Sunnuntain pieni kipeys muuttui sitten vähän isommaksi. Ääni jäi aikalailla Turku-Nummela välille. Kuka lie tarvinnut. Illalla kipeytyi kurkku niin ettei tiennyt lopulta miten hengittäisi edes ettei sattuisi. Siihen auttoi kyllä kipulääke. Kuumettakin vähän näytti olevan.
Kun ei heti usko vaan vasta kun 3 yötä valvonut ja yskinyt keuhkoja pihalle, niin voi mennä lääkäriin. Keuhkokuumeen poikanen siellä keuhkoissa aloitteli kasvamistaan, mutta onneksi sain tujut läkkeet eli ehkä tämä tästä nyt. Yhden yön sain jo nukuttua, seuraava tuli valvottua. Mutta olo alkaa paranemaan.
Eli ei aksaa tiistaina. Ei Jaakon valmennusta keskiviikkona eikä torstain kimppatreenejä saati tänään kisoja. Koirat ovat saaneet todellakin lomaa ja minulla on stressi tekemättömistä töistä & asioista ja koirien puolestakin. Perhe on kyllä ollut ihana, hoitanut ja auttanut.
No katsotaan miten tässä kuntoutuu, toiveissa on edes vähän päästä tiistaina aksaamaan... vaikka vain kontakteja.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti