Onnea 2 veet ja maalla on mukavaa

Ensimmäiseksi, Voltin ensimmäiset pennut Tuurin kanssa täyttivät jo kaksi vuotta! Hurjaa kuinka aika rientää. Ovat hienoja nuoria koiria, tekeviä ja vauhdikkaita. Osa on jo korkannut agilityssa kisauransa, osa vielä vähän treenaa lisää. Sira hoitaa hienosti kotikoiran ja lapsenvahdin virkaa.
Kovin olen ylpeä näistä kaksi vuotiaista! Toivottavasti nuo kaksi kuukautiset seuraavat isosisarustensa tassun jäljissä kukin omissa lajeissaan.


Ja kyllä maalla on vaan mukavaa. Ovesta koirat ulos ja siellä ne lenkittävät itse itsensä. Noin niin kuin teoriassa, käytännössä emme koskaan jätä koiria yksin pihalle. Mutta silti on helpompaa kuin kotosalla, remmejä ei tarvita ja lenkkimaastoa riittää. Ei tarvitse kulkea päivittäin samoja polkuja ja teitä, voi mennä poluttomaan metsään, polulliseen metsään, tietä pitkin, suolle, järven rantaan. Ns. hyötyliikuntaa tulee myös kun koirat kulkevat ulkona kokoajan mukana ja liikkuvat aikalailla enemmän kuin ihmiset.

On myös enemmän aikaa puuhailla kaikenlaista, pieniä juttuja kaikkien koirien kanssa. Voltti on päässyt vähän verestämään tokoilua ja jälkeä, Notte vain temputtamista ja pupsin kanssa nyt on vaan kiva puuhailla kaikenlaista siinä ruoan ja leikin ohessa.
Vinkki on tekevä ja varsin fiksu, nopeasti yrittää päätellä mistä palkka (=ruoka) tuleekaan. Varsinaisesti sitä ei kouluteta tosissaan mihinkään nyt, tehdään vaan oppimisen oppimista ja ihmisen kanssa tekemisen riemua. Siinä sivussa oppii sitten hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä juttuja.
Kaikki ovat olleet nyt mukana tallillakin eli autokyytiä saavat enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin kaikki matkustavatkin, nukkuvat rauhallisina.
Tallilla otan vain Voltin ja Vinkin mukaan tutustumaan kaikkeen uuteen. Ikäväkyllä Notte ei pääse mukaan kuin yksin ettei anna väärää käyttäytymismallia Vinkille.
Notte kiljuu paniikkihaukkua kun joku lähestyy ja pentu reagoi. Voltti onneksi on ihan tyyni ja Vinkki rauhoittuu nopeasti kun huomaa ettei kuolo korjannutkaan.
Tämä sama on meillä mökillä, Notte haukkuu ja kiljuu & menee karkuun, Vinkki pakenee mukana häntä koipien välissä tietämättä mitä ihmettä nyt tapahtuu. Nopeasti onneksi tulee katsomaan ja toteamaan ettei maailma kaadukkaan. Olen pari kertaa vienyt Notten ennen vieraiden tuloa sisälle pois huutamasta ja silloin Vinkki menee heti innoissaan häntä heiluen vieraiden luo.
Tietysti aina ei voi ennakoida noita tilanteita enkä haluaisi Vinkin oppivan tuota tapaa. Mallioppiminen.... onneksi on Voltti näyttämässä hyvää esimerkkiä.

Notte on ihana lemmikki ja omalla porukalla tosi kiva koira. Muu elämä on sille hiukan hankalaa ja epämukavaa. Nyt myös Sagin mittaus ruljanssien myötä epäilen syvästi että se tulee mitatuksi mediksi. Se on rajoilla ja on mikä on, mutta tietysti hyppykorkeudet ovat sitten aika paljon isompia. Tosin ei sen hyppäämisessä ole ongelmaa ja rengas pysyy samana eli ehkei sen agilityn tekeminen siihen lopu.
Toinen asia on, että saanko koskaan sitä tarpeeksi rohkeaksi suorittamaan rataa vieraassa paikassa vierailla ihmisillä.... sääli sikäli, että sehän ei pelkää keinua, puomia, pintoja yms. lainkaan. Vain ihmisiä.
Täytyy miettiä onko edes siedättämisen yrittäminen koiralle liian stressaavaa.

Pennut ovat kotiutuneet hyvin ja pääosin ihania uutisia tulee kokoajan! Tosin Ranella on ollut hiukan enemmän varautuneisuutta kuin muilla, mutta oikealla vahvistamisella varmasti tulee itsevarma pieni beecee.
Muut ovat ilmeisen (yli)reippaita, ovat käyneet katsomassa isoa maailmaan vaikka missä. Aika on päässyt jo Särkänniemeenkin.