Jatkettu leveällä kujalla = harjoiteltiin kulmia, lähetyksiä, vastaanottamista ja leikkauksia
Väliaikaraportti syksy -13: Meni miljoonaa läpi, kesti leikkaukset, aika hyvin löysi myös oikean aloituksen
Talvi -14: ei tehty pujottelua, koska nuori, ei kujalla mahdollisuutta
Lopputalvi -14: otettiin käyttöön Sporttiksen vinokepit
1. kerta hihnassa & ohjurit: vähän pomppuloikkaa, mutta hyvin tahdista kiinni
2. kerta ilman hihnaa & ohjurit alussa ja lopussa: oikein hyvin melko vinoilla kepeillä. Tosin todella fyysinen, täysiä ja päin. Kulmat melko hyvin. Menee tajuttoman kovaa.
3. kerta ilman hihnaa ja ei ohjureita: sama kuin yllä
Tauko noin 1,5kk.
Nyt siis noin maalikuun puoliväli. Pihassa kujakepit. Noin 10-15cm auki, meni kovaa ja "hulluna".
Sporttiksella vinokepit. Pomppuloikkahullukiljunta. Kepit vaan levis melkein maahan saakka, "ei haittaa jos vähän sattuu". Omistajalla meni usko ja miettiminen, että kuis nyt kun oppii vaan hulluna vetämään läpi. Ei terveellistä, ei keskity.
Kerrottiin, että hihna on keksitty. Tässä pääsi syvä huokaus. Prim olisi ehkä huokaissut kanssa jos olisi tajunnut.
Tänä aamuna siis koira hihnaan, kepit pihalla suoriksi, syvään hengitys ja mantraa "en hermostu, en hermostu, en hermostu".
Väliotos: hulluna kiljuva koira, punaisena helottava ohjaaja ja melkein rakot käsissä. Onnistuttu jäämään hihnasta kiinni keppeihin, tallomaan koiran hännälle (pitkäkarvaiset ei siis ole minua varten), törmätty aitaan, saatu hihnan käsilenkin rinkula silmään, naapurit ehkä luulee minun tappavan koiraa sen ääntelystä päätellen, turhautunut koira (joka ei tajua nyt yhtään miksi ei saa vaan juosta hulluna).
Lopputulos aamun treenistä: rakko kädessä, matala kiljuva koira, joka yrittää mennä hulluna läpi ja muutaman kerran jo jaksoi keskittyä ainakin melkein puolet kepeistä ja huomio, ettei Prim todellakaan onneksi ole kamalan herkkä tai ota nokkiinsa. Eikä kukaan naapuri kai soittanut eläinsuojeluvalvojallekaan ja vain yhdet aamulenkillä olevat jäivät katsomaan mitä ihmettä me puuhataan (tietysti tässä kohin muistin kehua Primin kovaan änneen ;o)
Koiralle tuli kaiketi kova aivohiki, ohjaajalle ihan fyysinen hiki (toppatakki oli vähän liikaa) ja nurtsissa on melkein ura pujottelun kohdalla.
Voltti oli etupihalla ja kaivautunut koppinsa takanurkkaan. Miksi lie.
(kovasti tuli ikävä sitä _ajattelevaa_ koiraa just nyt)
Operaatio jatkuu... joskus.
*Päivitys*
Jatkettiin illalla kerta vielä näki jotain. Mitä tapahtui päivän aikana? Nyt veto oli edelleen kova pujotteluun, mentiin matalana ja ei tietenkään jaksettu ihan kaikkia välejä joka kerta keskittyä, MUTTA noin 6 toistolla 3 meni oikeasti hyvin. Oho.
Videoklippi todisteena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti