Treeni, joka oli rytmillisesti hiukan haastava meille aluksi. En saanut siitä rytmistä kiinni millään ja Voltti huiteli jossain kilsojen päässä. Ärsytys nousi heti ja sitten harmitti kun ärsytti.
Hetken keskittymisen jälkeen saatiinkin oikein hyvää pätkää ja onnistunutta ohjausta. 19-20 estettä puhtaasti ja oikeastaan hyvin sinnepäin. Sitten oli taas vaikeaa... ihan vaan kovaa ja piti rytmittää, kääntää ja ohjata. Sitäs itten vähän hinkattiin ja lopulta kahdella eritavalla saatiin onnistumaan.
Silti se lievä harmitus jäi päälle. En tiedä miksi, ehkä osaksi kun ei vaan jotenkin edetä. Junnataan paikallaan.

Tänään kun miettii, niin paljon onnistumisia ja sitten myös oikein loistavia käännöksiä. Nopeita kontakteja. Hyviä pujotteluja kulmineen. Nyt vaan ratatreeniä myös ja ajatusta&asennetta mukaan.
Lopuksi ihan vain vähän rytmityksellä käännöksiä, puomin hakemista ikävästä kulmasta, valsseja.

Tokoiltu hiukan kotosalla ja parkkiksella. Eipä pahempaa sanomista, meneehän se ihan mukavasti.

sitä sun tätä - osa ääretön

Koska ärsytti enemmän ja vähemmän olematon treenimahdollisuus tähän aikaan vuodesta, niin varasin sitten lisätreeniaikaa. Kukas sitä minua treeneihin repisi tai mahdollisuuksia antaisi ellen minä itse :o)
Nyt vaan katsotaan kuinka suuri motivaatio on maanantai aamuisia heräillä treenaamaan! Mutta en voi ainakaan valittaa ettei olisi mahdollisuutta. Teen sitten aksaa tai tokoa, vaikka raahaan koko perheen koiralauman sinne!

Kiva on laumaa myös omistaa... Ruuti rukka oli eilen kipeä. Oksensi ja ripuloi reippaasti. Syykin selvisi, oksensi luun kappaleita :/ Ilmeisesti niillä on jemma-nimisessä paikassa ollut vielä peuranluun jämiä vaikka luulin ne jo siivonneeni pois kaikki. Onneksi oli jo illalla ihan kunnossa, vähän väsynyt vain. Annoin iltaruokana vain purkkiruokaa ja Inupektiä. Ei ollut yöllä enää oksentanut eikä ripuloinut. Aamulla meni jo tuhatta ja sataa häntä pystyssä.

Pinteli on kyllä ihan tajuttoman läheisriippuvainen kissa. Se on kyllä oikea kiusankappale öisin kun on ihan pakko tunkea ihan kiinni. Joko peiton alle kerälle kainaloon tai kaulan mutkaan (jolloin hengittäminen vaikeutuu olennaisesti). Mieluiten vatsan tai selän päälle, mutta siitä saa aina hatkat vaikkei paljoa painakkaan. Lisäksi se on keksinyt tavan puskea tajuttoman kovaa sillä pienellä nuppineulapäällään ellei asiat ole mieleisesti. Ja välillä ne eivät ole monta kertaa yössä.
Tuohon lisätään öiseen aikaan aktivoituvat bengalit, jotka eivät ihan varmaksi tiedä haluavatko maata sängyssä (yleensä eivät muuten kuin toisten kiusaksi käyvät ja kiroilevat), hyppiä ovia vasten, aiheuttaa yleisen sekasorron vai etsiytyä vaatehuoneen hyllylle pudottamaan tavaroita alas. Läski Hippo, joka tulee nukkumaan minun jalkoihin. Plus Voltti, joka haluaa nukkua ihan kiinni pää tyynyllä. Viuhka onneksi nukkuu aina jaloissa tai jopa sohvalla. Ruutikaan ei viihdy sängyssä vaan ihan omassa pedissä.
Sitten Juha ihmettelee kuinka en suostu pitämään Maliinaa irti öisin (nukkuu siis takkahuoneessa ovi kiinni). Puuttuiskin se rapsraps ees taas kävelevä koira...
Josta siihen, että valitin yksi päivä sen eestaas kävelystä. Yritin katsoa telkkaria ja koira kävelee. Sohvalle, siinä 2s. Alas sohvalta, rapsraps minun edestä keittiöön. Keittiöstä takaisin siihen sohvalle 2 sekunniksi. Alas sohvalta, kiertää olkkarin pöydän ja takas sohvalle. 2s. päästä keittiöön, pöydän ympäri ja takas sohvalle. Juha komentaa sen siihen olemaan. Kestää ehkä 10s. ja taas sama. Argh.
Juha ihmetteli, että mitä se haittaa jos ja kun kävelee? Ehkä minun hermot eivät ole ihan kunnossa, mutta se haittaa kun yritän kerrankin keskittyä elokuvaan, jonka oikeasti haluaisin katsoa alusta loppuun ilman jatkuvaa keskeytystä. Lopputulos oli se, että ekaksi minä komennan sen paikalleen (älä puhu sille niin rumasti). Pysyy ehkä 5min rauhassa ja sitten lentää ulos elokuvan ajaksi. (Kyllä sun koirat saisi olla sisällä! No joo niin saavat, koska NE makaa rauhassa paikallaan nukkuen.)
Tosin kostihan se Maliina mun ilkeilyn. Lenkillä läksi jonkun pupun perään. Katso vielä minua kun karjasin sen takas. Sen verran piti olla tuhma, että kävi pusikossa ja tuli sitten kyllä heti takas.
Viuhka on vähän poliisia, kävi sanomassa Maliinalle, että prkleen ääliö kun noin teet. Onneksi aika nätisti kuitenkin.
Riepu on niin jotenkin seesteinen. Riepu ja seesteinen ei ehkä sovi samaan lauseeseen, mutta näin se vaan on. On aika hyväkuntoisen oloinen nyt taas kun saatiin lääkitys kohilleen, pulskahan se on. Mutta lenkkeilee iloisena, syö hyvin (millos ei olis...), tyytyväisen oloinen kaikenkaikkiaan. Luulin jo tässä, että joudun miettimään sen päästämistä pilvien päälle, mutta nyt taas tekee erittäin selväksi sen, ettei Riepun aika ole vielä. Onneksi!

Plääh

Ärsyttää kun ei saa treenattua. Ainakaan tarpeeksi. Ärsyttää kun ei ole aikaa. Ärsyttää paikallaan junnaaminen, ainainen märkä kuraisuus ja tyhmä syksy.

Kisattiin su. Tyhmä minä. Hidas minä. Huono minä.
Että silleen.

Treenattiin ma Jaakon opissa. Huono minä. Keskittymiskyvytön minä. Väärin ajatteleva minä.

Onneksi huomiseksi luvattu lunta ja pakkasta. Tulis vaikka metri ja pakkasta sellaset -35. Vois vetää peiton korville, hautautua lämpimien lemmikkien viereen ja nukkua valoseen aikaan.

tokotusta

Christan opissa tokoa. Kisamaisesti liikkeet läpi.
Ensiksi naritus osasto. Voi että kuinka n.5,5h yöunilla ei enää tälläinen keski-ikää lähestyvä täti ihminen pärjää. Haukotus. Ja näköjään ei myöskään tuollainen teini-ikäinen bordercolliekaan pärjää. Nukutus. Voltti oli tasan sitämieltä, että sänky oli paras paikka vielä aamusella.
Kun nyt muistaisi kaiken...

Mutta Veikkolan hallille mars.
Paikallaolot. Minä en tainnut kuunnella kunnolla, luulin istumisen olevan ekaksi. Valmistelin siihen ja olikin maassa. No ei se haitannut, kai.
Maahan reippaasti. Oli nuuskutellut hiukan, laski pään alas. Ikinä en tiedä tehneen sitä. Takaisin tullessa sen ilme muuttuu inhaksi, syy? Mutta ok muuten, paneudutaan tohon ilmeeseen. Hypähti sivulle tulon.
Istumisessa sitten valmistelin liikaa. Sanomista. Mutta istui hyvin.

Aloitin ekana. Tuleepa esiin kaikki hankaluudet ja vaikeudet.

Ensimmäisenä oli luoksetulo. Hyvin taas maahan. Ei ennakoinut liikkurista. Pysähtyi Volttimaisesti tips-taps seis. Maahan ok. Sivulle törmäsi rumasti.
Eli treenataan niitä pysähdyksiä, mutta joka alustalla ei voi vaatia kaikkea. Ja noi sivulle tulot siisteiksi. Ohjeita tuli ja jotain taidan muistaakin.

En muista loppujärkkää...
Mutta Z teki ihan siististi. Minä en osannut yhtä käännöstä, en ollut koskaan tehnyt noin päin Z ja väsymystilan piikkiin siis etten edes katsonut niitä tötsiä ;o) Istuminen oli ollut nopea, seis ja maahan hyvät. Pitää varoa ettei vaan ala varastaa mukaan lähtöä.

Ruutu. En valmistellut siihen nyt oikeastaan lainkaan. Merkille meni ihan ok, olisi voinut olla ripeämpi. Läksi hyvin ruutua kohden, etsi hiukan aikaa katseella ja sivusta (yöks) sisään. Sinne ok maahan ja nyt varottava ettei vaan ala varastaa. Taas sivulle tulo ohijuoksuna ja korjaus. Tähän täytyy nyt panostaa ja treenata kuntoon. Ruutuun mennessäkin oli kuulemma hiukan matalampana ja ilme ? Hassua kun se on oikeastaan sen lempiliike. Noh. Katsotaan. Merkistä tehtävä takas se superjuttu. Rikottu ja tehty siitä vähemmän merkityksellinen, se nyt kostautuu tämmöisenä.

Ohjattu nouto. Merkille taas ripeämmin ja määrätietoisemmin saisi mennä. Pysähty hyvin. Läksi oikealle oikein hyvin. Toi ok. Mutta mikäs se ois ellei olisi muttia. Saisi mennä kovempaa kapulalle. Tosin laukkaa ok, mutta vieläkin nopsemmin. Korjaa sitä kapulaa suussa sen n.4m ennen. Syytä arvaillaan vaan. Tuo kuitenkin hyvin. Kokeillaan yhtä korjausjuttua.

Metallinouto. Se kapula muuten lentää hyvin ja vielä liukaa saman matkan matolla. Voltti läksi oikein hyvin, pysähty siihen missä se kapula yleensä on. Meni sitten hakemaan ja toi ripeästi. Mutta siinä on se mietiskely tauko, ei saa olla. Tätä tehtiin sitten uudella palkkaustyylillä, katsotaan jos auttaisi. Lupaavan näköinen oli ainakin alku.

Tunnari. Oikein hyvä. Mutta korjasi kerran suussa ennen sivulle tuloa. Kuulemma sen keskittyminen oli hetkeksi herpaantunut.

Kaukokäskyt. Syystä tai toisesta seisomisesta istumaan ei onnistunut. Meni maahan. Plääh. Muuten kohtuu kauniit vaihdot. Erikseen näytin vielä sen seiso-istu, oli ok. Mutta etupainotteinen ja varottava sitä ettei ala hipsiä.

Seuraaminen. Aika kiva, kuulemma oikein siistiä koiralta. Oma _pää_. Selvä, pää pystyyn.

Asenne pysyi kohtuullisen kivana kokoajan. Teki, tosin hiukan puoliunessa. Tosin myöhemmin oli sitä mieltä, että nyt voitas alkaa hommiin kun oli ottanut tirsat autossa ;o)

Oliko siinä kaikki?
Kuitenkin pikkujuttuja (?) paljon tai ainakin runsaan puoleisesti. Mutta ohjeita ja ajatuksia. Nyt vaan toteuttamista vaille huippis tokokoira ;o)

aksaa, mitäs muuta

Päästiinhän me treenaamaankin :)
Pasilla treeni, aika hankalahkon tuntuinen alkuun tutustuessa. Mutta lopulta ei se ollutkaan, yhtä pätkää tuli tahkottua kauemmin kun en meinannut ehtiä hyvin päällejuoksuun (rima) ja en tykännyt viskileikkauksesta siinä kun en päässyt ohjaamaan seuraavaa hyppyä hyvin. Ja ei se viski onnistunutkaan kyllä. Niitä tarttee treenaa.
Alkua parilla tavalla, kumpikin ok. Kellotettiin yksi kohta, olin väärässä. Hyvä tietää se vastaisuuden varalle!
Outoa, mutta pääsen Voltin kanssa paljonkin liikkumaan edellä kun vaan menen. Joko se on hitaan oloinen tai sen kanssa uskallan lähteä tai sitten molemmat. Tai olen oppinut vähän juoksemaan. Nopeampi minusta ei ole tullut.
Leikkaustreeniä tarttis, kummasti kammoksun niitä. Outoa, sillä Riepun ja Viuhkan kanssa ne ovat varsin toimivia.
Iloa pienestä, Voltti tuli lähelle vauhdista ja ahtaasta paikasta. Pujotteli itsenäisesti loppuun. Ohjautui oikein kivasti. Kääntyikin.
Mutta tosiaan niitä leikkauksia... lupaan treenata ens kerralla.
Lopuksi puomia tai paremminkin ikävästä kulmasta lähestymistä. Laitoin pujottelun sivukepin ylösmenon viereen. Hyvin tajusi kiertää sen ja meni sitten kulmasta kuin kulmasta. Ensimmäistä kertaa opeteltiin näitä, on varmaan pakko kun kisoissa on kovin ikäviä kulmia välillä.

Että kuitenkin siis varsin onnistuneet treenit! Ihan hyvillä mielin sunnuntaina kisaamaan.

Pimeä jakso

Ei jaksaisi, ei huvittaisi oikein tehdä mitään. Kuraa, märkää ja pimeää. Tulisi lunta ja pakkasta. Piristäisi.
Tokoillut olen kaiketi nolla liiketta viime keskiviikon jälkeen. Su-ma olin kipeänä ja ei päästy omiin treeneihin. Kotonakaan ei ole viitsinyt tehdä mitään. Ehkä tänään... Perjantaina olisi Christan katselmus hallilla. Hallilla, johon minulla on vuoro ja en ole ehtinyt käydä kertaakaan. Juoksu, muuta menoa.
Eilen yritin päästä treenaamaan agilitya, en päässyt vaikka olin varannut hallin aamusta. Pääkaupunkiseudun liikenne päätti estää agilityn treenaamisen. Kolaria siellä sun täällä matkan varrella, pakko oli ajaa kotiin kiertotietä = ei pääsyä hallille.
Eli kaikki on nyt vähän niinkuin treenejä vastaankin selvästi.
Torstaina olisi omat yökukkujaistreenit agilityssa ja tosiaan pe aamuna virkeänä Veikkolassa. Jos nyt jokin ei estä niitäkin.

Eli koirat ovat saaneet tarhailla pari päivää jopa ilman lenkkejä, kiitos kipeyden ja Juhan töiden. Kyllä ne eilen sitten juoksivatkin sen edestä metsässä.

Pentusuunnitelmat junnaa paikallaan. Astuttaako vai ei astuttaa. Kuka sen kertoisi?

Kyllä tämä syksyn pimeys iskee kaikki treenihalut. Ja oikeastaan mahdollisuudetkin etenkin agilityyn on kehnommat. Nyt saa tyytyä pääaääntöisesti kerran viikossa treeniin.
Tokoa tietysti voisi treenata vaikka joka päivä ja kai sitä tuleekin jotain pientä tehtyä melkein päivittäin. Mutta suurimmaksi osaksi koko lauma on saanut tyytyä lenkkeilyyn ja löhöilyyn. Ei ne kyllä näytä pahakseen laittavan.

Torstaina sain treenata Volrin velipuoli Miion kanssa. Miio on myös 2-lk, näillä on sama isä.
Erilaiselta se tuntui, kovin erilaiselta. Ei missään tapauksessa huono, ei hidas. Vain erilainen. Minä sain sen loikkaamaan vähän turhan ylös, osa syy ehkä hallin pohja, osaksi minun ohjaus ja paljon käännöksiä. Mutta makava sitä oli viedä, kilttinä tulee kaikkeen. Putket nähdessään sen silmät aina alkoi loistaa, sinne sinne ;o)

Voltti meni ihan kivasti. Jouduin alussa sanomaan ettei saa tulla läpi ja se näkyi lievänä ylikiltteytenä ja ehkä myös vauhdittomuutena treenin läpi. Mutta ei se mitään, kiva välillä noinkin päin.

Tuli pitkästä aikaa otettua videotakin.

Voltti ja Miio

Torstain yökyöpelien iltamenot