Heppablogi

Tänne koirajuttujen sekaan vaan tulee nyt väkisin hevosjuttuja, sorry!
Ainakin nyt vielä kun olen sen verran innoissani ;o)

Eilen Juhan työkaverin kanssa haettiin Aischa. Traikku lainaan ja tarvittavat tavarat kyytiin. Nolosti myös kaverin autolla, omassa ei (vielä) ole koukkua ja en ole kyllä vuosikausiin vetänyt mitään. Eli päivitettävä myös se asia.
Tiedossa oli, että Ais oli ollut hiukan hankala menemään viimeksi traikkuun. Mikä tuntui hiukan oudolta kun vanha kilpaheppa kuitenkin.
Meillä oli Sinin kanssa hiukan pelko, että siellä on parit vetistelevät teinitytöt. Mutta mitä vielä, hymyissä suin laittoivat tamman matkaan.
Lastaukseen oli varattu sitten aikaa. Pari kertaa Ais pomppasi pois lastaussillalta ja haettiin saman tien liina avuksi, Sini osasi sitä myös käyttää. Hetken mietintää, onko hevonen, jota saa komentaa vai hevonen, jota pitää mainitella. Vähän komennusta ja sinne meni kiltisti kyytiin. Oisko mennyt siis 5min.
Matkustus meni paremmin kuin hyvin, hiljaa ja tyytyväisenä popsi heiniä koko matkan ja kahvitauon.
Perillä pääsikin (tai joutui) laitumelle, kylläkin vielä yksin omaan lohkoon. Aidan takana oli lauma kavereita ja sinnehän se paineli niihin tutustumaan.
Hiukan hirvitti jättää se yöksi ulos vieraaseen paikkaan. Yöllä heräsin muutaman kerran katsomaan vain, että sataako kun en sitten laittanut sadelointa päälle.

Aamulla jo tallille, noin kahdeksan maita. Siellä se laidunsi ja tallin omistajaltakin tuli viesti, että kaikki hyvin.
Laittelin hiukan tavaroita paikoilleen ja päätin hakea taluttamalla Aischan laitsalta tallille, ratsastaa hiukan.
Varalta otin suitset, uusi paikka ja vieras hevonen, en tiennyt kuinka suhtautuu mihinkin ja säikähtääkö helposti. Porkkanan voimalla sain luokse ja hyvin siirrettyä läpi porttien. Myös kävelymatka sujui ilman isompia, vähän pärisyttelyä ja mm. roskiksen ihmettelyä. Voi olla, että minua jopa jännitti enemmän.
Tallilla alkoi kamala hirnunta, ei ollutkaan ketään paikalla vaikka kuinka yritti huudella. Hoitotoiminpiteet onnistui ongelmitta. Uusien suojien sovittelua ja onneksi olivat sopivat. Ostin suojat myös taakse vaikkei sillä ollutkaan käytetty. Ne aiheuttivat hiukan nostelua muttei sen enempää.
Kentällä ratsastelin. Todellakin vaan ratsastelin, koitin vain saada sitä rennoksi ja kenttää tutuksi. Pohja on hiukan pehmeä, sekin varmaan vaikutti hiukan. Käynnissä alkoi rentoutua ja ravissakin hetkittäin. Paljon siirtymisiä ja ne on kyllä vaikeita tehdä siististi, tarvitsee omaa kroppaa yrittää laittaa johonkin malliin. Noloa, mutta harjoitusravia en pystynyt tekemään kuin ihan hetken. Ei vaan pysty. Kamalaa. Laukka ei tuntunut kamalan hyvältä, jännittyi ja yritti kaahata. Tehtiin nostoja ja ympyröitä. Pohkeenväistöä ihan muutamia askelia, joko se ei osaa kunnolla tai minä en todellakaan osaa lainkaan.
Hiestyi melko nopeasti, mutta tuli kyllä hiki itsellenikin! Tunti saatiin kulutettua kentällä.
Hoitotoimenpiteet taas ongelmitta ja sadeloimi niskassa takaisin laitsalle.
Saatiin myös ensimmäiseksi päiväksi ihan riittävästi kaikkea äxsöniä. Pihalla joku kaatoi puita ja teki moottorisahalla hommia. Tuli vastaan traktoria, säiliöautoa yms. Kaikesta selvittiin.

Huh, tästä se taas alkaa. Hevostelu. Toivottavasti löydetään yhteinen sävel :) Lupaavalta tuntuu, Aischa on hyvin saman oloinen kuin toinen oma hevoseni Hanga oli aikoinaan. Tosin se meni aina väärinpäin...

Ettei ihan hevosteluksi mene:
KATI JA VIUHKA PARA-AGILITY SM-KISOISSA HOPEAA! Onnea onnea hurjasti :o)