Torstaina Veikkolan hallilla tokotreenit Anun kanssa.
Voltti The Vallaton. Ruutu on niin kiva. Ohjatussa on vaan niin kiva päättää itse. Siis vähän kuuntelutreeniä ja kuulon ymmärtäminen kummasti palautui.
Hetsaten hyppynoutoa. Z ja seuraamista hyvällä häiriöllä. Anun ihana pikkutytär oli omiaan siihen.
Luoksetulo. Nojaa... saisi olla paremmin stopit.
Illalla aksatreenit, Pasin teemalla kontaktit.
Ihan ok, mutta juoksupuomi teki tepposensa... ei kääntynyt heti takaspäin vaan vetäisi suoraan väärälle hypylle. No ainakin meni kovaa. Olipa vaikea, sai käskyttää tosi kovaa. Lopulta huusin seis. Pysähty. Ja sen jälkeen pysähty puomin aina. Palkkailin nyt käskyistä pysähtymisiä ja en juoksuttanut lainkaan nyt enempää.
Keinu saisi olla varmempi kun sivuirtoan. A oli aikasen näppärä.
Muuten ei ihmeitä. Yhdestä lentävästä käännöksestä huomautin eikä tarttenut sitä tehdä toisten.
Kellotettiin yksi kohta. Olin oikeassa, hauskaa!
Mutta haukoitus kuin nuo yötreenit väsyttää seuraavana päivänä.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti