Joku on käynyt salaa treenaamassa Primin kanssa. Selkeästi. Nyt ei merkkiäkään haahuilusta, flänkkäämisestä tai omin päin esteiden valkkaamisesta. Päinvastoin, katselee jopa vähän liikaa missä minä viivyn. Ottaa kieltoja jos ja kun ohjaus ei ole vimpan päälle. Joku on sanonut, että sitä saa mitä tilaa.
Eli nyt aletaan työstämään tasapainoa estehakuisuuteen, irtoamiseen ja toisaaltaan taas ohjaajan seuraamisen ja ohjauksiin tulemiseen. Eikös kuulostakin hienolta! Suunnitelman ajatus valmis, toteutus vaan puuttuu. Ehkä kohta.
Odotellessa keppejä hihnalla ok ja ilman ei jaksa ihan kokonaan vielä keskittyä. Kumma vaikutus tuolla hihnalla.
Prim teki puomin radan pätkän osana ja se muuten teki sen aika hienosti suorastaan. Perusohjauksilla toimi oikein nätisti. Muutama kerta jouduttiin hiomaan yhtä vippaus kohtaa. Mikä lie siinä nyt sitten olikaan.
Tuli kyllä tosi nätisti ohjauksiin, ei laukonut mihin sattuu yms. Rimat 35-40cm ja aika sinut on niiden kanssa.
Ihmeteltiin kimpassa vähän, että hassua kuinka vähällä treenillä noi pennelit vaan menee, tekee ja oppii. Siis sellaisella treenillä, missä on esteitä mukana. Kyllähän niitä kaikkea muuta tulee lenkilläkin tehtyä. Ohjauksia yms.
Vompatti meni ihan hienosti :) Senkin kanssa sitä vippaus kohtaa vähän säädettiin. Aika kummasti vaikuttaa tuo oma liikesuunta ja ärsyttävintä on, että joka kerta jos nappas väärän hypyn, tiesin katsoneeni sitä hyppyä. Argh.
Mutta muuten, vähän säädettiin ohjauksia ja sen sopivuuksia. Vitsi se on hieno whisky leikkauksissa! Ja ne on joskus olleen tosi hankalat meille.
Whisky leikkaus, niistot ja oikeastaan vippaus on vaan niin meidän juttu.
Mukavat treenit ja kummasti piristyi vaikka lähtiessä oli ihan puolikuollut. Nyt tosin ihan silmät kirkkaina ihmettelemässä, että nukkumaankin pitäisi mennä.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti