Voltti näyttelyssä. Useampi lyhytkarvainen tai muuten vain ei niin virallisesti-kaunis ilmoitettu samaan, tavoitteena saada se keltainen ja siispä pystyy sitten anomaan niitä virallisia muita titteleitä jos niitä olisi tullakseen.
Helteinen Riihimäki ja jännitystä ilmassa ;o) Kellä enemmän, kellä vähemmän.
Ensimmäinen lyhytkarvainen kehästä vihreää vilkuttaen. Itku.
Sitten Iriksen Tuuri se keltainen, jee! Sitten taas keltainen :o) Seuraava vihreä, tosin aika valko voittoinen oli koiran väritys, oisko siitä.
Esitin Sarin Remon ja pienillä murahduksilla ei ihan joka hetki pitänyt häntää kippuralla selän päällä. Muuten esiintyi hyvin ja sininen! Jee, jipii.
Voltti otti rennosti selällään köllien aurinkoa kunnes oli aika mennä kehään. Siellä ravatessa hiukan meinasin mennä seuraamiseksi, mutta muuten se esiintyi kuin treenattu näyttelykoira. Seisoi ja antoi asetellakin jalkoja hiukan, tuomari sai tietysti kopeloida ongelmitta jne. Sininen, erittäin hyvä! Vau, jee, ihan outoa, vau! Jouduttiin kehään uudestaankin, mutta kappas ei irronnut karvallisten seassa sijoitusta.
Mutta tämä ystävällinen Virolainen Lundava Astrid, joka puhui suomea, on minun uusi paras tuomari.
Arvostelu: Hyvän tyyppinen, lyhyt turkkinen, hyvä pää ja ilme, hieman vaaleat silmät, riittävä kaula, hyvä selkälinja. Riittävästi kulmautunut takaa, liikkuu hyvällä askeleella. AVO EH!
Kauniisti esiintyivät nuo virallisesti kauniin ja olihan ne varmasti myös oikeastikin kauniita. Mutta silti, nämä omanlaisensa kyllä miellyttävät enemmän minun silmää. Näyttelymalliset näyttivät sen verran matalilta ja hiukan pitkiltä. Tai sitten turkki hämäsi. Meillä Yolalla se ei edes hämännyt, se on pitkä kuin juna ja melkein mäyräkoiramallia jaloiltaan.
Prim pääsee näyttelyyn vasta kun siitä on jotain hyötyä, nyt oli vielä liian nuori.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti