Kyllä se tästä.

Vielä terveeksi muuttuu.
Köh köh edelleen, mutta sunnuntaina ulkoilin ekaa kertaa koirien kanssa. Mihinkään lenkille lähtenyt, mutta pääsivät kirmailemaan metsässä ja Prim & Voltti hiukan tokoa. Ja Primillä kontaktien paikkaa.
Prim on ollut varsinainen rämäpää, poikatyttö. Joka ei välitä vaikka letit irtoaisivat, polvet olisivat likaiset ja paidassa palkeenkieli. Ensimmäisenä se on heittämässä kävyllä toista ja rallattaa tuhatta ja sataa pitkin maita ja mantuja. Sisälläkin luulee sohvien, pöytien, seinien olevan sen ikioma parkour-rata.
Tokihan meillä se ei ole sallittua, mutta ihan joka hetki ei muista ettei sohvan yli saa leiskauttaa pöydälle ja siitä kimmokkeena seinän kautta toiselle.
Nyt siitä onkin kehittynyt hiukan tuumaileva runosielu. Se nätisti käy sisällä maaten, huokailee ja katselee ripsien välistä toisten touhuja. Ensimmäisenä on kilttinä menossa nukkumaan. Uskoo toisia ensimmäisestä mulkaisusta, ei edes pahemmin tarvitse toisten sille enää sanoakaan. Viihtyy jopa vieressä rapsutettavana, aiemmin oli aina vähän liian kiire.
Joku herkkyyskausi mitä ilmeisemmin, täytyy muistaa nyt että tekee mukavia asioita, vahvistaa sopivasti ja koittaa olla järkevä.
Primhän pamautti keinun, ilman lupaa, läpi joku aika sitten. Sen jälkeen se päätti pelätä sitä liikettä. (Ei siis treenata pennulla kokonaista keinua vaan tarkoitus oli hyppäyttää alastulolle, joka oli hiukan ilmassa.) Että niin. Pikkuisena oli pari kertaa kävellyt päähän saakka niin että toinen pää oli tuettu ylös, siitä siitä nostin alas. Ei mitään ongelmaa.
Nyt päätin kokeilla samaa ja hui kuinka pelottikaan. Kyllä sitä sitten kuitenkin, kun vähän ensiksi tuumaili. Uskalsi myös pamauttaa nyt hiukan ilmassa olemaa alastuloa reippaasti maahan. Hyvä hyvä, tuosta voi jatkaa sitten joskus ehkä.

Maanantaina olinkin jo töissä ja loppu ilta meni kohiessä sohvalla. Vähän temputtelua kaikille.

Ja tiistaina me oltiinkin Timpan treeneissä Voltin kanssa. Päätin ottaa ihan silleen pikkuisen, kevyesti. Onneksi rata ei ollut mikään juoksurata, sopi meille.
Sitä sun tätä muttei mitään isoa. 23 estettä tehtiin nollalla ja lopuksi vielä koko rata. Kokeiltiin jotain eri ohjauksia. Olipa kivaa!