hämäkinseittejä

Loppukesän aamut ovat ihania. Kosteita, sumuisia ja leppoisia. Ei ole lentäviä ötököitä, on voimakas hiljaisuus. Tuoksuu vahvalle, kypsälle ja hiukan jo syksylle, mullalle.
Tiedättekö paljonko metsässä on hämähäkin seittejä? Satoja taas satoja, koivu näyttää olevan täynnä verkkoja ja korkeassa heinikossa niitä riittää. Näitä ei havaitse ellei satu olemaan kovin sumuinen aamu kuten tänään. Jokainen seitti oli täynnä pieniä vesipisaroita ja ne näkyivät harmaina kudoksina. Samalla se oli todella kaunista kuin myös hiukan karmivaa.

Otin pienen pätkän videota pennusta aamulla meidän mennessä rantaan polkua pitkin. Miten se touhottaakaan ja kuinka meillä on vaan kaunista. Videoklipille tulikin pituutta silmänräpäyksessä minuutti eli oikeasti melko pitkä sekuntti. Minuutissa voi tapahtua paljon ja olla tapahtumatta yhtään mitään. Kuka jaksaa katsoa pennun pyörimistä metsäpolulla minuutin?


Minuutissa agilitykisoissa olet ottanut koiralta pannan pois ja sitten oletkin jo maalissa.
Minuutissa olet ehtinyt sanoa monia sanoja, välillä myös niitä, joita olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa.
Minuutti paikallaoloa tokokokeessa voi tuntua ikuisuudelta ja vielä pitäisi jaksaa toinen jos kolmaskin. Jos edes riittää.
Et tarvitse minuuttiakaan vahvistaakseni koiralle asioita, niin oikeita kuin vääriä. Se sekuntti riittää.
Minuutin halaus on jo pitkä, joskus hyvinkin tarpeellinen.
Minuutin kun silittää kissaa, on jo paljon levollisempi olo.
Minuutissa syö helposti 10 irtokarkkia.
Minuutti unta ja sitä ei ole edes tapahtunut.
Minuutissa voi elämä romahtaa, siihen ei tarvitse sitäkään.
Minuutissa ehdit sanoa monta mukavaa asiaa, hymyillä monta hymyä ja miettiä ystävällisen ajatuksen.

Harmittelin eilen kun täällä oloaikaa on enää vajaa kaksi viikkoa. Se ei ole enää pelkkää leppoisaa lomailua, "pakko" alkaa antamaan yhä enemmän minuutteja työlle. Silti, se on täällä olemista, leppoisaa ja tavallaan helppoa. Aikalailla oman aikataulun mukaan menemistä ja tekemistä.
Samalla ymmärsin, että minulla on paljon noita minuutteja käytettävänä ja niitä on turha hukata harmitteluun. Nauttisin jokaisesta ajasta ja ajatuksesta, että kohta pääsen kuitenkin mielekkääseen työhän ihanien ihmisten & koirien pariin. Kotiin ja näen koko perheen.


Noista minuuteista vielä. Sain viestiä, jossa hiukan ihmettelevään sävyyn kommentoitiin kuinka paljon jo Vinkki osaakaan, kuinka paljon sitä "treenaan". Todettiin sen olevan "ihana pentu" ja minun olevan "aktiivinen kouluttaja". Hah.
Vinkin "kouluttamiseen" on uhrattu muutama minuutti kerran kaksi päivässä ruoka-aikaan. Leikitty, ei edes joka päivä. Välillä se vaan juoksentelee pihalla muiden kanssa ja keksii omiaan. Kuten kuinka pääsee hyppäämään ulkona penkille ja siitä pöydälle.
Eilen otin se yksin mukaan kaupunki reissulle. Rauhallisena ja hiljaa oli autossa, onhan se Voltin kanssa oppinut jo ettei siinä ole mitään kummallista. Kaupungilla käveli ihan iloisena häntä heiluen, tätä hiukan jännitin kuinka reagoi kun maalaistollo ei pahemmin liikennettä täällä näe. Ei hätää senkään suhteen. Paitsi ettei se osaa oikeasti kävellä hihnassa. Aktivointia oli ehkä kolme minuuttia, muun ajan se kuorsasi autossa.
Pidän mielelläni Voltin mukana uusissa ja jännittävissä tilanteissa mallina, mutta vähitellen pitäisi ottaa yksinkin mukaan ettei tulisi koiran koiraa.