Hyvää Syntymäpäivää 3 vuotiaat Veet!

Hurjasti onnea hienolle nelikolle Vip, Pyry, Pirkko ja tietenkin Voltti!
Aika kuluu kyllä nopeasti, vastahan ne syntyivät.
Täydellinen emo sai aikaan melkoisen mukavia ja tasapainoisia pupseja. Ehkä pientä merkitystä on myös geeneillä, kiitetään isä Tipiä myös.

Tämä pentue on terve niin virallisesti kuin muutenkin, ei allergioita eikä muutakaan epämääräistä kellään koskaan. Uskaltaisiko sanoa myös, että ovat aika toimivia. Siis niillä ei ole mitään ihme metkuja eikä kotkotuksia, ovat pääosin sosiaalisia ja tekeviä. Moottori ei taida keneltäkään hevin hyytyä. Ei ne helpompia ole, mm. vauhtia piisaa välillä yli oman tarpeen. Mutta helppoja taas arjessa, elämässä, missä vain muuten.
Ne kaikki palkkautuvat niin lelulla kuin namilla, taitaisi kaikista olla moneen.
Täydellisiä ne eivät ole, mutta aivan varsin mallikkaita bordercollieita. Kokoerot pentueessa ovat aikamoiset, Voltti pienimpänä n.46cm ja 13,5kg, Pirkko olisiko n.49cm, Pyry 57cm ja Vip lähes 60cm.

Kukin harrastaa omistajiensa mieltymysten mukaan. Jokaisen perhe on se paras juuri niille.
Vip ja Mia treenaavat agilitya ja tokoa, pk-lajeista jälkeä. Hötkyilemättä, omaan tahtiin. Muutama agilitystartti takana. Vip on iso ja leppoisa, nopea ja vahva uros.
Pyry ja Sari kisaavat 1-luokassa, sieltä hienoja ratoja ja nollakin. Ei ole suoraviivaiset radat todella nopealle ja pitkälaukkaiselle Pyrylle, tai Sarille, se helpoin juttu. Tokoilevat myöskin, hienosti alokasluokasta 3x1-tulos ja siis TK1! Ovat myös käyneet paimentamassa, ilmeisesti Pyry ihan jotain ymmärtääkin lampaiden päälle.
Pirkko pääasiassa aksailee. Lauran kanssa melkoista tahtia nousivat 3-luokkaan ja keräsivät sieltä myös kesän aikana muutaman sertin. Nyt siirtyi Pasi ohjaksiin Lauran mammaloman ajaksi ja hienosti jo useamman 0-radan ovat taituroineet. Pirkko on aika kiihkeä ja nopea narttu radoilla, kotosalla & reissuissa taas leppoisan helppo. Välillä ehkä vähän nihkeä vieraille koirille, olematta koskaan kuitenkaan salakavala.
Voltti taas. Pieni ja täydellinen ;o) Helpompaa koiraa ei ehkä ole olemassa, lunki missä vaan. Tokossa TK4, oppi nopeasti kaikki temput. Agilityssa 3-luokassa, 2xsert sekä agility- että hyppyradoilta. BH suoritettu, hakua ja jälkeä treenaillut hiukan. Molemmissa ymmärtääkseni aika lahjakas olisi jos ehtisi treenata tarpeeksi. Pystyy pienestä koostaan huolimatta hyppäämään PK-hypyt noutoineen. Paimentaa, ei vahvin kylläkään.

Olen oikein tyytyväinen pentueeseen. Kuinkas muutenkaan voisi :o)

PS. Minua ihan herkistää lapsosten omistajat.  Vaikka todellakaan ei aina kaikki ole ruusuilla tanssimista näidenkään kanssa, niin vilpittömästi he tuntuvat koiriaan rakastavan. Se on niin tärkeää ja ihanaa!

Pirkko (kuva Iris Kieme)

Voltti (Kuva Hanna Toivola)

Pyry

Vip

Tauko, onko se jotain syötävää?

Ajattelin, että Voltti jäisi pariksi viikoksi tauolle agilitysta. No miksi niin, ei mitään mielikuvaa. Koira voi hyvin jne. Kaipa se, että itsellä on aikamoista hei hulinaa ja kiirettä. Mutta milloin olisi niin kiire ettei ehtisia agilitya treenata? Kyllä sitä jaksaa pienemmilläkin yöunilla, nukutaan joulun pyhinä!

Torstaina normivuoro Sporttiksella. Nyt omien bortsujen seuraksi läksi Lasse The Kelpie.
Raisa oli tehnyt pari pätkää, jossa välistävetoja pitemmillä väleillä ja sulkukulmat pujotteluun & siitä päällejuoksu ja ehkä vähän vauhtia ja kiireen tunnetta parissa kohtaan.
Voltti nyt meni ihan ok. Vaikeaa on kääntyä putken jälkeiseltä hypyltä pienemmin. Pujottelussa se oli taas aika pro. Eikä nyt hullumpaa muutenkaan. Vaikkei ehkä ihan superhyperiä. Aika lyhyt treeni.
Lasse taas on niin nopea. Se ei tunnu tutulta käteen, mutta on kyllä tosi hauska vietävä. Pitäisi vaan treenata enemmän, että sitä ymmärtäisi ja etenkin se ymmärtäisi minua. Sen vahvuudet on minun koirieni heikkouksia ja toisinpäin. Toisaaltaan taas teki tosi kivoja pätkiä ja alkoi tuntua agilitylta.
Prim teki vähän pyörittelyjä ja olipa vaikea ohittaa putki ihan vierestä takaisin päin. Vaikea, siis melkein mahdoton. Muuten reagoi kyllä nopeasti ja toistaiseksi helposti jarruihin yms. Puomi ei nyt enää pelottanut.

Perjantaina Elinan treenin Pirjon ja Iriksen kanssa. Itseasiassa Anukin tuli, kivaa.
Kamala juoksurata. Piti juosta paljon ja ohjatakkin samalla. Hetken kaduin, että otin Voltin enkä Primiä.
Mutta, kappas. Kun läksi, oli ajoissa, antoi Voltin tehdä hommat, niin sehän onnistui. Eikä edes huonosti. Melkein ehkä hyvin. Kun oppisi olemaan noin rohkea kisoissa. Oppisi luottamaan koiraan. Kyllä se osaa, menee ja tekee kun antaa sen tehdä.
Oli taas kauhean kivaa. Oikeastaan koko viikon aksat ovat olleet tosi mukavat. Ihania ihmisiä, loistavia koiria (siis muutkin kuin omat ;o). Jaksaa taas hetken vähemmilläkin unilla!

tiistai treenit

Eilen oli Timalla aikalailla minun inhokki juttuja radalla. Ja niitä, mitä todellakin tarvitsee treenata. Kääntymisiä vauhdista 90°. Kuulostaa helpolta, meille ei aina ole. Tai koskaan.
Ratatreeni, kisanomaisesti 28 estettä. Päästiin nollalla juurikin se 20, sen jälkeen törkkäsi Voltin pujottelun vikasta välistä pois. Oli vähän ahdas paikka, tuli vähän kiire ja vähän hutiloin. Loppu sitten nollilla. Jee!
Treenattiin sitten käänöstä ja sain siihen aika hyvän otteen. Yksi käännös pussin jälkeen oli haastava, tai ei se käännös vaan sen jälkeen läksi kaartamaan kun en osannut kääntää rintamasuuntaa heti.
Lisäksi vähän extremeä, vähänkö oli kivaa ja kappas se toimi. Vaikkei siinä mitään etua saanut, mutta mielettömän hienoa kuinka osaa ja tekee. Hyvä mieli. Hyvät treenit.

Primin kanssa haaste ollut kaukot maahan-istu-jne. vaihdoilla. Taidettiin saada jujusta kiinni.
Video.

lahjoja ja lahjoja

Jouluko pehmittää pään vai mikä. Inhoan ostoskeskuksia, shoppailua yms. Nyt parin viikon sisällä olen ollut jo 3 kertaa ostoksilla. Tuhlaamassa rahaa. Sujuvasti surfailen muiden joukossa eikä edes ahdista. Joululahjoja ostettu jokunen, melkein kaikki kai. Plus lasten vaatevarastot päivitetty ajantasalle. Kannattaa miettiä sitten montako niitäkin haluaa ja tekee. Ihan vink vink joillekin, että pelkästään 3 talvitakkeihin upposi melkein 600€.
Mutta Jumbon kuusi on sitten komeampi kuin Ison Omenan. Ja niiden kaakao paljon parempaa. Parkkipaikatkin kätevämmät.
(Sain Isossa Omenassa vahingossa lämmitettyä maitoa kermavaahdolla. Se suklaakastike hämäsi hetken, mutta karu totuus paljastui hetken kuluttua, hyvä etten oksentanut)

Luulin ostavani Juhan ja minun yhteiseksi lahjaksi tuollaisen kapselikeittimen, vai mikä lie se on. No se onkin koko perheen lahja, sen verran ahkeraan on lapset kaakaota, lattea ja capuccinoa tehneet. Vähän pieniä kuppeja näin suomalaiseen makuun sieltä saa eli aina kaiken joutuu ottamaan tuplana. Kai siihen pienempäänkin tottuisi?

Meillä oli koirien kanssa eilen ehkä kauhean hauskaa. Ihana pakkanen ja lunta, lenkkeiltiin kaikki (paitsi Maliina, joka ei nyt halua luopua Juhasta, sohvapaikasta eikä ehkä muutamasta muustakaan asiasta). Koirat juoksivat hupsuina ja teimme metsätokoa kaikilla vuorotellen ja yhtäaikaa.
Pihalal jokaisella vuorotelle myös muka oikeaa. Kuka olikaan illan tähtioppilas? Kenen asenne oli kohillaan? Riepun. Tai sanotaan, että tähtenä loisti kyllä Voltti. Mutta asennetta ja iloa oli eniten Riepulla. Olkoot, että kaikki ehkei olisi ollut tokomaisen korrektia, niin iloa eikä vauhtia puuttunut. Sääli ettei saa osallistua enää avoimeen. EVL on liian hankala pala vanhalle rouvalle, VOI ehkä menisi vanhasta muistista. Onneksi ei ole pakko kisata, sillä oli vaan niin hauskaa ja oli tyytyväisen oloinen rouva sitten loppuillan. Tuli jopa hetkeksi olohuoneeseen muiden kanssa eikä vaan pötkötellyt takkahuoneessa pedillään. Mun tarttee kyllä ottaa se ennen joulua pikkujoulu aksaamaan hallille vielä <3
Ja Voltti. Silläkin oli asennetta. Ja se teki ja meni ja osasi ja loisti. Hip hei, maailman paras tokokoira omalla tiellä. Oli jopa aavistuksen vallaton, oho ;o)
Viuhka... Tekeehän se. Ilmeettömästi, omalla tavallaan. Ja niin kauan kuin namia tippuu, on se vaan tyytyväinen. Iloisin se kyllä taisi olla saadessaan vaan noutaa palloa ja etsiä sitä hangesta.
Prim sitten. Mopo keulii välillä, mutta ei se haittaa! Se ei lannistu. Aika perusjuttuja, jääviä ja niiden erottelua. Hankala on iältään pienen muistaa aina ettei saa hievahtaa kun ohjaaja palaa takaisin. Seuraamista työstetään, minulla on melkein ajatus millaisen haluaisin. En sellaista kenokaulaista maliseuraamista, minusta se on bortsulle luonnoton. Mutten myöskään maansa myyneen näköistä matkalaukkua. Siitä väliltä, vähän kuonoa ylöspäin olevaa.
Haastehan on taas. Kaukot avoimen tyyliin. Muttei ihan tartte 5m onneksi. Alettiin asentaa niitä nyt sitten. Siinäkin on jonkun tyypin visio, mutten ehkä saa sitä valmiiksi ainakaan videoon vielä. Mutta ehkä joskus? Tai sitten ei.

Kauheasti olisi kaikkea tekemistä siis, mutta mutta... mulla on ollut ja alkaa kiireisin työaika. Ei pelkästään kaupan auki pitäminen, ikävästi yrittäjällä on paljon muutakin siinä. Hitsi. Ja just joulun alla. No kukas käski.

Ehkä kiitäviä, nopsia, huippis pentuja kesällä

Ehkä siis jos Laura ja Pasi lopulta niin päättää. Ja löytyy Pirkon mukainen uros jostain päin maailmaan.
Eli mahdollisesti kesän juoksusta Little Step's Vault eli Super-Pirkko, nopeimmista nopein, astutetaan.
Uros tosiaan hakusessa, sellainen vakaa, nopea ja mukava. Terve ja komea.

Mahdolliset kysymykset, tiedustelut yms. ehkä järkevin ohjata Lauralle suoraan :o)

Ja JOS oisi millään tapaa järkevää ottaa pentua ensi kesänä, niin olisi ehkä niin pakko. Ikäväkyllä ei voi.

ps. Voltti astutetaan, jos astutetaan, vasta vuonna 2015.

Prim

Voltti sai pitää taukoa agilityssa ja Prim vain pääsi treenaamaan torstaina. Meillä oli kato käynyt ryhmässä, mutta Sari läksi Ninjan kanssa mukaan. Kiitos!

Facebookista bongasin kivan oloisen, simppelin treenikuvion, jota pysty tekemään monella tapaa. Tosin tehtiin vain kahdella ettei tulisi liikaa. 

Prim kyllä meni mukavasti, mitäs sitä kieltämään. Paljon olisi tekemistä, mutta onhan tuota aikaa tehdä. 

Sai mennä nyt puomia, se hirvitti aluksi kovin. Mutta sitten jo tarjosi sitä itse :)

Janita käski treenata useampia esteitä peräkkäin, oppii lukemaan rataa. Minusta jo aika kivasti lukittuu esteisiin, mutta on kohtuu nöyrä ohjauksille, 

Pitäisi ehkä ottaa erikoisesteitä enempi, mutta rengasta vasta kun on vähän vanhempi, haluan tehdä maxina kun Prim on sen verran kookas. Pujottelua voisi ehkä vinokepeillä ottaa, kujaa osaa mennä.

Tokoiltiinkin vähän, haasteet taas kuvattu. Ei ne vielä mitään kisasuorituksia ole, mutta treenataan. Siinäkin sen asenne, keskittyminen ikäisekseen ja jaksaminen on kyllä enemmän kuin kivaa! 

Tykkään tehdä sen kanssa kovasti vaikka varmasti ei päästä minua niin helpolla kuin Voltti. Siinä on enempi röyhkeyttä, onneksi. 

Mutta sosiaalisuudessa se on tullut emon ja siskoon. Tulee juttuun aina kaikkien kanssa ja osaa kyllä nöyristellä tarpeen tullen. Vaikka joku rähähtää, se ei kuitenkaan jää miettimään asiaa liikaa. Toistaiseksi ainakaan ei ole kelleen myöskään vastannut. 

Tosin ruoasta ja herkuista on tiukka. Sen huonon puolen on perinyt emoltaan. On myös tajuttoman ahne! Kaikki kelpaa, kaikki käy ja teräsvatsaisena voi syödä mitä vain.

Kookas se on, nyt reilu 8-kuisena Viuhkan kokoinen eli ehkä noin 52cm. Mutta vielä kovin kevyt. 

Video agilitysta.

ei sitten mitään

Kaikenlaista eikä oikeen minkäänlaista.
Vähän tokoilua Primillä ja Voltilla. Voltin asenne on aika jees, voisikohan ajatella ehkä kokeilla kokeessa käymistä.
Primin asenne nyt vasta jees onkin. Mutta tämä höyry ei ole 10-kuisena koevalmista nähnytkään.

Voltti kaahaili eilen Timpan treeneissä. Hyppistä pukkasi ja alku oli Mattsonin joltain radalta. 2. este okseri ja siihen ihmisnuoli. Kun minun ajatus oli heti, että prkle pysähdyt, niin Voltti hipsi sieltä silleen varovasti. Ja todellakin jarrutti. Vähän oli jo ylilyönnin makua :)
Mutta itse treeni meni ihan kelvollisesti. Mun surkeat valssit vaativat huomiota ja kahville ei kannata jäädä. Mutta sanoisin silti, että ei huono.

Vip oli Mian kanssa ja aika siistejä pätkiä tekivät! Ja Mia on vilpittömän iloisen oloinen :)
Sarille haluaisin antaa positiivista energiaa. Ei ole helppoo olla supertykin ohjaaja!

Koitan itsekin ajatella valoisasti vaikka tänään sainkin suoraan tietää miten jotkut ainakin ajattelevat minun ja Voltin menemisestä. Sääli ettei minun nopea koira pääse esille kun hyllytellään kun minä olen niin hidas ja tahmaan monesti. Voi voi. Rukka parka koira. Vaikka itse niin joskus ajatteleekin, niin.... no tottahan se on.