Saatiin melkein vahingossa häiriötreenit tänään. Lankilan koulun vieressä on jääkiekkokaukalo ja siellä olikin useampi pelaaja. Menoa ja melskettä riitti, kiekko pauktti reunoja ihan kiitettävästi.
Seuraamista siinä vieressä. Ensimmäinen kiekon pamahtaminen laitaa vasten sai pään kääntymään. Heti uudestaan kontakti ja palkkaa. Sen jälkeen ei pää kääntynyt kertaakaan.
Mutta hiukan oli silti varovainen asenne ja nostatin sitten hiukan kierroksia lelupalkalla. Toimi.
Kaukokäskyjä ihan kaukalon reunalla. Kaikki oikein joka kerta! Ei jumittanut maahankaan. Tosin edelleen selkeästi ei ollut hyvä olla, korvat hiukan takaviistossa kokoajan ja ruumiin asento kertoi ettei ole ihan superkivaa.
Siirryttiin hiukan rauhallisempiin maisemiin siihen parinkymmenen metrin päähän.
Merkkiä. Nyt oli Asennetta ja Vauhtia! Hyvä, sellaisen merkin haluan.
Luoksetuloa pitkällä, pitkällä matkalla. Ihan vauhti ok, ihan ok pysäytykset. Kelvollinen sivulle tulo. Se pysäytys tuo sen apuaskeleen ja minun syvyysnäkö ei ole kai paras mahdollinen. Eli en osaa pysäyttää kun luulen pysäyttäväni. Täytynee alkaa laskemaan laukkoja...
Sivulla tylsistymistä ja siitä maahan. Ei toimi! Maahan-käskyllä vain vähän painuu, tokalla käskyllä vasta menee. Jos valmistelen sen, niin pamahtaa vauhdilla. Mutta kun esim. paikalla olossa ei voi niin paljon nostattaa sanoilla ennen just! On vaan opittava.
Jääviä, aika kivasti aina oikein :)
Lopuksi vaan asenne seuraamista lelupalkalla. Ja vauhtia eli kiertojen kautta stoppeja ja maahan menoja.
Viuhka kävi Veikkolan maneesilla aksaamassa Petran kanssa. Petra kokeili Viupiuta joskos pääsee johonkin telkkarijuttuun, missä on nuoria koirien kanssa. Toivotaan, että pääsee. Hyvin se yhteistyö näytti sujuvan jo yhden kerran jälkeen ja miksei olisi, ihan koiraa puhuva likka ja Viuhka, joka menee kaikkien kanssa ja tykkää kaikista, joilla on nameja ja lelu!
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti