Edelleen, miksi muka monesti luulen äänen käytön korvaavan järkevän ohjaamisen? No entäs jos luonnostaan vaan tulee sitä ääntä mukaan ohjaamiseen? Luento siitäkin, että ihminen voi muuttaa itseään. Koira ei. Lyhyesti ja tiivistetysti siis.
Mutta kun... on myrkkyä. Ai Voltti muka kiltti? Milloin muka agilityssa? On se, se vaan aina joskus haluaa mennä vähän kovempaa kuin on tarkoitus ja näyttää kuinka pitkälle pieni koira voi ponnistaa.
Jaa ei vastakättä jarruihin. Selvä. Muistanko kuinka kauan? Noin ehkä kaksi toistoa.
Talven mittaan paljon nolla treeniä. Kun kuulemma kaikki muu osataan (paitsi se käännös ei vastakädellä). Päästiin ihan hyvinkin (positiivinen ajattelu on pop) ja ne hyllyt tuli täysin samanlaisessa ohajuskuviossa kahdessa eri kohdassa rataa. Mielenkiintoista ja hyvä huomio. Vomppis nappaa estehakuisena ja radanlukutaitoisena silmänurkasta sen hypyn, jonka ohi pitäisi mennä takaakiertoon vippauksella. Siis heti kun vähän meinaankin pysähtyä ja päästää. Normaali koira tulisi ohjaukseen (esim. Zen) ja nämä ehkei ihan niin normaalit (kuin Chi) nappaa sen ellei liiku reilusti ohi. Tähän ohjaukseen tarvitaan paljon vahvistusta ja se on todellakin totta.
Jouduin ohjaaman myös ääneti, melkein ainakin. Minusta koirasta tuli heti paljon hitaampi. Väärä oletus, siitä tuli järkevämpi. Ok. Itseasiassa väitän, että siitä tuli epävarmempi monessa kohtaa ja toisella yrityksellä se näkyi selvemmin ja sain taas ottaa äänen mukaan, hillitymmin oli kylläkin toiveena.
Ikävää oli ehkä se, että minä _keskityin_ olemaan rauhallinen ja huutamatta. Ehkä Jaakko vaan on tottunut liikaa minun ääneen ja oletti sitä tulevan enemmän kuin oikeasti ;o)
Päätinpä, että tänään Voltti pysähtyy sen puomin. Ekan kerran meni läpi täysiä ja putkeen. Sen jälkeen valo syttyi pienen beeceen pään yläpuolella ja muistin syvereistä löytyi se sanan "kiipee" merkitys. Lievähkö ahdistus iski ohjaajaan, sillä se puomi oli sen jälkeen hidas. Olkoot, sanoi järki. Voi ei, sanoi joku muu ja melkein antoi koiralle run run run-luvan. Ja keinu oli ihan hyvä.
Käsi, koiran puoleinen (toim. huom.), käy siellä koiran nenän edessä maassa melkein käännöksissä. jep. En meinaa päästä ylös sieltä takas liikkumaan sulavasti ja hienosti valssiin.
No oikeasti Voltti meni yhtä käännöstä ja niitä vippauskohtia (jotka toimi kyllä kun muistin liikkua) lukuunottamatta todellakin ihan taitavasti, kovaa ja hyvin. Enkä minäkään ihan joka hetki ollut ihan pa**a. Ja ekalla kierroksella taidettiin päästä 17 estettä. Toisella 22 ja sitten iik ja apua iski oikosulku (samalla radanpohjalla pe treenit ja siitä kohdasta lähdettiin muualle). Kolmannella 27. Neljännellä 31 eli vika hyppy väärinpäin. Lopetettiin siihen.
Tunti meni nopeasti ja Voltti nyt ehkä just ja just vähän läähätti. Mun henkinen minä läähätti ja oli varmasti väsyneempi kuin se.
kuva Iris Kieme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti