Kun metsään haluat mennä nyt...

Ajan kanssa, rauhaksiin. Metsäilyä yli vaaran, pitkin metsän reunaa, poiketen sinne syvälle vihreään. Korkealta näkee kauas. Siellä siintää järvi, metsät eri sävyissä. On tummaa vihreää, kirkasta keltaista, ruskean sävyt, kaukana taittaa jo harmahtavaan siniseen. Kesällä ei näe niin pitkälle, syksyllä on riisutumpaa.

Yli puron, suon reunaan. On aikaa katsella. Ihmetellä ja ihastella. Syksyn tuoksu, tuulen suhina melkein alastomissa koivuissa. Kuuset eivät taivu vaikka vieressä taimikko kumartaa välillä melkein maahan. 

Aurinko tekee omia taideteoksia, valoshowta, pilkistäessä puiden oksien välistä. 

Ei ne kilsat vaan se matka. Ei me montaa kuljettu vaikka aikaa menikin. Hetken olimme jo hiukan eksyksissä, mutta vain hetken. 

Jos lähtee seuraamaan vihreää polkua...

Ja sukeltaa kannon kolosta...

Voi löytää pikkuväen lounaan...

Ihailla täydellistä joulukuusta

Ylittää esteitä

Miettiä minne tie vie vai onko se edes tie

Seisoa isolla kivellä ja Suunnitella reittiä tuon yli ja kohti aurinkoa, yli metsäisen kukkulan ja läpi suon.

Miettiä onko joku esi-äiti raapustanut marjareissulla kiven kylkeen tikku-ukon vai onko sattumalta kuvio sitä muistuttavaa

Sammalikkokin voi näyttää hobittien valtakunnalta.

Lopuksi totaalisen tylsä ja pakollinen koirakuva ;) 

Lindan kamerassa on hienoja kuvia, jos joskus saisi laitettua koneelle.