Pari päivää sitten ei oltu myllätty, nyt sitten oli kai nallelle iskenyt nälkä ja muurahaiset saivat kyytiä. Vieläkin sinkoilivat edes takaisin eli milloinhan karhu olikaan suolla vieraillut. Voltti vaan nuuskutteli tarkkaan, Vinkki ei ymmärtänyt mitään.
Siellä suon reunassa se rämpi pentu rukkakin....
Äiti onneksi välillä odotteli ja opasti. Tai jotain.
Kai oli sitten pirun tylsää välillä.... ei saanut syödä lakkoja, ei saanut uida suo-ojassa eikä saanut edes pyöriä hirven pa**assa.
Hyvin alkaa oppia tuon poseeramisen taidon.
Toiset menevät siltaa pitkin, toiset jaksavat hypätä ojan yli (Voltti).
Päivän korvamuoti. Tai oikeastaan viikon. Saa nähdä onko loppuiän.
Ja helppoa liikkumista, kova tie tassujen alla.
Mökillä iski armoton jano ja ihanimpien aarteiden kanssa päivätorkut (vanha sukka ja aamutossu).
ps. Vinkki kulki osan matkaa sylissä, ei suinkaan tarponut kilometri kaupalla tiellä, metsässä ja suolla. Vaikka kannatan pennun omaehtoista liikuttamista vaihtelevassa maastossa, niin tämä pentu ei väsy. Tai ehkä väsyy muttei pysähdy. Siis kulkee sylissä, halusi tai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti