Viikonloppu vierähti agility kilpailuissa! Ja oli vieläpä kivaa. Menen toisteki ;)
Roy aloitti kilpailemisen ja vaikka tulokset kertovat toista, oli se niin hieno ja pätevä! Ensimmäisellä radalla teki vahingossa lentokeinun ja saman tien lakosi maahan ymmärtäen, että taisi vähän lipsua. Eihän siinä osannut kuin nauraa ja otin keinun uudestaan. Kiitos ja näkemiin.
Toinen rata oli niin hieno! Ikäväkyllä lipashti minulta uudelleen putkeen, koska en sitten muistanut ettei se osaa hakea pujotteluun kauhean hyvin vielä. Minun moka. Muuten hieno rata ja kaikki kontaktit niin hyvät!
Kolmannella olin huolissani renkaasta. Sille ei tullut hyvä linja luonnostaan ja olisihan sen voinut jäädä linjaamaan, mutta sitten olisi ollut myöhässä nopean koiran kanssa jatkosta. Ja koska se kuulemma oli ihan suoralla linjalla.... jätetään loppu kertomatta, keskeytin radan ja kehuin koiraa.
Notte mitattiin miniksi Petterin toimesta ja se sujui hyvin. Ensimmäisellä radalla se melkein kulkikin paitsi kun tuomariharjoittelija tuli lähelle. 15vp.
Toisella se aloitti reippaasti, mutta siihen se jäikin. Oli ihan toimintakyvytön ja lopuksi läksi karkuun harjoittelijaa kun olisi pitänyt mennä sitä kohti. Voi pientä mustaa....
Ongelmaa ei ole juosta koht yleisöä tai sen joukkoon. Voiko muistaa keväisen mittauksen ja pelätä siksi noin paljon?
Hyppikselle en edes lähtenyt.
Vompatti pääsi 7kk kisatauon jälkeen tositoimiin. Kaksi nollaa agilityradoilta eli tuplat. Hitaat puomit, pysyi keinulla vaikka juoksin ohi jne. Ihan kelvollista settiä, jos lehmät lentäisi ja Voltti juoksisi pysäytyspuomin loppuun, niin ajasta oisi lähtenyt semmoiset 1,5-2s.! Ehkä annan sen juosta.
Hyppiksellä oletin, se siitä.
Ihanaa oli kyllä nähdä ystäviä niin paljon! Asiakkaita, jotka oikeastaan ovat kyllä ystäviä hekin kaikki. Niin upeita tuloksia, tekemistä ja onnellisia kasvoja. Ihan parasta.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti