sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Viikon varrelta

Tekemistä on riittänyt ja paljon on tekemättä. Niin kuin varmasti useimmilla muillakin.
Koiramaiset kuulumiset.

Maanantaina ihan peruslenkitystä, iltapäivällä Prim pääsi Sarin&Urin kanssa Elinalle. Samaa alkua kuin perjantaina hiukan muunnettuna ja erilaista loppua. Osaksi meni tosi hyvin, osaksi ei niin. Pujottelua ei vaan osaa tarpeeksi hyvin jos nyt lopulta oikeastaan lainkaan. Hiukan oli myös villillä tuulella estehakuisuuden ja vauhti korvaa järjen-moodilla välillä. Loppu oli aika vaikea jopa, ei me olla tehty niin hankalia juttuja. Mutta teki oikeasti aika hyvin! Minun tarvitsee taas muistaa, että mene ja tee jo, älä odota, luota koiraan, älä yliohjaa ja sellaista perusjuttua itseni kanssa.
Uri on kyllä kiva uros. Mutkaton, mukava luonne, menee kovaa ja ei paineistu ainakaan helposti. Siitä tulee varmasti oiva sulhanen Pirkolle.

Tiistaina taisi olla vähän agilityn kouluttamista ja hiukan omien treenaamista Katin&Din kanssa. Di on aika hieno! Se reagoi kyllä vahvasti rytmin muutokseen ja jarrutuksiin. Kateellinen, jep. Tietysti ei ihan niin kulitse esteitä ja lue rataa, muttei sen todellakaan tarvitse. Hieno. Vau.
Prim teki kanssa vähän radan pätkää. Se odottaminen lähdössä on vaan niin vaikeaa. Ei malttaisi ihan liikkumatta olla. Pari kertaa puomia, paikka on aika hallussa. Lentävä lelu nenän edestä oli liikaa ;)
Voltti hiukan pyörittelyä vaan ja kontakteja pari kertaa.

Keskiviikkona paimentamassa. Mistään mitään ymmärrä, mutta kyllä niiden sisällä pieni paimenkoira asuu selvästi. Prim teki ensin ihan kuljetusta (? onko se sillä nimellä) hienosti laitsan alusta aika pitkälle kiertäen portit ja takaisin. Viimeksi tämä ei onnistunut lainkaan, mutta nyt itse tasapainotti ja piti etäisyyttä ehkä jopa liikaa välillä eli sai kehua tulemaan reippaammin välillä. Se menee ihan litteäksi maahan ;)
Sitten myös hakukaarien alkeita. Aikalailla sillä on laajuutta ja ei tuijota lampaita. Kuulemma hieno alku. Ottaa painetta ja ehkä välillä jopa liikaa, mutta kerää itsensä nopeasti ja homma jatkuu.
Voltilla pienemmässä aitauksessa ensiksi niitä kaaria niin että minä oppisin jotain. Lähtee siis aivan liian kovaa ja mun paineen antaminen on kuulemma enemmänkin "vauhtia vauhtia". Muutamia kuulemma oikein onnistuneita sitten. Mietintään suuntakäskyt. Osaa vasen ja oikea, mutta ne kiihdyttää ja ei saisi. Eli pitäisikö ottaa ne enkku käskyt käyttöön. Muistankohan ne aina? Myös samanlainen kuljetus ja mielestäni jopa minä osasin hetken lukea lampaita. Ne meni hyvin ja rauhassa, Voltti totteli ja se selkeästi kulkee paljon pystymmässä kuin Prim. Lampaat pysyivät hallinnassa ja siitä oli ihan ylpeä kun edellisellä koiralla ne ottivat ritolat pari kertaa haluten samaan laumaan toisten lampaiden kanssa toiseen päähän laidunta.
Illalla vielä koulutuksia reilu 4h, kivaa oli sekin.

Torstaina Mari hoiti tytöt ja olihan niissä jotain. Ei isompaa, mutta sitä sun tätä mitä nopeilla, aktiivisilla harrastuskoirilla nyt vaan joskus on. Siinä vierähtikin päivä ja illalla vesisateeseen taas kouluttamaan. Kun on mukavia koiria, ihania ihmisiä ja selkeää tekemisen meininkiä, niin aika meni nopeasti säästä huolimatta.

Perjantaina pitkä, rauhallinen lenkki. Sitten Ojakkalan hallilla hiukan tokoa ja muuten olikin koirilla ihan löhöilyä sohvalla kiitos kaatosateen. Ei me sokerista olla, mutta...

Lauantaina aamusesta Espooseen AST:n kisoihin. Anne Saviojalla oli ihan simppelit radat, tosin pohjasta en tykännyt muttei se nyt ollut kyllä tuomarin vika. Pehmeni aikalailla ja hiekka rullasi jalan alla. Minusta on selkeästi tulossa ihan kamala pohjien kyylääjä. Mutta en itse pääse eteenpäin, ärsyttävää.
Ekalla radalla simppeli nolla ja sillä ekoja. Vaikka ei tuntunut missään kohdin kovin nopealta, mutta kai se sitten oli kun etenemää katsoi.
Toka rata ja nyt murheen (tai veetätyksen) paikka, Aan loikkasi taas 2 askeleella ja keinultakin virhe, mutta se menee mun piikkiin. Lopussa sekoilin ja hylly.
Hyppis aiheutti hiukan päänvaivaa ehtimisen kanssa yhdessä kohtaa. Tylsästi ajatus jäi siihen kiinni :/ Alku oli oikeasti tosi hyvä, en pysty parempaan. Ehdin myös, mutta rima alas. En kerennyt keskeyttää kun meni jo seuraavan hypyn, jatkettiin siis. Ajatus taas rimassa ja huolimaton ohjaus & hyppy väärinpäin. Loppu taas ihan siististi.
Eli jos jään kiinni johonkin osaa rataa, menee se yleensä persiilleen ja tulee virhe tai hylly. Täytyy tästä nyt päästä yli jollakin tavalla. Korvien väli kuntoon siis, sillä eipä oikeasti radoilla tule sellaisia kohtia mistä me ei selvittäisi kunhan vaan ajoitukset ja valinnat on oikeita.

Meidän mittapuun mukaan kisat ovat viimeaikoina sujuneet varsin mallikkaasti. Hyllyradatkin ovat olleet pääsääntöisesti aika hyviä, ihan kaaosta ei taida olla yhtä lukuunottamatta. 0 ratoja on tullut enemmän kuin ikinä pienellä aikavälillä, 4 kisapäivää ja 13 rataa, niistä 6 nollaa (2x1., 2x2. ja oisko 4. & 5.). Me ei nyt edes koiteta voittaa vaan saada läpi ratoja kimpassa ja hyvällä fiiliksellä. Plus 3.lk usein siellä viiden sakissa aikaerot ovat mitättömät, yksi kaarre ja se on siinä. Sekunnin sisään voi mahtua jopa 7-9 koiraa välillä.

Tänään jos lähtisi harjoittelemaan näyttelyssä käyttäytymistä Voltin kanssa, ensi viikonloppuna on oikean värisen nauhan metsästys. Ja tokokoe. Sitten muutamia agilitykisoja ennen kesälaitumille kirmaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti