Kuulumiset

Voltti säikäytti, oli ihan yht' äkkiä kolmijalkainen. Roikotti oikea takajalkaa, ihan noin vain. Kotona löhöillessä. Kinner oli lämmin ja turvonnut hiukan, aristi.

Seuraavan päivänä sama, lääkäriin siis. Ja vielä seuraavanakin päivänä parempiin tutkimuksiin, tosin nyt jo varasi jalalle eikö kuumottanutkaan.

Varpaidenojentajajänne venähtänyt hiukan. Liukastunut tms., jäätä  ei ikäväkyllä pysty välttämään Lepoa vaan, ei riekkumisia hetkeen. Onneksi Voltti ei riehukkaan eli ei tarvitse häkittää tms. 

Juoksukin alkoi, vihdoinkin! Nottella samaan aikaan. 

Peukut pystyyn, että Voltin astutus onnistuisi! Pentutiedusteluja on tullut todella runsaasti.... 

Niin ja kävimme me kisaamassakin! Olipa kivaa. Eka rata meni rallatellessa. Tokalla Voltti karkasi kepeiltä kesken :o siis voltti.... Kolmannelta tulikin nolla, mutta keinulla komensi kovasti (tuli paha mieli) edellisen lento version jälkeen ja vietti sitten varmaan 5+s siinä. Neljäs oiskein hyvä rata, eksyin väärälle puolelle A estettä ja en ehtinyt yhteen kohtaan, hylly. Muuten siinähän se hienosti kulki! 

Nottekin kävi epiksissä elämänsä ekaa kertaa, 0-voitto mölliradalta. 

Kuulumisia ja terveystuloksia

Blogissa on hiljaista kun muuten elämässä on aika vauhdikasta. Toisaaltaan minun päivät aikalailla toistavat samaa kaavaa arkisin ja viikonloput sitten tuovat vähän vaihtelua.

Omat koirat ovat päässeet treenailemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Voltin kanssa on pääsääntöisesti vaan hauska aja kivaa, sellaista fiilistelyä. Tosin oikeasti pitäisi ottaa työn alle taas vaihteeksi monta asiaa ja olemme me mm. valssien ja käännösten kanssa tehneetkin hommia. Mietin joskos sille opettaisikin juoksupuomin uudestaan, mutta se on vasta mietintä asteella.
Jaakollakin kävimme ja olipa juostava rata, putket olivat vähän liian tyrkyllä muutamaan otteeseen ja jouduimme hiukan katkaisemaan koiran omatoimista kuittausta, että "joo joo, mä käyn eka tämän loogisen esteen ja tuun sitten sun ohjaukseen". Mutta aika vautsi vau-fiiliksillä menimme Voltin kanssa, taas. On se muru.
Kisattiinkin kolme hyllyä, kamalan vauhdikkaita ja ihan hienoja. Se on sellaista, nopea rata ja vähän treeniä alla, liian kivaa molemmilla ja yksi virhe.

Muuten minulla on ollut hiukan ongelmia etenkin aamuisin saada nivelet hereille ja toistaiseksi aamutuimaan olevat kisat ovat nou nou. Voltin juoksua kun myös vahtaan, niin motivaatio kisaamisen on hiukan kehnonlainen.

Notte on ehkä edistynyt. Se on pikkuisen vellihousu ja ottaa paikoista/ihmisistä painetta. Katsotaan miten sitten kisojen kanssa käy, pitäisi päästä johonkin epiksiin. Olen vaan harmillisesti aina töissä kun lähellä sellaisia järjestetään.
Kisavalmis se ei siis ole, mutta sinnepäin jo. Pujottelu on kesken, kontaktit ovat kesken ja nyt se ei ole tainnut melkein 2 viikkoon taas esteitä nähdäkkään. Otetaan taas tiukempi kuuri vaikka ensi viikolla kun ei enää ole pakkasta niin paljon ja koirat voi ottaa illaksi hommiin mukaan.

Nyt on Voltin x Tuurin pennuista kaikki kuvattu. Yllättävästi Siran (LS Venus) lonkat lausuttiin Kennelliitossa C/C vaikka lähtiessä kokeneen ortopediaan erikoistunut eläinlääkärin mukaan olivat priimat. Pitää soittaa Limanille ja kysyä, että mikä niissä oli vikana. Mutta kyynäret ja polvet silläkin 0/0 ja olat puhtaat, selässä ei huomauttamista.
Yhden koiran tulokset puuttuvat vielä koiranetistä, niitä odotellessa sillä nekin olivat samoissa kuvauksissa ilman huomautuksia....
(saldo nyt 2x C/C, 3xA/A, yksi ?, kaikilla kyynäret ja polvet 0/0, yhdellä selkä LTV3, kaikilla olat puhtaat)

Nottekin kuvattiin, lonkat A/A, kyynäret 1/1, polvet 0/0, selkä LTV1 (tätäkään ei ell maininnut eli ?).
Samoin Roy, eli upea tuonti uros Shadow of Aire One Upon A Time. Selkä ok, lonkat B/B, kyynäret 0/0, polvet 0/0, olat puhtaat.
Tykkään Roysta ihan kauheasti! Se on sosiaalinen, nöyrä olematta liian pehmeä, tekee hyvin ja isolla moottorilla keittämättä ikinä yli. Oppii ja ajattelee, ajattelee ja oppii. Voisin ottaa sen vaikka heti... Melkein isosti harmittaa, että sijoitinkin sen :D

Mari Mäkelän ottama kuva.

Pentuja suunnitelmissa

Hui ja vau, mutta Voltin astutus suunnitelmat ovat ottaneet askeleen eteenpäin. Urokseksi valikoitui Mantereen Ninan Ässä eli Tending Hotspur. Tästä yhdistelmästä odotan kovasti itselleni tekevää, mukavaa harrastuskoiraa. Tottakai toivon myös terveyttä... välillä pelottaa, että onni bordercollie pentujen terveyden kanssa on käytetty. Kolme pentuetta, ei yhtään OCD'tä ja pääosin ovat muutenkin terveitä! Triillä on se LTV3, yhdellä C/C lonkat. Tässä pahimmat, kaksi vielä virallisesti kuvaamatta.
Ässän kuvatut pennut ovat olleet terveitä, ei yhtään OCD'tä sielläkään ja taitavat olla melkoisen tekevää porukkaa.

Molemmat koirat, Voltti ja Ässä, oppivat helposti, koulutettavuus on vahvasti plussalla ja vauhtia riittää. Tittelit eivät tietenkään periydy, harva (jos kukaan) jaksaa ja etenkään osaa kouluttaa koiria niin kuin Nina!
Molemmat ovat arjessa varsin helppoja tapauksia missä vaan eli mitään superhyrriä sen suhteen ei pitäisi tulla. Mutta ei näitä ihan sohvakoiriksi kyllä anneta.

Tämä yhdistelmä on takonut takaraivossa todella kauan. Vähän samanlainen fiilis kuin silloin kun astutin Viuhkan Tipillä vaikka moni siitä varoittelikin ja ihmetteli miksi & kuinka. Enkä kyllä ole koskaan katunut sitä, että pidin tässäkin asiassa pääni!

Ja sitten se, että milloin astutus tapahtuukaan. Joko jo ensi juoksuun, jota veikkaisin tulevan noin helmikuussa. Olisi sitten kivasti kesäpennut!
Pieni mahdollisuus, että malttaisi odottaa sitä seuraavaan, mutta siinä tulee jo monta muttaa ajankohdan ja iänkin kanssa.

Hitsiläinen, meillähän voi hyvällä onnella olla kohta pentuja!

kisamörkö nimeltään aina jotain (tekosyitä riittää)

Pitäisi kilpailla, on hyvä koira ja treenit sujuvat. Mutta kun....
Melkein ahdistun kun katson kisatuloksia, videoita ja upeita ranking sijoituksia somessa. Ahdistus, koska minun pitäisi olla siellä. Kisaamassa. Mikään ei saisi mennä sen yli, kisaamassa pitäisi olla kipeänä, väsyneenä, kiireisenä, jalka poikki ja mitään hyviä syitä olla kisaamatta ei ole muita kuin se, että koira on kipeä. Tämähän ei ole totta, mutta se tuntuu siltä. Ja koska tuntuu siltä, niin se ahdistaa.

Tämä vuosi on ollut hiukan erilainen, vähän ehkä hankala ja yllättävä. Minun mottoni voisi olla, että aina jotain.
Aina jotain voi olla töitä, täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä syy. Myöskin jos on kouluttanut/valmentanut agilitya pari viikkoa putkeen ja on yksi vapaapäivä välissä, en mene kilpailuihin. Haluan tehdä jotain muuta, olla perheen kanssa, istua hevosen selässä, käydä kylässä, kutsua vieraita, elää normaalia perheellisen elämää. (Se ole oikein, koska agilityn pitäisi mennä kaiken muun yli ja se on sitä normaalia.)
Aina jotain voi olla läheisille ihmisille tapahtuvia asioita, jotka koskettavat myös minua. Tällöin en ole pystynyt lähtemään kisoihin, minua tarvitaan muualla enemmän. Koska työt pitää hoitaa (onneksi saan tehdä tälläistä työtä!), niin se aika on sitten mm. kisoista. Tälläisiä aina jotain-juttuja on tänä vuonna ollut enemmän kuin tarpeeksi, valitettavasti. (Mutta toisaaltaan pitäisi silti kisata, saisi ajatukset pois noista asioita ja aikaa itselle, agilitya ei pitäisi jättää oikeastaan minkään takia. )
Aina jotain voi olla sitten oikea ja pätevä syy eli koiran sairastuminen. Onneksi vain kerran eikä vakavaa, mutta silti. (Tällöin ei ole minkäänlaista syytä kilpailla, ainakaan sillä koiralla. Jollain muulla tietysti voi.)
Aina jotain voi olla yksinkertainen unohdus, ilmoittautuminen meni jo. Ikäväkyllä näitäkin sattuu ja melkein tekisi mieli laittaa liittoon toive, että viimeinen ilmoittautumispäivä vakiinnuttettaisiin esim. lauantai iltaan. Mieluiten sunnuntaille.( Onneksi välillä voi ruinata jälki-ilmoittautuneena mukaan, jos kehtaa. Tai kun.)
Aina jotain voi olla ihan vain mukavuuden halu, muun tekemisen halu ja se voi olla myös tuon hevosen syy. Onkin heppavalmennus tai kisat. Näitä kyllä vähemmän. (Mutta silti ne eivät saa mennä agilityn yli, sillä agilityn täytyy olla ykkösprioriteetti!)
Aina jotain voi myös olla loma. Loma maalla, kaikkialle on pitkä matka. Ei treenata, ei kisata. (Paitsi että oikea agilitaaja viettää lomansa agilitya tehden, mieluiten matkustaen ympäriinsä kisojen perässä.)
Aina jotain on myös nyt iso kynnys. Kun ei kisaa, ei kohta haluakkaan kisata, ei uskalla kisata, odotukset ovat liian korkealla ja pitäisi kisata eli kisoista uhkaa tulla nurkan takana vaaniva mörkö, sillä kisoissa kuuluu myös pärjätä. Koska koulutan/valmennan työkseni, koska on hyvä koira ja koska vaan pitää. (Tekosyitä, sanoo oikea agilitaaja. Kallonkutistajalla mars.)
Aina jotain on myös just ne liian isot tulos odotukset, lukuisat vitoset ja virheet syövät. (Kisaa enemmän, siitä sillä selvitään. Paljon startteja, enemmän nollia, paremmat luvut.)


Jos ja kun joskus sinne kisoihin saakka pääsen, niin siellä on oikeasti kivaa. Viimeksi kilpailin kamalassa flunssa Lägillä pari starttia lokakuussa, 5 ja tahallinen hylly turhan vauhdikkaasta keinusta. Sitä ennen syyskuussa 8 starttia (vau!), 3x0, 3x5vp, 1x10vp, 1xhyl. Piti ihan tarkistaa.
(42 starttia eli 14 kilpailua v.-16, joista 8x5vp, 9x0vp (7x1. tai 2.sija), 18xhyl (en muista tahallisten määrää) ja sitten loput jotain muuta. Ei kummoiset %. Eli tuollakin starttimäärällä voisi olla vaikka missä jos lehmät lentäisi ja auringon pilkut osuisivat oikeaan suhteeseen kuun kiertoon ;) )

Jos yrittäisi, eikä vaan yrittäisi vaan toteuttaisi, saada meidät kisaamaan vuonna 2017 edes pari kertaa kuussa. Paitsi lomalla. Voltti ei ymmärrä saako se kisata vai ei, mutta kyllähän se kai siitä tykkää.
Muutama viikko aikaa selättää kisamörkö!

Janitalla

Maanantaina olimme Voltin ja Notten kanssa Janitalla, teemana laukanvaihdot radalla.

Voltin kanssa se oli aikalailla pala kakkua, hyvin osaa vaihtaa ahtaissakin väleissä. Muutamaa kohtaa kokeilimme erilailla ja lopuksi rata vielä nollana läpi. Tuntui helpolta.

Notte on iloinen ja tekevä, mutta siitä puuttuu se viimeinen vauhti. Tai toiseksi viimeinen. Menee ja tekee, mutta vähän silleen sunnuntai hölkällä. Silti olin kokoajan myöhässä :D
Varmistelen ja en aluksi uskonut, että tekee ja menee se. Meni ja teki ihan hienosti, hyvin sivuirtoaa ja tekee kaukaakin.
Treeniin takaakiertojen jälkeen hyppy, se on tultava ilman isompaa ohjausta. Päällejuoksussa kun putki oli takana, sinne meni pieni mustiainen. Saksalaisessa kun hyppy oli hiukan vino, niin eipä tullut ei. Näitä vahvistimme ja täytyy vahvistaa lisää. Voltti kun tekee ne automaattisesti, ei Notte ihan vielä yllä samaan, jos koskaan.
Mutta pujottelu loppuun vaikka irtosin (ohjureita), kääntyi hyvin, saimme siistit laukanvaihdot ja paljon muuta hyvää.

Oli kivaa, niin kivaa että iski mahdoton päänsärky. Tosin se oli jo edellisen yön kummitellut, mutta buranan voimalla menin kun päätin, että nyt on pakko päästä!
Kotimatkalla oksensin jo pariin otteeseen ja Lohjan kohdalla mietin pystynkö edes ajamaan enää kotiin kun kipu oli niiin valtava.
Pääsin taas coctailiin, ilta menikin harakoille. Helkatin migreeni, onneksi kohtauksia on todella harvoin! Edellinen kunnollinen melkein 1,5v. sitten.

Kasvattipäivä

Viikonloppuna näin pitkästä aikaa Voltin ja Tuurin jälkikasvusta osan, Let ja Dew sekä Trip oli tullut ilahduttamaan kasvattajaa jo lauantaina. Vitoa, Tripiä ja Siraa näen useammin, tosin Sira viettää aktiivista kotikoiran elämää ilman kisatavoitteita ainakin toistaiseksi.

Sunnuntaina oli kasvattipäivä ja sinne tulikin kaikki ensimmäisestä pentueesta eli Voltin lisäksi Pyry, Vip ja Pirkko. Ihanat ihme neloset ovat edelleen upeita ja nopeita!
Toisesta vain Di, tosin eihän jäljellä olekaan kuin Whoopy sen lisäksi kun Prim valitettavasti menehtyi kesällä (kokoajan FB laittelee muistoja ja 99% Primin kuvia :o( Edelleen en pysty jakamaan niitä, kamalan paha mieli tulee). Anu joutui töihin eli vaikea sieltä on tulla treenaamaan, ihmeellisiä nuo työnantajat.
Kolmannesta, eli Tuurin ja Voltin pentueesta, paikalla oli Dew Kuopista saakka, Let Nokialta ja Vito sekä tietysti Trip. Siran kotiväki oli töissä ja Spocin "jumissa" vauvan kanssa Oulussa.
Mukana oli myös Tuuri, Pirkon poika Ori, Katin ja Mian toiset koirat ja vääränrotuinen Notte.

Kivaa oli, kamalasti en ehtinyt seurustella vasta kun yhteisellä myöhäisellä lounaalla. Kuvailin koirien menoa hiukan ja ehkä yritin joitakin vähän auttaakin. Sain koottua videopätkän, Volttia siinä ei näy (kun itseään on paha kuvata) ja syystä tai toisesta ei myöskään Vipiä (en tajua, luulin kuvanneeni!). Mukana on tietyst myös Tuuri ja Ori, onhan ne sukua.
Sari kuvasi salaa vähän Nottea, kiva yllätys, kiitos! Mutten lisännyt sitä siihen.

Puolueettoman puolueellisesti sanottuna onhan ne kaikki vaan aika makeita! Ihania ihmisiä, rentoa oloa ja pätevää treenaamista!

Pätkä treeneistä (linkki alla olevaan videoon).

Perus päivä

Aikalailla arkipäivät toistavat itseään, samat jutut vähän erilaisilla painotuksilla ja ajankäytöllä.
Mutta tässä peruspäivä, nyt tiistai.

My Day

Herätys klo 7, lapsen herätyskello soi sinnikkäästi. Itse ei poika siihen herännyt... Mutta ylös, koirat pihalle, kahvia ja pojan vienti kouluun kahdeksaksi.

Klo 8.15-9.30 aamukahvilla tietokoneen ääressä. Lauantain radan tekoa, ryhmien tarkistamista, viesteihin vastaamista yms.
Keittiön siivoilua eli astiat koneeseen.

Klo 9.30-10.15 Koirat lenkillä metsässä.

Klo 10.30-13.30 tallilla. Oli koulutunti ja normaalia puuhastelua hevosen kanssa. Vastailen viesteihin puhelimella. Soitan kotimatkalla äidille.

Klo 14 kotona, kävin pikaisesti kaupan kautta hakemassa leipää ja maitoa.

Klo 14-15 koneen ääressä samaa kuin aamulla, tietysti myös sometusta. Samalla söin pari palaa leipää ja join teetä.

Klo 15-15.30 torkut, viime yönä tuli nukuttua noin 6h ja se ei vaan riitä!

Suihkuun, kahvia, koirat pihalle, ratojen tulostusta, tietokoneella. Illan ruoka uuniin muulle perheelle.

Klo 16.40 koirat autoon ja Lägi Areenalle.

Klo 17-23 kouluttamista, välissä koirat nopeasti pissalle. Onneksi on webasto ja takit.

Klo 23- koirien ulkoilutus, Voltin pikatreenit

klo 23.50 kotona, pala leipää ja mehua. Koirille ruokaa. Ei nukuta.
Katson Emmerdalen iPadilta, uni tulee ehkä lähempänä yhtä.