terkkuja reissusta

Luxemburgissa tuli käytyä. Hurjan upeaa agilitya, loistavia ohjaajia, niin järjettömän nopeita koiria, erilaisia ohjauksia, ihania ihmisiä, ja se tunnelma. Vautsi vau vaan, aika paljon kaikkea ajateltavaa, ihailtavaa ja mietittävääkin.
Itse Luxemburgia ei kamalasti tullut nähtyä. Kauppakeskus, muutama ravintola, bussin ikkunasta joku linna, hotelli ja muutama kilometri jalkakäytävää & puisto.
Ruoka oli kyllä pääosin tosi hyvää ja sitä tuli syötyä riittävästi. Eikä ollut mitenkään tuhottoman kallistakaan.
Tietysti oli myös ihanaa nähdä ihmisiä, joiden kanssa pääosin kommunikoi Facebookin kautta kun asuvat niin kaukana muilla mailla.

Uroksia koitin katsella sillä silmällä, muttei uutta eikä erikoista. Tai no erikoista joo, hienoja koiria! Ja maailmalla ei selkeästi pelätä kokoa, oli aikasen isoja uroksia bortsuissa. Ja ne meni kovaa, hienosti ja kääntyivät todellakin.
Ja jotain hauskaa odotettavissa, voihan apua ja jee.
Voltin astutussuunnitelmat nyt on vähän jäissä. Eka olin jipii, löytyi uros jos toinenkin. Nyt sitten ei sittenkään, ihanaa kun on mukavia ihmisiä ja tuttuina vielä ympäri maailmaa <3


Aischa tulee vihdoinkin sunnuntaina. Ihmeen hankalaa saada kaikkien aikataulut sopimaan yhteen. En malttaisi odottaa.

Aischa on 14v. tamma, belgiassa joskus vuosia sitten hypännyt 130cm ratoja ja olisiko Suomessa 120cm. Tehnyt yhden kauniin varsan, joka on nyt 3v. Pari vuotta mennyt enemmän koulua, ollut nyt maaliskuusta kahden teinitytön ratsuna. Ikäväkyllä Aischa on ollut liian vaativa heille ja laitettiin myyntiin aika pikaisesti.
Kävin koeratsastamassa ja tuntui niin tutulta! Järki sanoi ettei niin vanhaa hevosta, vaikka eihän se nyt mikään ikäloppu olekaan. Kokeilin siinä muutamaa muutakin ja ne ei vaan tuntuneet hyviltä. Kokeilin uudestaan ja tunne vaan vahvistui, mun oli pakko ostaa se pois sieltä kun tuli paha mieli niin tyttöjen kannalta kuin tammankin puolesta. Toisaaltaan siinä todellakin olisi ollut heille hevonen, joka opettaa ratsastamaan eikä vaan matkustamaan. Mutta jos se koetaan liian haastavaksi niin silloin on parempi luovuttaa ehkä. Etenkin jos pelottaa.
Toisen epäonni on siis toisen onni. Tai ainakin toivon nyt niin!
Aischa tuntui aika herkältä suustaan ja vein kokeiltavaksi (estesatulan lisäksi ;o) ) suorat lötköpötkö kuolaimet. Ainakin itsestä se tuntui hyvältä vaihtoehdolta näin suurella toisen kerran ratsastuskokemuksen jälkeen. Tosin kolmipalat kuolain sillä oli ennestään käytössä, ehkä se käy hyppäämiseen.
Tosiaan uskaltauduin "hyppäämään" vähän. Ehkä korkein este oli 80cm lopulta, sellainen yhdellä puomilla oleva pysty. Tammahan vilkastui vähän yli ;o) Voi pientä, siitä taisi olla niin kivaa hypätä. Tosin kuumuu ja pää lähtee viskoutumaan hypyn jälkeen aikalailla. Syynä tottakai voin olla ihan minä itse.
Mutta en ole hypännyt vuosikausiin, silti hassua kuinka vaan alkoi muistua heti mieleen kaikenlaista. Tarvitsee kyllä muistutusta niin itselle kuin hevoselle asiasta ja ehkä me aloitetaan hyppyjumpilla muistuttamaan molemmille mistä onkaan kyse. Martingaalit hankittu myös... Plus paljon muuta.