Minulla ei ole koskaan ollut arkaa koiraa, ei edes varauksellista sanan varsinaisessa merkityksessä. Enkä osaa sanoa onko nytkään varsinaisesti arka koira kyseessä.
Notte on omanlaisensa. Se ei pelkää mitään paikkoja, pintoja tms., on aika rämäpää kaiken sellaisen kanssa. Uskaltaa puuhailla omiaan lenkillä ja pihassa, lenkillä ei piittaa kenestäkään eli ei hauku tai väistä vieraita ihmisiäkään. Kunhan he eivät halua koskea siihen.
Tuo koskeminen on sille hankala, se ei tykkää, ei pysty olemaan rento. Jännittyy ja jähmettyy, ei kuitenkaan panikoi tai pyri varsinaisesti karkuun. Mittaustilanteet ovat siis olleet hankalia ja nyt kisoissa onkin saatu siitä kerran mini ja kerran medi kun varvistaa ja suorastaan kohoaa ylöspäin. Jari sanoikin ettei se halua miniksi, tekee kaikkensa ollaakseni isompi kuin onkaan.
Lägin kisoissa tuomariharjoittelija sitten asetteli ja Jari mittasi. Radalla Notte oli varma, että tuomariharjoittelija tulee tappamaan hänet.... Tai yleisöstä joku hyökkää. Jos se ei olisi ollut niin jännittynyt ja häiriöherkkä, olisi se kakkosluokassa heittämällä. Toisaaltaan jos lehmällä ois munat ois se sonni.
Kieltoja, koska ei vaan voinut. Ei pystynyt.... Voin myöntää aivan suoraan, että turhauttaa ja paljon. Odotusalueella heilutti häntää ja oli ihan iloinen, mutta paikalle jäädessä näki kuinka jännittyi ja jäätyi. Läksi kuitenkin, joka radalla yhä huonommin ja huonommin.
Minua on tsempattu, että on paljon pahempiakin. Se sentään pysyi radalla ja pystyi tekemään. Ja kuinka se teki hienosti ja kovaa silloin kun teki. Tarjouksia auttamaan asian kanssa satelee, kiitos <3
Ehkä se tästä, ehkä.... katsotaan. Plus jos se onkin medi, niin onhan se sitten vähän rankempaa. Tässä harkitsen, että ilmoittaisko sen vielä johonkin kisoihin ennen lomailua vai antaisko olla.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti