jälleen sitä sun tätä

Sunnuntain kilpailut olisi voinut jättää menemättä. Oli kuin en olisi agilitya koskaan ehkä tehnytkään.
Kamala kiire ja mitäs siitä tulee. Hutilointia, aina jäljessä ja lopulta ihan hukassa. Takaakiertoa toisensa perään pitkillä väleillä ja kovassa vauhdissa. Olen kuvitellut, ettei ne takaakierrot ole ongelma. Että nehän me osataan. Niin osataankin, muttei sitten enää osata sen jälkeistä. Tai oikeammin välejä. Tosin kosahdettiin muihin juttuihin agiradoilla, hyppiksellä sitten niihin takaakiertoihin.
Siinä en niin kamalan iloisella mielellä pohdinkin, että mikä mättää. Treenit menee pääsääntöisesti hyvin. Ellei jopa loistavasti. Laura on mitä ilmeisemmin jo aiemmin vihjaillut, että olisiko syy siinä etten treenaa tuollaisia nopeita kisaratoja, pitkillä väleillä. Janita ja Jaakko totesivat, että ongelma on vauhti. Ei todellakaan sen puute, vaan sitä tulee vielä lisää isoissa halleissa, pitkillä väleillä.
Talviaikaan itselleni ainakin on melkein sula mahdottomuus treenata kisaradan kokoisia ratoja. Hallit ovat kuitenkin aika pieni ja seinät tulee vastaan. Tottakai on upeaa, että on nykyään hallit eikä vaan hevosmaneesit. Mutta toisaaltaan, maneeseissa oli ainakin tilaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Onneksi oli sitten Janitan yksäri. Siellä oli kuin mittatilauksesta kovatempoinen rata ja paljon kohtia kisoista, jotka olivat hankalia. Hyvä mieli jäi. Kyllähän me ne osataan kuitenkin. Täytyy luottaa omaan menemiseen, koiraan ja antaa palaa. Varmistelemalla/yliohjaamalla ei kuitenkaan onnistu kuin ehkä hetkellisesti, sitten jääkin jo jälkeen ja peli on menetetty. Muistisääntö: ohjaa kauempaa kerta koira on niin pätevä, että siihen pystyy. Tuli tottakai myös kotiläksy. Mennään kovaa, koira näkee vain vääriä esteitä, pitäisi tulla lähelle vauhdista ja kääntyä pois ansoilta. Tämä ei onnistunut. Toki kohta onnistui erilailla ohjaamalla, mikä on aina hyvä kun on vaihtoehtoja!
Prmi teki myös ja se menee joitakin asioita luonnostaan kovin erilailla kuin Voltti. Ei ole pakko vääntää toisen koiran muottiin vaan antaa olla omanlaisensa joissakin asioissa. Ja yllättävää kyllä, sehän osaa aika paljon ja tätä en kyllä meinannut itsekkään uskoa, mutta onnistuttiin tekemään 3 takaakierto/päällejuoksua ongelmitta! Paljon on tekemistä, mutta ehkäpä suunta on oikea. Sen puomi <3 (mutta siellä vieraassa paikassa pysyminen häiriössä on sellainen fifty-sixty).

Torstaina molemmat tekivät vain lyhyitä esteharjoituksia. Molemmat putosivat puomilta :/ Se on edelleen liukas, tai uudestaan sanoisinko. Näyttäisi ettei kumpikaan satuttanut itseään, mutta varma ei voi olla. Iso harmitus.

Muuten koirat ovat talleilleet ja nauttineet hevosten ruokien jämien tarkastelusta ja porkkanoista. Kumma kyllä, ja hyvä, hevosten kikkareet eivät nyt maistu kun niitä olisi runsaasti tarjolla.
Hiukan pihatokoakin. Koska ei olla tehty paljoa, intoa on enemmän kuin malttia. Tai osaamista. Primillä tämä tulee esiin ääntelynä. Voltilla vaan yli-innokkaana tekemisenä.

Ja käytiin me paimentamassakin! Prim on prim ja ulkoistetaan. Koska se on ymmärtääkseni hyvinkin potentiaalinen ja mä en vaan osaa/ehdi tekemään tarpeeksi. Voltti on edistynyt hurjasti ja sai jopa kehuja ja ihmetystä miksen muka sillä paimenna. No paimennanhan minä kokoajan ;)

Nyt hipshops liikkeelle ja nokka kohti Heinolaa. Agilitykoulutus odottaa.
On kivasti ollutkin koulutuksia. Ens vuoden kevätpuolikin alkaa olla varailtuna mukavasti. Yksi tai kaksi viikonloppua vois ehkä ottaa vielä, korkeintaan.