Jaakolla

Voltin kanssa. Halusin keskittyä ohjauksiin, oikea aikaisuuteen, liikkeelle lähtöihin ja tekniikoihin. Jaakko on ihan paras huomioimaan nämä kaikki ja laittaa minut liikkeelle.
Tuli taas esiin se minun paha tapa, patsastelu. Kun pystyn lähettämään Voltin kaukaa paikaltani melkein mihin vaan, niin jään helposti vaan tönöttämään. Ja se ruokkii sitä sen kaarrattamista ja ei ohjauksiin tulemista. Korjattiin tätä muutamaan otteeseen ja paljon paremmin meni!
Aika extreme ohjauksia harrastettiin myös. Ei joka koiralle, mutta meillä ne toimi. Siistii, vielä kun uskaltaisi oikeasti käyttää niitä. Tai ymmärtäisi käyttää.
Kaikkea ei saa kuulemma aina ottaa omaksi viaksi ja yrittää korjata omaa ohjaamista tai liikkumista. Olen tämän kuullut ennenkin, mutta on se hankala muuttaa ajatusmaailmaa "oma moka, koira kyllä menee minne näytetään". Tokihan se on myös oma moka, koulutusjuttu. Tai osalla koirista vaan on joku ominaisuus, jonka muuttamisen yritys on välillä täysin mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Noista huolimatta, olipa meillä jälleen hyvät treenit. Asioihin on kuulemma hankala puuttua, koska mennään oikeille esteille ja vieläpä kuulemma oikein hyvin. Mutta enää ei oikein hyvin riitä, ainakaan Jaakolla, vaan tarvitsee mennä erinomaisen hyvin kerta siihen on mahdollisuus.

Minä niin tarvitsen noita apusilmiä, yksin treenatessa sitä lipsuu vaan mukavuusalueelle eikä edes huomaa asioita. Nyt on taas ainakin hetkeksi ajatusmaailman muokkausta ja yritystä muistaa.