pentuja vai ei pentuja....

Siinäpä pulma!
Keväälle pentuja vai syksylle pentuja? Vai eikö tänä vuonna lainkaan pentuja?

Jos pentuja, niin tuttu uros Suomesta vai hiukan villikortti Saksasta? Ja jos, niin olisiko pennuille kodit, hyvät ja kivat, tekevät sellaiset.
On tämä vaikeaa, niin vaikeaa :o)

tokoilua ja Viun aksaa

Saatiin melkein vahingossa häiriötreenit tänään. Lankilan koulun vieressä on jääkiekkokaukalo ja siellä olikin useampi pelaaja. Menoa ja melskettä riitti, kiekko pauktti reunoja ihan kiitettävästi.
Seuraamista siinä vieressä. Ensimmäinen kiekon pamahtaminen laitaa vasten sai pään kääntymään. Heti uudestaan kontakti ja palkkaa. Sen jälkeen ei pää kääntynyt kertaakaan.
Mutta hiukan oli silti varovainen asenne ja nostatin sitten hiukan kierroksia lelupalkalla. Toimi.
Kaukokäskyjä ihan kaukalon reunalla. Kaikki oikein joka kerta! Ei jumittanut maahankaan. Tosin edelleen selkeästi ei ollut hyvä olla, korvat hiukan takaviistossa kokoajan ja ruumiin asento kertoi ettei ole ihan superkivaa.

Siirryttiin hiukan rauhallisempiin maisemiin siihen parinkymmenen metrin päähän.
Merkkiä. Nyt oli Asennetta ja Vauhtia! Hyvä, sellaisen merkin haluan.
Luoksetuloa pitkällä, pitkällä matkalla. Ihan vauhti ok, ihan ok pysäytykset. Kelvollinen sivulle tulo. Se pysäytys tuo sen apuaskeleen ja minun syvyysnäkö ei ole kai paras mahdollinen. Eli en osaa pysäyttää kun luulen pysäyttäväni. Täytynee alkaa laskemaan laukkoja...
Sivulla tylsistymistä ja siitä maahan. Ei toimi! Maahan-käskyllä vain vähän painuu, tokalla käskyllä vasta menee. Jos valmistelen sen, niin pamahtaa vauhdilla. Mutta kun esim. paikalla olossa ei voi niin paljon nostattaa sanoilla ennen just! On vaan opittava.
Jääviä, aika kivasti aina oikein :)
Lopuksi vaan asenne seuraamista lelupalkalla. Ja vauhtia eli kiertojen kautta stoppeja ja maahan menoja.


Viuhka kävi Veikkolan maneesilla aksaamassa Petran kanssa. Petra kokeili Viupiuta joskos pääsee johonkin telkkarijuttuun, missä on nuoria koirien kanssa. Toivotaan, että pääsee. Hyvin se yhteistyö näytti sujuvan jo yhden kerran jälkeen ja miksei olisi, ihan koiraa puhuva likka ja Viuhka, joka menee kaikkien kanssa ja tykkää kaikista, joilla on nameja ja lelu!

tokon toimintasuunnitelmaa

Koska nyt ei pysty aksaamaan, niin tehdään toimintasuunnitelma sen mukaan. Ja toivotaan, että pystyn ainakin jollakin tasolla kohta liikkumaan ketterämmin. Ja voihan sitä vaikka treenata keppikulmia, kontakteja yms.
Ja kyllähän taukoilu tekee hyvää Voltillekin. Luulisin.

Tokoa siis. Nyt on ongelmana perusasennosta maahan meneminen. Se on ollut aiemminkin ja siitä tulee niin turhia pistemenetyksiä. Mistä on kyse? En ole ihan varma, meneekö epävarmaksi? Ehtiikö keskittyminen herpaantua niin paljon? Vai eikö vaan halua? Kun menee maahan päin muttei maahan saakka. Hankala selitys.
Kotona ongelmaa ei ole. Tehdään asiat siis vaikemmaksi. Puuduttavan kauan sivulla vain ja muuta häiriötä, ilman valmisteluja käsky. Sain virheen esiin, ei siis kaiketi kuunnellut kunnolla enää.
Kaukokäskyistä ei noussut maasta taas istumaan. Sen jumittaminen on ehkä aavistuksen outoa. Ehkä se on jotenkin niin peruskäsky ettei sitä treenaa ja palkkaa tarpeeksi? Tehdään siis siitä yhtä palkitsevaa kuin muistakin.
Seuraaminen täytyy saada paremmaksi. Onko nyt päänasento huono vai seilaako sivusuunnassa liikaa. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan ja miettimään miten kuin kuinka korjataan jos korjaamista on. Ehkä alan palkata hetken ylhäältä.
Tunnari meni epävarmaksi, mutta se on minun syy ja korjattavissa ihan kohtuu helposti.
Yhteen kokeeseen jo ilmoitettu ja mahduttu. Toiseen varalla.
Merkin vahvistaminen ettei minulla ole tunnetta sen ohittamisesta kun se ruutu on niin paljon kivempi. Vahvistettava myös ettei karkaile vaan koskaan ikinä.
Ohjatun vasemman puoleisen hakeminen selkeäksi. Muutaman kerran treenatessa yrittänyt väärin, mutta sen saa seis ja oikealle kyllä. Silti olisi ihan turhia pistemenetyksiä.
Luoksetulohan on ainainen treenin paikka.
Niinkuin kaikki muukin. Mutta nyt myös yritetään tehdä asennetta röyhkeämmäksi ilman riekkumisia.

Viuhka pääsee kokeilemaan Petran kanssa harrastamista tänään :o) Katsotaan miten pikkulikka onnistuu sen kanssa menemään, tähän saakka on mennyt ihan mukavasti vieraillakin. Tosin kyse on muustakin kuin agilitysta.

Kili Riepun tytär on muuttanut ainakin joksikin aikaa Karoliinalle. Sekin täyttää jo 7v.! 3 pennut ja ollut pääosin tarhakoirana mammailun väliajat. Komeahan se oli ja muisi tai ei. Ystävällinen.
Oli kuulemma muistanut agilityesteetkin :o) Mitenhän monta vuotta siitä on, yli 4 varmaan kun on viimeksi agilitya tehnyt!

On aikoja ja tilanteita, että tekisi mieli painua peiton alle ja pysyä siellä. Tai pakata kassit ja mennä mökille olemaan vaan. Pois kaikesta.
Ärtymyksen, harmituksen ja lievän epätoivonkin aiheuttaa omat nivelet. Ne ei nyt tykkää juoksemisesta, ei äkillisistä jutuista eikä nyt oikeastaan mistään. Minun oli eilen kisoissa pakko luovuttaa kesken radan, en pysty. En vaikka olin terästäytynyt kipulääkkein ja olevinaan vahvalla mielellä. Aina ei vaan voi voittaa, ei edes omaa kroppaa.
Lääkärissä on käyty, lääkkeet saatu ja tilannetta seurataan. Kukaan ei osaa sanoa kauanko tämä kestää, auttaako lääkkeet, mikä varmaksi edes on. Rauhallista liikuntaa kivun mukaan, ei urheilua. Aamuihin aikaa. Ihan kuin oisin vanha mummo, köpöttelen ja huokailen köpötellessäni.

Mun on pakko jättää väliin nyt agilityvalmennukset ja -treenit :ó( Ei vaan ole järkeä kun ei vaan nyt pysty. Mutta juuri nyt kun kaikkea kivaa olisi niin paljon! Inhottavaa, ällöttävää, turhauttavaa ja niin kiukuttavaa.

Huonosti nukutun yön jälkeen sain itseni ylös seiskalta. Motivaatio tokokokeeseenkin oli aika pienehkö. Ei vaan huvittanut.  Mutta lähdin, lyhyt matka ja siinähän sitä heräili.
Koe menikin ihan sinne päin edes. Voltille EVL 1-tulos 281p. KP.
Istuminen 10 (ei huomauttamista)
Paikalla makaaminen 8 (tartti 2. käskyn kunnolla maahan menoon, muuten ei huomauttamista)
Seuraaminen 8 (oli kaiketi hiukan seilannut, tuomarin loppu kommenteissa kehui seuraamista erinomaiseksi)
Z 9,5p. (no kai ihan ok)
Ruutu 10 (nooh... melkein karkasi merkille, melkein karkasi ruutuun. Mutta onneksi vain melkein)
Luoksetulo 9 (seisominen hiukan valahti, nyt ei koiran syy, olin hidas. Ei ennakoinut, vauhti hyvä!)
Ohjattu noutaminen 9,5p. (ihan ok, taas korjasi kapulan asentoa pari metriä ennen minua)
Metalli 10 (heitin taas vinoon ja olin jo varma, että ohittaa esteen. No ei ohittanut kumpaankaan suuntaan & nappasi sen heti ja toi heti!)
Tunnari 8 (läksi hyvin, nosti 1 heti, pudotti, tarkasti pari ja otti sen nostetun uudestaan. Pyöritteli suussa tullessa.)
Kauko-ohjaus 6 (plääh... eka oli seisominen, joka tosi hyvä. Siitä istumaan, hyvä. Maahan ok. Mutta eipä noussut maasta istumaan vasta kuin extra käskyillä :/ Muuten vaihdot siistejä minusta ja samaa mieltä oli tuomarikin!)

Että kannatti jaksaa lähteä :o)

Katsoin myös Pyryn ja hyvin alkoi Sarin&Pyryn tokoilut! 1-tulos oli tosi lähellä, siitä se lähtee :o)
Pirkko oli tehnyt hyviä ratoja Eckerössä, ihan vielä ei nollaa napsahtanut. Mutta hyvä mieli Lauralle ja se on hyvä se.

arvaa mikä

Olen surffaillut kaikenlaisilla BC-sivustoilla, kotisivuilla jne. Todella paljon on eroavaisuuksia tyypeissä kaiken kaikkiaan, sen nyt jo jokainen tietää. Tai siis pitäisi tietää, sillä tosiasia on, että edelleen jopa bordercollieta harkitseva mieltää bortsun sellaiseksi Babe Possu-näköiseksi, ehkä ylivilkkaaksi, varjoja paimentavaksi ihmeolioksi, joka ei osaa hetkeäkään olla paikoillaan ellei saa aktiviteettejä 5h/pvä.

Mutta se typpiviidakko, mieltymykset, linjaukset, sukupuoli ja jopa väri. Siis todellakin, jopa väri.

Yksi silmiinpistävä ero esitellessä  koiria kuvin on asento ;o)

@Angela Gaigg

@Karin Gerbracht

@ Marco Giavoni

@ Matilde Caprino

@ Britta Ludsteck

@ Deanne Veselka

torstai on treenejä täysi

Torstaina Veikkolan hallilla tokotreenit Anun kanssa.
Voltti The Vallaton. Ruutu on niin kiva. Ohjatussa on vaan niin kiva päättää itse. Siis vähän kuuntelutreeniä ja kuulon ymmärtäminen kummasti palautui.
Hetsaten hyppynoutoa. Z ja seuraamista hyvällä häiriöllä. Anun ihana pikkutytär oli omiaan siihen.
Luoksetulo. Nojaa... saisi olla paremmin stopit.

Illalla aksatreenit, Pasin teemalla kontaktit.
Ihan ok, mutta juoksupuomi teki tepposensa... ei kääntynyt heti takaspäin vaan vetäisi suoraan väärälle hypylle. No ainakin meni kovaa. Olipa vaikea, sai käskyttää tosi kovaa. Lopulta huusin seis. Pysähty. Ja sen jälkeen pysähty puomin aina. Palkkailin nyt käskyistä pysähtymisiä ja en juoksuttanut lainkaan nyt enempää.
Keinu saisi olla varmempi kun sivuirtoan. A oli aikasen näppärä.
Muuten ei ihmeitä. Yhdestä lentävästä käännöksestä huomautin eikä tarttenut sitä tehdä toisten.
Kellotettiin yksi kohta. Olin oikeassa, hauskaa!

Mutta haukoitus kuin nuo yötreenit väsyttää seuraavana päivänä.

Vuoden ekat treenit

Ja suoraan ihan huippistreenit Janitan koutsaamana. Oli ajatuksissa hiukan ehtimisongelmia, mutta tosielämässä olikin vain yksi ja se olikin sitten suurtakin suurempi.
Taas nämä muistutukset, ohjaa linjoja, älä esteitä. Toimii.
Katse. Toimii.
Rytmitys. Toimii.
Ehkä taas saan halailla mun maailman parasta Volttia aikalailla. Täydellinen se ei ole, ei todellakaan. Mutta melkoisen lähellä sitä ;)
Rimat pysyi yhtä mun iik, apua ja menen jo-kohtaa. Siis siinä pudotti kerran. Saman kohdan teki puhtaasti ehkä 20 kertaa, mun se oli siinä en vaan ehdi-kohdassa.
Se kääntyi. Siis niin hyvin, niin näppärästi, melkein ilmaisin. Niin niistoilla, pyörityksillä kuin sylkkäreillä, poispäinkäännöksillä ja ihan vaan rytmittämällä. Läheltä ja kaukaa. Eteni ja kovaa.
Sen voi aika hyvin jättää tekemään ja mennä itse jo. Tekee hommansa ja tulee kovaa perään.
Juoksupuomi oli sanosinko nopeahko. Nopea. A ok, kerran tuli liian ylhäältä alas. Keinun meni kerran läpi.
Myös extreme-agilitya. Kun ei ehdi, on sovellettava. Oli vaikeaa muttei mahdotonta. Ja kun se onnistu, oli se aika vautsivau. En uskaltaisi kisoissa kokeilla. Tosin eipä ollut vaihtoehtoja...
Sen este menestykseen on ohjaaja. Kun se ohjaaja ei noita kaikkia osaa aina oikein tehdä oikeassa paikassa noin vain. Voi voi.