Muotiurokset

Tai mitä lie, paljon käytettyjä uroksia. Ne ovat sekä huono että hyvä juttu. Yleensä löytyy hyvä syy käyttää jotain urosta/linjaa paljon, ominaisuudet ovat enemmän kuin haluttuja. Plus kun uroksella on useita jälkeläisiä eri linjaisten narttujen kanssa, niin jos uroksessa on joku vahva heikkous, jota vahvasti jättää, niin se tulee läpi. Ja toisinpäin tietysti kanssa.
Miksi puhutaan usein uroksesta jalostusvalinnoissa? Tai että sen ja sen uroksen jälkeläiset menestyy niin ja näin. No ehkä vaikka siksi, että uros pystyy jättämään lukuisia jälkeläisiä enemmän kuin narttu. Kuitenkin itselleni on aina ollut hyvin tärkeää hyvä, vahva narttulinja.
Narttu vaikuttaa jälkeläisiinsä geneettisesti ihan yhtä paljon kuin uros. Plus narttu "kasvattaa" ne jälkeläisensä eli hyvä emo on aina kullan arvoinen senkin suhteen. Chihujen kanssa huomasin, että yleensä loistavat emot jättivät loistavia emoja jatkoonkin.

Viuhka on kaiken alku. Englannintuonti, joka on emona ollut mutkaton ja hyvä kaitsija pennuilleen. Antanut hyvää esimerkkiä pennuille miten milloinkin käyttäydytään. Hoitanut ne esimerkillisesti, kuitenkaan olematta ylisuojeleva tai hössöttävä emo. Viuhka on myös aina ollut todella terve koira, luonteeltaan rauhallinen ja tehdessä todella nopea. Vahvat paimen ominaisuudet (onkohan tuo nyt oikein muotoiltu). Viuhka on ollut nyt useamman vuoden tuttavani liikuttajana ja para-agilitykoirana.
Viuhkan isä on todella paljon käytetty Cemig Roy (Aled Owen's Roy, Int. & World Champion paimennuksessa), jonka isä on myös paljon käytetty ja samat tittelit omaava Llangwm Bob. Vahvoja paimenkoiria. Viuhkan emän isä on myös paljon käytetty Astra Tweed, joka löytyy monen nyt paljon käytetyn "muotiuroksen" takaa, mm. RISING SUN DARK RAIDER'in isoisä se on myös.
Viuhkalla on kaksi pentuetta.

Ensimmäiseen urokseksi valikoitui Kroatiasta MAWLCH TIP, jonka isä on erittäin laajalti käytetty agilitykoira FETCH GRANTING PLEASURE. Tip mielytti joka tavalla, pääsin tapaamaan sen & laajan otannan sukulaisia isästä emään, puolisisaruksiin, serkkuihin, täteihin  ja ensimmäisen pentueen pentuun ennen lopullista valintaani. Silloin Tip'illä ei ollut juurikaan jälkeläisiä, olisiko ollut vasta yksi syntynyt pentue. Myöhemminhän sitä sitten käytettiin Suomessa vielä neljä kertaa muille nartuille.
Viuhkan ja Tipin pentueessa on neljä pentua, kaksi urosta ja kaksi narttua. Kaikki ovat isolla moottorilla ja hyvällä luonteella varustettuja monitoimikoiria, jotka ovat olleet myös perusterveitä. Muutamia ikäviä loukkaantumisia on ollut, mutta niille ei tekevän koiran kanssa oikein voi mitään.
Tästä pentueesta minulle jäi Voltti.

Toiseksi urokseksi valitsin Anja Lehtiön silloin nuoren KEMI RHYS'in, jonka olin nähnyt pienestä saakka. Sen isä on MIRK KEMI. Pääosin paimenena tyskentelevä, vahva ja nopea koira. Silloin viel Rhyllä ei ollut yhtään pentuetta syntynyt.
Tuli kolme narttupentua ja niistä Prim valitettavasti jouduttiin lopettamaan onnettomuuden seurauksena pari vuotiaana :o( Primistä olisi ollut tarkoitus saada yksi pentue jatkoon. Jäljellä on agilitykentillä kiitävät Whoopy ja Di, molemmat hienoja, nopeita ja terveitä narttuja.

Voltti on kiva koira. Omastaan pitää tykätä ja osaksihan sitä vaalenpunaisten lasien läpi katselee. Huonona puolena on hiukan liikaa pehmeyttä, mutta toisaaltaan se on helpottanut kouluttamista todella paljon. Helposti tuli TVA titteli ja agilityssa se on AVA & H-AVA. BH koe meni heittämällä läpi ja treenattu sen kanssa on hiukan jälkeä & hakuakin (ohjaajan aikapula voitti lajien aktiivisen harrastamisen) ja Voltti myös paimentaa kohtuullisesti.
Voltti on ollut todella terve, kerran on telonut jalkansa metsässä rymytessään.

Voltti astutettiin miellyttävällä, vahvalla FI AVA NEVER NEVER LAND U'DARE DEVIL'illä eli Tuurilla. Myös uros, jonka olen nähnyt pennusta saakka ja miellyttänyt kovasti hyvin mutkattomalla luonteellaan. Tuurihan on sekalinjainen uros, jonka isä on muotiurosten muotiuros Fetchin lisäksi eli RISING SUN DARK RAIDER. Raideriakin seurailin jo nuoresta saakka mutten pystynyt käyttämään Viuhkalle liian läheisen sukulaisuuden takia. Volttiin sitten uskalsin laittaa Raiderin pojan yhteen, Astra Tweed jää tarpeeksi kauas molemmilla sukutaulussa (sukusiitoskerroin 0,78%).
Tästä syntyi kuusi elohiirtä, valtavan suurella moottorilla varustettua pentua. Kuitenkin nämäkin pystyvät rauhoittumaan ja keskittymään tehdessä, tosin jokusen kanssa on siihen jouduttu panostamaan hiukan enemmän. Luustoltaan ei ihan sitä mitä olisi toivonut (2x C/C lonkkaa Liman lausui ja yksi LTV 3), mutta ei edelleenkään yhtään OCD tapausta. Pennut ovat just näillä näppäimillä 2 vuotiaita ja olleet kyllä nämäkin terveitä lukuunottamatta mm. lelun syömisestä aiheutunutta operaatiota ja rymytessä tapahtunutta onnettomuutta. Näistä sijoitin yhden nartun, mutta sitä ei todennäköisesti ikinä tulla käyttämään jalostukseen (pieni koko ja C/C lonkat).

Mietin ja harkitsin Voltin astuttamista kuitenkin toisen kerran. Olin jo alusta saakka halunnut pennun Ässästä ( FI KVA FI TVA FI VPVA FI AVA-H FI AVA DK TVA TSM-11 M-14 M-15 TENDING HOTSPUR). Ässän isähän on todella paljon käytetty GK VALLH PR ERYRI ROI ja emänisä SE TVA TONEDO'S BLACK FLASH.
Ässässä on paljon sellaista, mistä todella pidän ja arvostan. Lisäksi sillä ei ole kuin kaksi pentuetta (tiettävästi kaikki ovat terveitä) ja itse se ei ole enää mitään nuori uros, silti menee ja tekee samaan tahtiin kuin nuoremmatkin. Ellei paljon paremmin...
Eli nyt sitten Voltilla ja Ässällä on kuusi pontevan reipasta pentua, joista vain kristallipallon avulla tiedettäisi mitän elämä niiden eteen tuo.

Nyt on tullut jo toiveita, että voisinko teettää vielä yhden pentueen Voltilla. Ikä taitaa tulla vastaan, se täyttää jo 7 vuotta jouluna. Tosin se on maailman paras emo joka tavalla, synnytyksestä pentujen kaitsimiseen. Eli ikinä en sano ei, mutta jos nyt pysyy terveenä ja kunnossa, niin sillä olisi kuitenkin vielä pari aktiiviharrastus vuotta jäljellä...

Kaikkien valintojen ensimmäinen prioriteetti on ollut uros itse ja se, että se miellyttää itseäni niin paljon, että olen valmis ottamaan siitä pennun niin harrastuksiin kuin jalostusta ajatellen. Sitten tutkitaan sukutaulua ja puntaroin riskit. Useimmiten vielä olen ottanut kuuman linjan milloin minnekin päin maailmaan ja kysellyt sen minkä irti olen saanut.
Mahdollisemman rehellisesti kerron taustoista kaiken minkä vaan tiedän. Samalla yritän pitää peukut pystyssä ja kiillottaa kristallipalloa.... Usein tuntuu, että lopulta kuitenkin on ollut aivan liian hyvä tuuri näiden pentujen kanssa. Niin terveyden kuin luonteiden osalta sekä kotien. Yhden olen hakenut takaisin heti parin päivän päästä, muutenhan omistajat ovat olleet niin tyytyväisiä koiriinsa. Tai ainakaan eivät ole takaisin niitä tuoneet.

Muotiuroksia kaikkien käyttämieni koirien takaa tulee. Vai voiko niitä bordercollien kohdalla kutsua muotiuroksiksi? Vai vain paljon käytetyiksi?
Yksikään linja ei ole täysin terve bc vitsauksien osalta. Ei narttulinjani eikä käyttämäni urokset. Ei vaikka alkuun niin ajattelin, mutta kyllähän vaan on totuus iskenyt ja ei voi enää luulla kasvattavansa vain ns. puhtailla linjoilla.