Kuulumiset

Viime viikon torstaina autoon pakkautui mukaan Voltti, Vinkki ja Aika. Menin muutamaksi päiväksi kouluttamaan Tending leirille ja Laura haki Aikan sieltä mukaansa. Olisin kyllä voinut pitääkin.... kaksi pentua meni niin helposti ja Aika oli niin reipas, iloinen pentu.

Vinkille reissu tuli hyvään väliin ettei ihan mökkihöperöidy. Se sai tavata paljon uusia ihmisiä, koiria (sukulaisia) ja paikkoja. Opetteli kävelemään hihnassa, totutteli liikenteeseen kaupungissa ja kävimme kävelemässä tivolinkin läpi. Hiukan se alkuun ihmetteli moottoriajoneuvoja, mutta tottui nopeasti eikä enää parin päivän päästä reagoinut niihin lainkaan. Tivolissa siitä oli lähinnä hurjan hauskaa, paljon ääniä ja ihmisiä.
Voltti oli hyvä olla mukana, se ei reagoi eikä välitä. On sosiaalinen ja avoin. Hyvä roolimalli siis.
Yövyimme kaupungissa äidin asunnossa ja sekin tuli nyt totuteltua. Tai ei siinä kyllä ollut mitään ihmeellistä.
Muuten olemme tehneet pupsijuttuja eli lähinnä vain leikitty. Luoksetuloa muutaman kerran tehty, se on kuitenkin koira ehkä tärkeimpiä osaamisalueita. Istumista vähän ja jotain sellaista. Kunhan puuhailtu.

Volttikin on päässyt hiukan tekemään agilitya leirillä. Painotus sanalla hiukan. Muutama hyppy, kerran pujottelua ja parit putket. Hiljaa on hyvä aloittaa.
Ollaan me mielenvirkistykseksi tokoiltu vähän, into korvaa huolellisuuden. Mutta kun ei ole aikomustakaan enää kisata niin ei sen niin väliä!

Nottehan jäi reissun ajaksi maalle, tuttujen ihmisten kanssa. Juha ja Maliina oli vuorokauden, tytär kokoajan ja minun äitini. Ei ollut mennyt kovin hyvin. Se oli panikoitunut, alkanut pelätä minun äitiä hirveästi, ei uskaltanut ulkona tehdä tarpeitaan ja teki siis sisälle nurkkiin.... Tämä jatkui koko ajan, muut olivat jo ihan helisemässä ja lopulta kun sen tilaa oli rajattu, rauhoittui se hiukan. Onneksi söi kokoajan.
Kun ajoin pihaan, Notte muuttui heti takaisin entisekseen eikä edes minun äitini enää ollut pelottava. Joko sillä oli valtava eroahdistus minuun tai Volttiin tai molempiin.
Olen ihan ymmälläni, sillä tiedän sen olevan ihmisarka, mutta näin iso reaktio? Ikäväkyllä arkuus tuntuu pahenevan, se ei vaan meinaa päästä yli uusista ihmisistä. Jotkut minun kaverini ovat aina sen mielestä tosi jees, mutta osa taas kun vaan vaihtaa talossa/pihassa paikkaa, alkaa kiljunta.
Koira rukka :( Olen aika neuvoton. Se on ihan kiva kotikoira, iloinen ja mukava kunhan ei tapahdu mitään ylimääräistä tai ei tarvitse kohdata vieraita.

Mutta tälläistä, nyt olisi vielä muutama viikko lomaa ennen syksyä. Voisi vaikka edes pariksi päivää tulla ne lomakelitkin.