin järkätyt kisat, tunnelma oli mainio ja viihdyin. Ihanaa.